Sulle, mulle…

– Poliittisen ”sulle mulle” -nimityskulttuurin aika on kerta kaikkiaan ohi.

Näin julisti Juha Sipilä syksyllä 2013. Toimittuaan vähän yli kaksi vuotta pääministerinä samainen Juha Sipilä aikoo nyt nostaa pitkäaikaisen ystävänsä ja poliittisen tukijansa Hannu Takkulan eurooppalaiseen huippuvirkaan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi. Politiikan ulkopuolelta Takkulalla on työkokemusta kolme vuotta ala-asteen luokanopettajana.

Mitä me tästä opimme? Vahvistuuko uskomme siihen, että Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa? Todistaako nimitys, että pätevyys ohittaa poliittisen sopivuuden? Tunnemmeko nyt tyytyväisyyttä siitä, että palvelusten ja vastapalvelusten aika on ohi?

Takkula on vetänyt Sipilän vaalivankkureita vuoden 2011 eduskuntavaaleista asti. Ainkaan minulle hän ei ole jäänyt mieleen merkittävista poliittisista teoista tai aloitteista. Hän on ollut täysin hajuton ja väritön. Eduskunnassa hän on ollut viimeksi vuonna 2004, ja sen jälkeen hän oli europarlamentaarikko kymmenen vuotta. Vuoden 2014 vaaleissa hän putosi sieltä, mutta nousi takaisin Olli Rehnin tultua ministeriksi Juha Sipilän hallitukseen.

Hän on siis pätevöitynyt politiikassa. Politiikka on siitä metka laji, että siinä aika pätevöittää ihan mihin tahansa. Osaamisella ja muilla näytöillä ei ole mitään merkitystä. Muistellaanpa paljon Takkulaa nopeammin pätevöitynyttä Hanna Mäntylää.

Hän pätevöityi Euroopan neuvoston erityisneuvonantajaksi tehtävänään syrjäytymisen ja radikalisaation estäminen. Mäntylän ministerikausi päättyi perhesyistä samoihin aikoihin, kun paljastui häneen kohdistuneen petosepäilyn vanhentuneen poliisin lomien viivästyttämän kuulustelun takia. Mäntylä onnistui olemaan samaan aikaan yhdessä oikeudenkäynnissä maksutonta oikeusapua saava yksinhuoltaja ja toisessa avoliitossa varakkaan miehen kanssa.

Ministerinä ollessaan hän teki kaikkensa syrjäytymisen edistämiseksi ajamalla lakimuutosta, jolla maahanmuuttajien työmarkkinatuki ja peruspäiväraha olisi lakkautettu ja muutettu kymmen prosenttia pienemmäksi kotouttamisrahaksi. Lakiehdotus oli niin räikeässä ristiriidassa perustuslain takaaman yhdenvertaisuuden kanssa, että kaikki muut paitsi ministeri sen näkivät. Esitys kaatui odotetusti perustuslakivaliokunnassa.

Ministerikautensa jälkeen hän oli niin huomaamaton, että toukokuussa hän katosi jopa omilta kannattajiltaan. Ilmeisesti hän oli pätevöitymässä uutta ja vaativaa tehtävää varten. Ilkeämielinen voisi puhua loikkaamisesta palkkioksi annetusta loppusijoituspaikasta, mutta ei kai Euroopan neuvosto nyt sellaista tekisi. Kyseessä on pakko olla ihmepätevöityminen.

Takkulankin tapauksessa lienee tapahtunut ihme. Ei voi olla niin, että uskonveli ja hyvä ystävä voisi järjestää kaverilleen hyvän viran. Tai sitten tarinan opetus on, että jos ei oikein osaa mitään eikä siksi ole kysyntää työmarkkinoilla, niin kannattaa ruveta poliitikoksi. Ensiarvoisen tärkeää on valita itselleen hyvä poliittinen kummisetä.

Kommentit
  1. 1

    Marja-Leena Kuronen sanoo

    Takkulan kohdalla on tapahtunut taivaallinen ihme.
    Raamatun mukaan, pyhän hengen avulla, alkoivat ihmiset
    hetkessä puhua kielillä.
    Takkula puolestaan pätevöityi tilintarkastustuomarin tehtävään
    pyhän Sipilän avulla.

  2. 2

    Tuomas Rämö sanoo

    Yrittäjän ja palkansaajan elämä helpottuisi huomattavasti, jos ei olisi vanhoista poliitikoista ja niiden tukijoista koostuvaa joutilasta luokkaa elätettävänä. Kaiken huipuksi osaaminen ja pätevyys eivät merkitse mitään vaan oikeat kaverit ja jäsenkirja. Kukapa tuolle mahtaa mitään, koska korruptio tapahtuu niin nopeasti valtaan pääsyn jälkeen, kuten tämäkin hallitus osoitti, aiemmista puhumattakaan. SoTe luonee vielä lisää joutavia virkoja ja säästöt otettaneen tuottavasta työstä ja palveluista.

    Harva pystyy kieltäytymään rikastumisesta, vaikka sen eteen pitäisi varastaa omaisuutta kansalta, hieman valehdella äänestäjilleen jne. Kiinni jäämisellä ei ole merkitystä, eikä sitä hävetä. Mikä sitten auttaisi: suora demokratia, uusien lakien säätäminen ja rangaistusten koventaminen…? Olisi mielenkiintoista kuulla ratkaisuehdotuksia, koska tätä samaa vihaista valitusta (johon itsekin syyllistyn) kuulee jokaisen huoltoaseman baarissa.

  3. 3

    Mauri Pulkkinen sanoo

    IL:n jutussa Hannu Takkulan nimitys kytketään laajempaan Kokoomuksen ja Kepun väliseen nimitysnokitteluun ja suhmurointiin.

    Periaatteessa moniin tehtäviin on hyvä valita yhteiskunnan eri ryhmiä ja näkökulmia edustavia henkilöitä, jotka tuovat maalais/kaupunkilaisjärkeä toimielimen jäsenyyden kautta. Liiallinen asiantuntijuuskin voi vinouttaa ratkaisuja, jos k.o. prosessit muodostuvat asiantuntijoiden nippelitietojen ohjaamana lopputuloksiltaan vain asiantuntijoiden ymmärtämiksi.

    Ns. maallikoiden tulisi kuitenkin omata perustietoja ja aktiivista kiinnostusta edustamansa toimielimen käsittelemiin asioihin ja kykyä johtaa asiantuntijoiden suorittamaa valmistelua.

    Sitten mennään hakoteille, jos erilaisten toimielinten jäsenyydet muodostuvat pysyviksi läänityksiksi. Mainitun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenistä Olavi Ala-Nissilällä on ollut substanssiosaamista, Ville Itälän jäsenyys on hukkunut hänen muun toimintansa tapaan tapettiin eikä edes elonmerkkejä ole ollut julkisuudessa. Hannu Takkula ei tähän asti ole osoittanut julkisuudessa edes kiinnostusta aihealueeseen. IL:n jutun perusteella nimitysruletti on muodostunut Kokoomuksen ja Kepun hiekkalaatikkoleikiksi, mikä ei vahvista uskoa edustuksellisen demokratian toimivuuteen vaan antaa ruman kuvan, mikä yleistetään sitten liikaakin.

    Muutoin olen sitä mieltä, että monet EU:n ja Suomen valtion ja kuntien toimielimet ovat hyviä paikkoja nuorille yhteiskunnallisesti aktiivisille kasvaa ja kehittyä. Olen itsekin eräänlaisena ”kisällinä” ollut aikoinani monissa tehtävissä ja kypsynyt jatkuvan oppimisen periaatteella ymmärtämään asioita syvällisemmin, mutta samalla säilyttäen ymmärryksen rotaation merkitykseen.

    Olen Hanna Mäntylän suhteen erehtynyt pahasti. Luulin, että hän saavutti Peterin periaatteen nojalla ministeripestissään pätemättömyytensä huipun, mutta niin vain hän ylitti sen vielä komeasti. Muuta en ilkeä kirjoittaa.

    • 3.1

      Lena Wiksten sanoo

      Kun valhetta riittävästi toistetaan, se muuttuu todeksi (huom. Kuka näin sanoikaan….).

      Tässä on reilut kymmenen vuotta kuntatasolla kerrottu, miten nykyisin virkanimityksissä pätevyys ratkaisee. Samaan aikaan kunnan toimintoja on yhtiöitetty, emmekä tiedä kuka kulloinkin on valittu mihinkin ja millä perusteella. Viiveellä ne tiedot (tai osa niistä) sitten kuitenkin tuppaavat tulemaan ilmi ja taas osa ilmi tulleista päätyvät julkisuuteenkin. Satu keisarin uusista vaatteista.

      Hieman ennen kuin porilainen oppilaitos yhtiöitettiin, pyysin päätöksen tehnyttä toimialajohtajaa lähettämään minulle päätöksen saatuani häneltä ystävällisen kirjeen, jossa pahoiteltiin, miten en nyt tällä kertaa tullut valituksi. Asiasta meilattiin pari erää ja lopulta jouduin rautalangasta vääntämään, mikä se sellainen päätös on.

      Enää ei tarvitse toimialajohtajien kuntalakia tuntea – pitääkö muitakaan?

  4. 4

    heikki savola sanoo

    No onpas katkeraa tilitystä. Eihän tuo Takkula ole voinut vuosikausia työkokemusta saavuttaakkaan koska on ollut n. 32 vuotiaasta saakka päätoiminen poliitikko. Sitä ennen opiskellut kasvatustieteiden maisteriksi.

    Onhan meillä ollut mm. valtionvarainministerinä henkilö, jonka työkokemus oli vajaa kaksi vuotta alakoulun opettajana toimiminen ja yhden joululaululevyn levyttäminen, mutta sehän sopivasti unohtui.

    • 4.1

      teemu tuomaala sanoo

      Eihän blogeaja väittänytkään tämän olevan mitenkään ennenkuulumatonta. Vaikuttaa vain tämänkin perusteella vähän siltä, ettei ”poliittisen sullemulle-nimityskulttuurin” aika olisikaan ohi, vaan että pääministeri on omaksunut aiemman julistuksensa vastaisesti tämän ”maan tavan”. Ministerivalinnat ovat jokseenkin eri asia muutenkin kuin näihin Euroopan huippuvirkoihin nimeämiset.

  5. 5

    Jarmo Ala-Kokkila sanoo

    Hyvä että tämäkin törkeältä näyttävä (todennäköisesti myös törkeäksi osoittautuva) tapaus on nostettu tikun nokkaan. Pienen piirin jakopolitiikkaa on entistä vaikeampi sietää, kun kaikkien muiden asemaa kiristetään. Näyttää, että poliitikot ovat omassa todellisuudessaan meidän muiden yläpuolella.

    Ikävää on se, että vaikka näitä tapauksia nostetaan esiin, mikään ei muutu. Sama näyttää vaivaavan kaikkia pääpuolueita. Jokaisella on omat kaverinsa ja omat lähipiirinsä, joista pidetään huolta kauan ennen muita.

    Sipilä tuli politiikkaan ulkopuolelta ja julisti, että näiden aika on ohi. Hetki politiikassa ja täyskäännös. Kuka lupaisi saman seuraavaksi ja voisiko häneen luottaa yhtään enempää? Äänestäjä alkaa olla epätoivoinen.

  6. 6

    Kari Storckovius sanoo

    Eniten harmittaa ammattitarkastajana, että tärkeään tarkastusalan tehtävään voidaan nimittää ilman mitään ammattiosaamista. Aiemmin tuossa tehtävässä toimineet suomalaiset ovat sentään olleet tilintarkastaja (Olavi Ala-Nissilä) ja lakimies (VIlle Itälä), joista varsinkin Ala-Nissilällä on vieläpä alan muodollinen ja käytännössä osoitettu pätevyys hoitaa tarkastusalan virkaa. Lakimieskin pystyy koulutuksensa ja kokemuksensa puolesta jossain määrin arvioimaan rahankäytön ja päätösten säännöstenmukaisuutta, mutta luokanopettaja/poliitikko on kyllä aivan pihalla, kun ei ole tarkastusalan menettelyistä ja etiikasta mitään kokemusta tai koulutusta. Huonoon suuntaan kyllä menee…

    • 6.1

      what!? sanoo

      Nyt en kyllä tajua mitään. Blogissa mainitaan tämä työ virkana ja vieläpä niinkin merkitykselliseltä kuullostavassa paikassa kuin EU:n tilintarkastustuomioistuimsessa. Eikö sinne ole mitään pätevyysvaatimuksia? Yleensä Peräkylän sivukirjaston hoitajaksi hakevaltakin vaaditaan työpaikan edellyttämää koulutusta. Ketkä näitten ”nukkevirkamiesten” työt oikeasti hoitelee ja paljonko liksaa ropisee itse kellekin? Onko Takkula lestadiolainen?

      • 6.1.1

        "Aina Marina" sanoo

        Näinpä, ei tiedä itkeäkö vai nauraa ):) Takana valtava määrä luettuja työpaikkailmoituksia ja vino pino hakemuksia, eikä vain tunnu koulutus ja työkekemus mihinkään riittävän. Eipä sillä, moiseen ”verkostoitumiseen” en kyllä olisi edes halukas…

  7. 7

    Markku Kemppainen sanoo

    Ei Suomea uhkaa muslimisoituminen. Suomea uhkaa lestadiolaistuminen. Siitä ei kukaan tunnu olevan huolissaan. Tietyillä alueilla Suomessa sen ylivalta on murskaava.

    • 7.1

      heikki savola sanoo

      Enpä tiedä. Sellainen umpimielinen vanhoillislestadiolaisuus on huomattavasti vähentynyt siitä, mitä se oli esimerkiksi 80-luvulla. Mutta tietysti ns. hyvävelikerho noissa piireissä pyörii edelleen, tosin sama koskee muitakin uskonsuuntauksia, esim. helluntailaiset ja jehovan todistajat.

  8. 8

    stunned sanoo

    Samaan aikaan nousevan auringon maassa pyörä kääntyy…

    Historiasta voi oppia: H oli paha, mutta ”motiivit oikeat”. H ja perustuslaki: tuloksia nopeasti ja huomaamatta.

    Ason mukaan hän ei halunnut puolustella natsi-Saksan johtajaa vaan korostaa tulosten merkitystä.

    […]

    Aso oli […] huomauttanut, että Weimarin tasavallan perustuslaki muutettiin natsi-Saksan perustuslaiksi kenenkään huomaamatta.

    – Miksi me emme voi oppia tämänkaltaisesta taktiikasta? Aso oli kysynyt ääneen.

    https://yle.fi/uutiset/3-9805186

  9. 9

    Aikamies sanoo

    Pakkohan se oli näin toimia. Järkimiehiä/naisia pitää valittaman yhteiskunnan tärkeisiin johto- ja päätäntätehtäviin. Eihän sinne nyt ihan ketä vaan…
    Meinaan jotta ”porukasta” ei varmaankaan löytynyt kuin sopivia 😉 [Laitetaan sopiva kun ei ole pätevää]
    Joskus johtajilla on tapana jopa itseään terävämpien siirtäminen ”ulkohommiin”, etteivät hypi silmille.
    Epäilenpä näin käyneen, ainkin kun näyttöjä tutkailen.

  10. 10

    Siru Pola sanoo

    Olin kerran seuraamassa Takkulan pitämää puhe- ja kommentointitilaisuutta ja sen perusteella olen vahvasti sitä mieltä hän tarvitsee , – joskaan ei ansaitse-, tuon nyt saavansa viran.

  11. 11

    Rosa Warski sanoo

    Asian kääntöpuoli tässä on tietysti se, että mikäli Euroopan tilintarkastustuomioistuimeen ja Euroopan neuvoston erityisavustajaksi tehtävänään syrjäytymisen ja radikalisaation estäminen ei vaadita pätevyyttä, ei ko. tehtäviä ole tarkoituskaan suorittaa kunnolla.

    EU:lle on siis täysin ok, että tilit jäävät tarkastamatta, ja syrjäytyminen ja radikalisaatio estämättä.

    • 11.1

      stunned sanoo

      Niin tai se ei-kompetentti virkamies on mentorinsa (nimityksen tehneen poliitikon) taskussa, ohjeet tulevat muualta ja virkamies on vain kumileimasin. Bulvaani.

      • 11.1.1

        Rosa Warski sanoo

        Varmasti tätä myös.

        Tosin Takkulan tapauksessa ei mentorikaan eli Sipilä ole pätevä tilintarkastaja. Ja jos tilintarkastustuomioistuimessa itsessään ei ole pätevää työvoimaa omien tehtäviensä hoitamiseen, mikä voisi olla se muu taho joka tehtävät pätevästi hoitaisi ?

    • 11.2

      Rintsu sanoo

      Minä olin vuosikaudet pienen verotarkastajayhdistyksen tilintarkastaja.
      Siinä oli niin vähän tarkastettavaa, että hommassa olisi pärjännyt koulutettu marsu.
      Duunit olivat huomattavasti vaikeampia. Jos tarkoituksella tehdään virhe niin pitää olla rikollinen luonne löytääkseen sen. Ja ei, minulla ei ole pätevyyttä toimia tilintarkastajana nykyään edes nakkikioskilla, vaikka olen käynyt ja vetänyt aiheesta useammankin kurssin.
      Kokemusta riittää vaikka muillekin jakaa, mutta EU:n tilintarkastustuomioistuin on paikka johon mun osaamiseni ei riittäisi sitten mitenkään. Mutta tunnen henkilökohtaisesti moniakin joita sinne voisi nimittää tuntematta syvää myötähäpeää.

      Ikävä kyllä parin vuoden pesti peruskoulun luokanopettajana ei hirveesti vakuuta.

  12. 12

    Terhi sanoo

    Kyllähän Sipilä on lopettanut sulle-mulle-politiikan. Nykyään toimii mulle-mulle-mulle-sulle-politiikka 🙂

  13. 13

    töytön sanoo

    Vähiten korruptoitunut maa 😀 Paljosta veto, kohta tätä jankutetaan jälleen uutisissa.

  14. 14

    Jari Kähkönen sanoo

    Sanotaan, että eräät ihmiset ovat poliittisia eläimia. Siksi tulisikin muistaa, että villieläintä ei ruokita kädestä, koska sehän voi rouskauttaa vaikka koko yläraajan. Ja muistakin eläimistä tulee ymmärtää, että olipa se kuinka pitkälle koulutettu, hyväkäytöksinen, sopeutunut ja niin edelleen loputtomiin asti, niin eläin se on silti. Ja omat odotukset sovittaa sen mukaan. Seuraako tästä ajatus, että kaikki puheet Homo Politicuksesta ovat sittenkin pelkkää hyvin omituista läppää, jonka laskija koettaa haukkua kehumalla tai kehua haukkumalla, mutta sitä ei vain olla käsittää oikein, koska olettu kuulija kärsii pahemman kerran joko yleissivistyksen puutteesta, elämänkokemattomuudesta tai huomionkipeyden tyyppisestä persoonallisuutensa tasapainottomuudesta? Siitä ei ainakaan ole kaukana ajatus, joka kuuluu joko että miksi valtaa ei käyttäisi kun sitä kerran on tai miksi ei väärinkäyttäisi valtaa kun sitä kerran on.

    Poliittinen virkanimitys on ainakin suomalaisen vallankäytön ikiaikainen perinne. Kaikki ovat vuoronperään julistaneet sen loppuneeksi/etteivät tee sitä, mutta ovat kuitenkin tehneet. Asia ei ole suinkaan yksiselitteinen. Voi vallan mainiosti olla, että joku tuntee toisen siten hyvin että voi tätä menestyksekkäästi suositella siihen tai tähän tehtävään. Mutta kun useimmiten silti käy niin, että nimitetty on joko tehty likaisia temppuja esittäjänsä puolesta tai vähintäänkin ollut kollegiaalisesti hiljaa hänen keskinkertaisuudestaan, laiskuudestaan ja häilyvyydestään vaikka oman kokemuksen perusteella on toisin tiennyt. Eli toisaalta miten rivistä ylentäminen, jota edelleen suomalaisessa työelämässä tapahtuu ihan riittävästi, on poliittista virkanimitystä parempi asia? Sehän on pikemminkin sama asia eri nimellä.

    Suomessa vallitsevat edelleenkin vahvemman oikeus, opportunismi ja fatalismi, joita romantikot myös joustavuudeksi, sopeutuvaisuudeksi sekä luotettavuudeksikin kutsuvat. [Tähän kohtaan kulunut vitsi kansainvälisen konsernin suomalaisesta, ruotsalaisesta ja tanskalaisesta toimihenkilöstä, jotka lensivät samaan johtoryhmän kokoukseen.] Siksi, Sakarin tämänpäiväisen bloggauksen teeman ollessa poliittinen virkanimitys, rohkenen epäillä että enin osa suomalaisista mahdollisesta melskaamisestaan huolimatta tekisi juuri niinkuin pääministeri Sipilä itse jahka olisivat hänen asemassaan. Vedettäisiin hieman erilailla vinoon tai kotiinpäin, mutta sinnepä vedettäisiin vaan silti. Näin siksi, että tapana on kuvitella vallan antavan järjen, kohtuudentunnon, ongelmanratkaisutaidon ja niin edelleen. Höpöhöpö. Miksi siis tässä maassa ei kukoistaisi myös suosiminen?

    Jos asiassa lähdettäisiin tavoittelemaan avoimuutta eli lähtökohtaisesti vain päämiehen hallintokauden istuvia poliittisia virkahenkilöitä, suomalainen vastaus olisi että palkannauttijalle olisi muka syntynyt istuntonsa aikana joku tekijänoikeuden kaltainen oikeus hommaansa. Eli ensin olisi ne virkamiehet, jotka mielestään osaavat jotain ja ovat puolueettomia, sitten siihen päälle tulisivat lisäksi pelkästään periaatteellisesti tai tarkoituksenmukaisesti toimivat poliittiset virkamiehet. Ja lopputuloksena poliittiset jouduttaisiin maksamaan joko ulos tai pysymään poissa, kun saatto päättyy vaan riemukaarta ei koskaan rakennetakaan. Esimerkiksi, sanokaas että onko poliittista valtiosihteeriä turhempaa maassa olemassakaan? Ovatko ne edes sen verran viisastuneet etteivät enää keuli ministeriöiden mukaepäpoliittisille kansliapäälliköille?

    Myönnettäköön siis eräiden aikamme ilmeisten poliittisten virkanimitysten sisältämä ihmepätevöitymisen hupaisuus, joskin muistettakoon myös ettei ole kovin kauaa siitä kun maassamme päättäjien pöydissä kysyttiin ”valitaanko pätevä vai demari?”. Julkisen tilamme toimintamekanismit ovat siis hyvin epäterveet. Että väliäkö jos suositaan, kunhan suositaan vain oikeaksi katsottuja henkilöitä. Ja että missään ei ole koskaan mitään väärää ennenkuin vääryys on esitutkinnassa tai jonkinsortin selvityksessä todettu. Sitten niille, jotka eivät ole mitään tienneet, ilmoitetaan ”on sovittu” ja sitten kaikki painavat käsketyllä tavalla nappia/kuittaavat paperit. Suomalainen erikoisuus on siis vastustaa jokatoista vääryyttä/muuta källiä eli juuri sitä mitä ei itse ole tehnyt/hyötynyt siitä jotain.

    Onhan se upeaa sitten jos tykkää, sano. Pakko kysyä toistamiseen, että miksi ihmeessä tälläisessä maassa ei kukkisi myöskin suosiminen tai hyväveli -verkostot, joita tavattoman tekohurskaasti myös ”poliittisiksi virkanimityksiksi” sanotaan?

  15. 15

    Esa J. sanoo

    Johan se on sanottu ennenkin: – kepu pettää aina.

    Eikös ne muutkin? Mitä? Elettiin sitä ennenkin.
    Olipa esimerkiksi 1970-luvulla liikenneministeriksi suhmuroitu SKDL:n (= äärivasemmistolainen) poliitikko, jolla ei ollut ajokorttia. Mutta se oli silloin se, katsotaanpa eteenpäin.

  16. 16

    heikki savola sanoo

    Minulla olisi ”Kepu-Lessu”-koplauksesta kymmeniä, ellei jopa satoja tarinoita kerrottavana, mutta Timosen alakoulumainen moderointi estää sen, joten jääköön.

    Olisi mehukkaita tarinoita myöskin Vistbacka-Hongisto-Halla-Aho-akselilta, ja ihan henk.koht. tarinaa, mutta olkoon.

    • 16.1

      Saku Timonen sanoo

      Kaikkia puolueita saa kritisoida, mutta bloggaajan henkilöön menevä nälviminen ei edistä kommentin julkaisemista. Moderoinnista ei ole valitusoikeutta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *