Häät ja luovuttamisen taito

Uni ei yöllä tullut – tai tuli se, ja meni, samaa tietä. Häiden pöytäkartta kiersi verkkokalvoilla kuin viipyilevä painajainen.

Mietin, mitä olin tehnyt ansaitakseni tämän: kolme kahvikuppia ja myrkynvihreän energiajuoman, guilty as charged. Ja häät – hullun hommaa nekin, se on selvää.

Sitten kuuntelin myrskytuulen ujellusta ulkoa ja venäjän alkeita youtubesta, eikä mikään tullut valmiiksi, eivät yöunet, pöytäkartta eikä venäjänkielentaito (mutta opin että zdravstvuitessa u on äänetön).

Neljä tuntia myöhemmin luovutin ja nousin. Unissaankin Mies vaikutti huojentuneelta: korvalapuista ylitse tulviva kuiskausvenäjä lienee keskellä yötä liikaa kelle tahansa.

Nyt lääkitsen eilisten kofeiiniöverien aikaansaannoksia uusilla ja muotoilen luopumisen teoriaa.

Ennen häitä kannattaa luopua

• häättömän identiteetistään. (Perusteettomana viivataan yli henkilötiedoista.)
• omannäköisyyden tavoittelusta. (Häät niistä tulee kuitenkin.)
• kiusaannuksen torjunnasta. (Ihminen kasvaa venymällä häissä.)
• viihdyttämisestä. (Viihtykööt itse!)
• kaikista yksityiskohdista.

On suunnattoman ääliömäistä, että avioliitossa minua ei pelota avioliitto vaan sen juhliminen. Tai ehkä se on vain suunnattoman onnekasta. On etuoikeus saada pelätä sitä, että suihkurusketuksesta kieltäytyminen oli jonkun mielestä erehdys.

Olihan se. Mutta avioliitto ei ole, sen pystyn tästä kaikesta jo päättelemään.