Menkäähän töihin!

Muutaman päivän kuluttua tulee voimaan niin sanottu työttömyysturvan aktiivimalli. Sehän tarkoittaa sitä, että saadakseen täyttä työttömyyskorvausta työttömän on tehtävä palkkatyötä 18 tuntia 65 päivän tarkastelujakson aikana, eli suunnilleen kuusi tuntia kuukaudessa. Tosiasiassa kyseessä on järjestelmällinen tukien leikkaus, joka nimenomaan luvattiin olla tekemättä silloin, kun kiky-sopimus hyväksyttiin.

Työttömyyskorvauksen suojaosan mukaan saa ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että se vähentää korvausta. Tällöin tunnit raportoidaan netitse Kelalle tai päivärahan maksajalle, ja lisäksi tulee postittaa tai skannata palkkalaskelma. Jokainen 300 euroa ylittävä euro vähentää korvausta 50 senttiä. Toimeentulotukea puolestaan vähentävät kaikki tulot.

Jos tulot ylittävät 300 euroa, niin voi hakea soviteltua päivärahaa. Sen saamiseksi työaika ei saa ylittää 80 prosenttia kokoaikaisen työntekijän työajasta. Sitä ei voida maksaa, jos työnantaja ei voi seurata työaikaa tai vuosilomapalkka on kokoaikatyöhön perustuva. Hakemus tulee toimittaa kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, josta alkaen hakee soviteltua päivärahaa.

Myös työssäoloehto kannattaa muistaa. Se tarkoittaa 18 tuntia viikossa 26 kalenteriviikon ajan. Erityinen sovittelujaksokin voi tulla kyseeseen, ja se koskee päiviä, joilta on oikeus täyteen päivärahaan ja päiviä, joilta ei ole oikeutta päivärahaan lainkaan. Jos henkilö on tehnyt 300 euroa esimerkiksi viidessä päivässä, niin sovitellun päivärahan suuruus saatetaan arvioida muuttamalla se kuukausituloksi.

Tuon kursivoidun tekstin lainasin Kimmo Lehtosen päivityksestä Facebook-ryhmässä Ei pakkotyölle.

Näin selkeää on aktiivimallin käyttöönotto. Jos ette ymmärtäneet, niin ei se mitään. Olen melko varma, ettei monikaan aktiivimallin puolesta äänestänyt kansanedustaja ymmärrä senkään vertaa siitä, mitä itse on tullut päättäneeksi. Useimmilla heistä tuntuu olevan sellainen käsitys, että työttömän tarvitsee vain mennä jonnekin tekemään työtä. He eivät tajua muutamaa perusasiaa.

Ensinnäkään niitä töitä ei ole. Kukaan ei ole vielä kertonut miten yli 450 000 työtöntä survotaan vähän yli 50 000 avoimeen työpaikkaan.

Toiseksi päättäjät eivät tunnu ymmärtäneen edellä kuvattua paperisotaa siinä tapauksessa, että työtön onnistuu täyttämään aktiivimallin edellyttämän työntekovelvoitteen. Jokainen ansaittu euro on laskettava tarkasti, jotta tuki ei alene ansaitun palkan takia.

Tässä ei ole kysymys siitä, että työttömät taktikoisivat ja haluaisivat tehdä mahdollisimman vähän työtä säilyttääkseen täydet tuet. Tässä on kyse elämisestä. Jokainen viranomaisille annettava selvitys ja selvitysten käsittely vievät aikaa. Käsittelyn ajan tukien maksatus on pysähdyksissä, eikä niillä satunnaisilla pätkätöillä ansaituilla kympeillä elä.

Nyt joku sanoo, että voivathan työttömät mennä aktiivimallin edellyttämään työvoimapoliittiseen koulutukseen tai kuntouttavaan työtoimintaan. Eivät voi, sillä koulutusta ei lisätä, koska hallitus ei ole lisännyt koulutuksen ostamiseen tarkoitettua määrärahaa. Palkatonta työtä riittää periaatteessa kaikille, mutta kunnatkaan eivät pysty sijoittamaan kaikkia edes risusavottaan. Resurssipula iskee sielläkin.

Eduskunta olisi yhtä hyvin voinut päättää ottaa käyttöön jo vuosia sitten esittämäni mallin. Kootaan kaikki kunnan työttömät kerran viikossa seisomaan torille neljäksi tunniksi ja nimetään se työvoimapoliittiseksi toimenpiteeksi. Näin jokainen täyttää aktiivimallin ehdot, ja kaikki itseään parempana väkenä pitävät voivat solvata asennossa seisovia työttömiä ja käskeä heitä menemään töihin. Kyykyttäminen, rankaiseminen ja häpäiseminenhän tässä on joka tapauksessa tarkoituksena, joten olisi reilua tehdä se selkeästi.

Yleensä en näissä jutuissani mainosta mitään, mutta nyt teen poikkeuksen: Allekirjoittakaa aktiivimallin kumoamista vaativa kansalaisaloite.