Aikamme lyhyt historia
“Siis oikeesti, se kundi on Suomen paras myyjä”, miehestä sanottiin, eikä, kumma kyllä, lainkaan sarkastisesti. Ennen kuin heidät esiteltiin toisilleen, hän ajatteli pitää naamansa peruslukemilla näyttääkseen olevansa viileä ja lahjomaton. Mutta kätellessään hän huomasi vetävänsä suupieliä alistuneeseen, lammasmaiseen hymyyn. Se on tämä tilanne, nämä ihmiset, hän selitteli itselleen, vaikka tiesi pelkäävänsä, ettei tekisi hyvää vaikutusta, ettei mies pitäisi häntä tyyppinä, joka on syytä ottaa lukuun. Mies hymyili hänelle takaisin, leveästi ja julkeasti. Nauttien siitä, että saattoi hymyillä juuri sillä tavalla. Loppuillan hän nieleskeli nöyryytystään, mutta yritti kovasti näyttää iloiselta ja pirteältä.
Hän muisti veljensä, nukkavierun kulttuuripessimistin. Veli oli joskus sanonut, että sivilisaatiokritiikki on yhtä toivoton yritys kuin vastata jokaiseen Viagraa kaupittelevaan roskapostiviestiin: “Kiitos tarjouksesta, mutta potenssini on kunnossa.”
P.S.
(Myöhempi lisäys:)
Kuten tämän merkinnän kommenttiosiosta ilmenee, tästä tuli eräänlainen ennalta tarkoittamaton muistoteksti traagisesti viime perjantaina päivänsä päättäneelle David Foster Wallacelle, aikamme tärkeimpiin, kekseliäimpiin ja tinkimättömimpiin kuuluvalle prosaistille.
Ei liity aiheeseen – ellei sitten kulttuuripessimismiin? – mutta tämä herra on tainnut olla esillä tässä blogissa aiemmin…
“Writer David Foster Wallace found dead”
http://www.latimes.com/news/obituaries/la-me-wallace14-2008sep14,0,246155.story
Onpa surullinen uutinen.
Sattumoisin olen tänään lukenut herran novellikokoelmaa Brief Interviews With Hideous Men – kovasti ihastellen ja vaikuttuen.
Ja nyt sitten saan tietooni tämän suruviestin…
Samanikäisenä taisi mennä kuin Arto Salminen, mutta oman käden kautta.