Analoginen Aivokylpy
Analoginen Aivokylpy

Pitääkö naisten kissatappelut huomioida työelämässä?

Avasin keskustelun siitä, että Suomessa on korkeat luvut kiusaamisessa työpaikoilla. Erityisen korkeita ne ovat julkisella sektorilla, jossa työskentelee paljon naisia. Kiusaamista tulee niin työkavereilta kuin asiakkailta ja hieman myös esimiehiltäkin.

Kun keskustelu lähti lämpiämään, niin mukaan tuli myös väite siitä, että naiset ovat lähtökohtaisesti riidanhaluisempia kuin miehet. Tämä väite nostettiin naisten toimesta. Kun väite esitettiin, oli pakko googlata. Tiedän – Google antaa kaikenlaisia hauskoja hakutuloksia.

Yksi niistä oli Ilta-Sanomien vuonna 2008 kirjoittama juttu ”laatulehti” Daily Mailin julkistamasta ja Royal Societyn tekemästä tutkimuksesta. Siinä todettiin, että vaihdevuodet vähentävät naisten halukkuutta konflikteihin.

Tutkimuksessa siis väitetään todistetun, että lisääntymisiässä oleva nainen on herkempi kilpailemaan kanssasisartaan vastaan ja se johtaa myös naisten välisiin riitoihin.

En todellakaan väitä, että nielen tuon ainoana vastauksena. Mutta onhan tuo tietysti mielenkiintoinen väite, kun ottaa huomioon sen, mitä naisvaltaisista työpaikoista puhutaan.

Jos legenda naisvaltaisten työpaikkojen riidoista johtuukin juuri tuosta evoluutiopsykologiasta, niin miten se sitten pitää ottaa huomioon rekrytoinnissa tai johtamisessa?

Pitääkö keskittyä vain vaihdevuodet saavuttaneisiin tai ne jo ohittaneisiin naisiin? Tai pitääkö ainakin huolehtia, että heitä on riittävä määrä tasoittamassa kiistoja? Vai pitääkö tehdä jotakin muuta?

Itse olin alun alkaen ajatellut, että naisvaltaisten työpaikkojen ongelmat johtuvat osittain siitä, että niillä aloilla tehdään sangen usein paljon huonosti johdettuja töitä pienellä palkalla ja ikävillä työajoilla.

Mitä mieltä itse olet? Selittääkö evoluutiopsykologia, eli se että naiset tappelevat lopulta miesten suosiosta, sen että nainen on toista kohtaan susi myös työpaikalla?

Juu kiitos, mulla on valmiiksi kypärä päässä…:)

Kommentit (6)

  1. Eerika

    On vastuutonta revitellä leimaavia, haitallisia ja vaarallisia stereotypioita näin heikolta pohjalta ja esittää niin pitkälle meneviä kysymyksiä kuin ”Pitääkö keskittyä vain vaihdevuodet saavuttaneisiin tai ne jo ohittaneisiin naisiin? Tai pitääkö ainakin huolehtia, että heitä on riittävä määrä tasoittamassa kiistoja?”. Ehdotatko siis, että lisääntymisikäisiä naisia, eli suurinta osaa naisista, ei kannata palkata?

    Sadan ihmisen haastattelut ei vielä kerro evoluutiopsykologiasta mitään sellaista, jonka pohjalta voisi vetää yleisiä johtopäätöksiä. On ehdotonta selvittää ilmeisimpiä, konkreettisimpia ja yleisinhimillisiä syitä ensin – kuten mainitut huonosti johdetut työt pienellä palkalla ja ikävillä työajoilla – ennen kuin hakee suurinta osaa naisista työpaikoille sopimattomiksi leimaavia selityksiä. Sellaisilla selityksillä voi pahimmillaan olla katteettomuudestaan huolimatta tuhoisia seurauksia naisille.

    Vaikuttaa siltä, että koko tekstin tarkoitus on vain provosoida.

  2. Henri K.

    ”Itse olin alun alkaen ajatellut, että naisvaltaisten työpaikkojen ongelmat johtuvat osittain siitä, että niillä aloilla tehdään sangen usein paljon huonosti johdettuja töitä pienellä palkalla ja ikävillä työajoilla.”

    Taitaa olla harhaluulo. Jos jossain päin Suomea eletään työelämässä kuin pumpulissa, niin julkisen sektorin (erit. valtion) hallintohtehtävissä. Nämä hommat ovat varmaan n. 80-prosenttisesti naisten käsissä, todennäköisesti enemmän.

    Itselläni on kokemusta yksityiseltä ja julkiselta (valtio) puolelta ja voin todeta, että palkka on valtiolla vähintään yhtä hyvä ja työtaakka noin puolet siitä, mitä yksityisellä puolella odotetaan. Myös tulosvastuun kanssa on vähän niin ja näin; mitenpä sitä julkisella puolella edes järkevästi mittaat. Vapaita myös riitti suurin piirtein niin paljon kuin halusi (tai kehtasi) käyttää.

    Summa summarum: jos Suomessa haluaa hyväpalkkaista, rentoa duunia jossa voi toteuttaa itseään ja nauttia elämästään, ehdotan siirtymistä valtiolle.

    Mitä tulee huonoon ilmapiiriin, joka myös on kyllä kummassakin valtion organisaatiossa tullut vastaan, tämä johtui vain ja ainoastaan siitä, että akat juorusivat paremman tekemisen puutteessa toisistaan kilpaa. Uskomattomia tilanteita tuli vastaan, mutta kun tajusin jättää tämän p**kan huomiotta, virkaelämä taas palasi tavalliseen, leppoisaan uomaansa.

  3. En ole kokenut moisia

    Hallitseva luokka on aina osannut usuttaa hallittavat toistensa kimppuun vallankumouksen estämiseksi.
    Miehet ovat vielä tällä hetkellä tästä perspektiivistä se hallitseva luokka ja heidän etunsa mukaista on se, että naiset tappelevat keskenään sen sijaan, että käyttäisivät saman energian saadakseen yhtä paljon yhteiskunnalista valtaa, kuin mitä miehillä on.

    Naisvaltaiset alat ovat vielä erityisen kyykytettyjä, niinpä on erityisen tärkeää saada nämä pienipalkkaiset uhrautumaan vaadittavat (=oletetaan kutsumusta siksi pienen palkan täytyisi kelvata eikä lakkoillakaan saisi lainkaan) toimialat sellaisiksi että naiset riitelisivät mahdollisimman paljon keskenään, niin eipä sitten riitä energiaa vaatia parempia työoloja ja palkkoja.

    Itse naisena en tosin ymmärrä koko kissatappeluasiaa, mutta olenkin kieltäytynyt tämän kulttuurin sukupuoliohjelmoinnista ja siten uskaltanut käyttää miehille aivan sallittua assertiivista tapaa omien rajojeni suojelussa, joten seksistisesti kissatappeluiksi kutsumasi tapaukset ovat jääneet minulta kokonaan väliin. Toisaalta olen sitten saanut kuulla olevani hankala ämmä, riivnrauta ja rekkakuskilesbo. =)

    Nythän on sitten sama menossa tuloluokittain: Eliitti on saanut vielä töissä olevat ja työttömät tappelemaan keskenään, sen oma valta on siten taas – jonkin aikaa – turvassa.

    • Henri K.

      Anna kun arvaan: olet virkamies tai toimihenkilö? 😀

    • pasi

      En ole. Olen konsultti.

  4. Julkaisetko tätäkään?

    Aloitetaan siitä, että ”kissatappelu” on jo itsessään äärettömän seksistinen termi.

    Kypärä päässä? Ei tainnut olla kun luit eilistä viestiäni, kun se töpsähti sensuuriisi. Ihmettelempä vain miksi. Oliko liikaa yhteiskuntapolitiikkaa, sen sijaan että olisi ruodittu sukupuolten eroja tai naisten tapaa tapella?

    Vallassa olevan kannalta on aina edullista, että hänen hallitsemansa tappelevat keskenään.
    Jo antiikin aikoina orjat kilpailivat keskenään isännän suosiosta… On miehille edullista, että naiset tappelevat keskenään, sen sijaan että käyttäisivät senkin energian saadakseen vastaavan määrän yhteiskunnallista valtaa, kuin mitä miehillä on.

    Ja nythän on menossa saman asetelman luominen työllisten ja työttömien välille. Kiinnittypä sitten huomio pois poliitikoista, jotka huonontavat molempien asemaa täydellä teholla…

    Naisten tapaan tapella vaikuttaa paljon se, että meidän kulttuurillinen ohjelmointimme ei salli naisille lainkaan ns. assertiivisia omien rajojen puolustamisen tapoja, kuten miehille. Tästä syystä naiset sitten turvautuvat usein passiviis-aggressiivisiin – orjan keinoihin siis – selvitellessään keskinäisiä välejään.

    Minä nainen en ole vastaanottanut kulttuurillista ohjelmointia siitä, mitkä omien rajojen suojelun tavat sopivat naiselle. Niinpä en ole koskaan joutunut osalliseksi sellaiseen mitä seksistisesti kissatappaluksi kutsut. Se ehkä vaatii sitä, että molemmat ovat omaksuneet kulttuurimme naisiin kohdistuvat odotukset.

    Sen sijaan saan kuulla olevani hankala ämmä, riivinrauta ja rekkakuskilesbo. Se on se tapa, jolla kulttuurillista ohjelmointia ylläpidetään.

    Onko munaa julkaista tätäkään viestiä?
    Poista edes tuo ”kypärä päässä” heitto, jos se kypärä ei suojaa niin että uskaltaisit.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *