Aamusivullinen
Seuraa mediapoiminta. Luin tällä viikolla nimittäin vaihteen vuoksi jotakin ihan oikeasti merkittävää. Tiedän mitä ajattelette – merkittävääkö, näillä turhuuksien markkinoilla? Mutta for real: käykää lukemassa tämä juttu. Juttu on pitkä, ja hätäisin saattaa missata olennaisen. Joten…
Jetlagissa on hyvä kirjoittaa. Vuorokauteen avautuu aivan uusia ulottuvuuksia. Tällaistako aamuihmisillä on kaikenaikaa? Pitkiä, valoisia kevätaamuja, maailman oravanpyörä nurkkaan pysähtyneenä. Niin kuin olisi livahtanut suljettuun tivoliin, jossa yksikään pelle ei hyppää nenälle. Vuorokauden ulottuvuudet lähtivät…
Waiheke Island, Uusi-Seelanti. Sateet tulevat taajaan ja yllättäen. Niiden tulon voi ennustaa vain kaskaiden laulusta – se loppuu juuri ennen kuin sade alkaa, muka vahingossa. Meri on kaikkialla, nenässä, varpaiden välissä. ”Tulette joku aamu mukaan…
Väsyttää. Silti käyn kierroksilla. Olen vakuuttunut, etten saa nukutuksi, mutta Mies raportoi: “Väitit kuorsausten välissä, että uni-ikkuna meni ohi, ja nukuit taas.” Niin kai sitten. Alan ymmärtää, miksi häämatkalle lähdetään perinteisesti suoraan häistä. Toive siitä,…
Uni ei yöllä tullut – tai tuli se, ja meni, samaa tietä. Häiden pöytäkartta kiersi verkkokalvoilla kuin viipyilevä painajainen. Mietin, mitä olin tehnyt ansaitakseni tämän: kolme kahvikuppia ja myrkynvihreän energiajuoman, guilty as charged. Ja häät…
Kirjoittaminen on yksinoloa. Tajusin sen juuri tässä koneen ruudulla, kirjain kirjaimelta. En ehkä ole koskaan ajatellut asiaa, mutta tämä selittää kaikenlaista, mm. sen, miksi kirjoitan. Huomaan jo, että tämä alkaa rönsyillä rakkauskirjeeksi – minussa lepattaa,…
Ratamo piileskelee. En saa otetta ajatuksiin, jostakin syystä ne kiertävät taitoluistelussa ja Juicessa. Tämänviikkoisissa taitoluistelun EM-kisoissa joku katsoja, oletettavasti kilpailijan äiti, oli kirjaillut kilpailijan nimen ristipistokankaaseen. On ihanaa, ettei ihminen voi koskaan tulla niin suureksi,…
Raitiovaunu ujeltaa pimeydessä, siitä on tullut yksi lempiäänistäni. Kirkontorni on kadonnut sumuun, niin kuin joku olisi kumittanut sen maisemasta. Silmät painuvat kiinni kun pitäisi kirjoittaa. Tänä vuonna suoritan vähemmän ja ihmettelen enemmän, niin lupasin, kun…
Olin metrossa matkalla etsimään naulakkoa uuteen eteiseen, sellainen arkinen, vähän sumuinen päivä. Puhelimen akku oli tapansa mukaan finaalissa – ei spotifyta – ja Knausgårdini oli jäänyt piirongin päälle. Oli aikaa miettiä tätä vuotta. Mitä opin…
Joulun ihme! Kallio on hiljentynyt joulun viettoon. Kukaan ei suutele ratikkapysäkillä ikkunamme alla. Ei paloautoja. Jopa lähipitseria, jossa Miehelle kerran naurettiin, kun se kymmeneltä illalla kävi kysymässä, onko keittiö jo kiinni, on sulkenut ovensa jouluksi….
