Antiaikalainen
Antiaikalainen

Deep, deep book

Esa Saarinen on lukenut Jörn Donnerin Mammutin ja avautunut siitä Facebookissa:

”Jörnin näköinen kirja, sinkoilevasti briljantti ja odottamattomasti sivupolullinen, röyhkeä ja hallitsematon, omanlaisensa. Olen ihailllut hänen työtehoaan, kadehtinut hänen rohkeuttaan. Tutuistuimme M.A. Nummisen kautta 1980-luvun alussa Pohjoisrannan Maagisuusvelhon ollessa nuorempi kuin itse olen nyt, hänen voimansa donneriaanisessa erektiivisyydessään itsevarmana kurottautuen kohti yhtä oman aikamme suurta eksistentiaalista taideteosta, Jörn Donneria itseään. Nyt 80-vuotiaana hän kirjoittaa ihmisenä joka on todistanut oman erityisyytensä ja näkee sen suuruuskaaren minkä on jäljittelemättömän poskettomana luonut keskinkertaisuusvallitsevuuksia vastaan. Hän ei pyydä anteeksi, hänellä ei ole syytä pyytää anteeksi – se taakka on latteuksien valtakunnalla. Hänen mysteerinsä on yksi oman aikakautemme määritteleviä suomalaissäkenöintejä, eurooppalaisen, itsenäisen, itsepintaisen, rohkeussyöttöisen ilmaisuintohimon korkea veisu.”

Kommentit (17)

  1. Anonymous

    Mel Brooks: History of the world, part 1…

    Dole Office Clerk – Occupation?
    Comicus – Stand-up philosopher.
    Dole Office Clerk – What?
    Comicus – Stand-up philosopher. I coalesce the vapors of human existence into a viable and meaningful comprehension.
    Dole Office Clerk – Oh, a bullshit artist!
    Comicus – Hmmmmmm…
    Dole Office Clerk – Did you bullshit last week?
    Comicus – No.
    Dole Office Clerk – Did you try to bullshit last week?
    Comicus – Yes!

  2. Anonymous

    Pitäisikö kertoa että minä sitten kävin la 9.2. ja su 10.2. Kaapelilla Sivuaskel esityksissä. Ja menen vastakin. Näin performanssin Crotch. Sinne houkuteltiin aulasta suklaapaloilla ja runohenkevällä rentoudella. Jouduimme luennolle. Tulimme opetuiksi jostakin kirjallisuustieteestä tutuhkoista nimistä päätellen joiden yhteydet opettaja veti värikynnillä.

    Hommassaan hän muuttui kauhua tunnistavaksi mutta ei voinut kuin jatkaa. Pian hän ompeli ihonsa neulalla kiinni opetuslastensa hihoihin. Ohimennen hän kauppasi graafiesitystä tieteestään kympillä. Sitten kaiutin kaiutti ablodeerauksia joihin yhdyimme. Opettaja livahti ulos. Odotimme aikamme ja sitten mekin painelimme Ruoholahden iltaan.

    Se kertoi näiden oppialojen mahtumisesta yhdelle taululle, johdonmukaisesta etenemisestä ilmiöstä toiseen ja että muuta ei ole -kuin siis instituution tieto. Oivaltava selkoilmaisullinen toteama älyllisen ja tietoa-janoavan uteliaisuuden poisrokottamisesta. Eli lepomielisyyteen opettamisesta massojen manipulointilaitoksissa, eri esi ylä ja yli opistojen nuivuudessa. Nykytaide kuten tämä Crotch paljastaa mistä on kyse.

    Su 10.2. kävin (M)imosassa. Se alkoi kaupungin hälymusalla ja sen tahtiin tassirytmi ja varsinkin kasvo/silmä -ilmehdinnällä tehtiin selväksi kerralta kuinka syvät ovat ihmisen potentiaalit ja kuinka riemukkaat kuinka kavahdettavat. Ja tätä kun vertaa hillittyyn äänen käyttämättömyyteen etikettipuheessa ja ilmeen yksitotisuuteen asiallisuuden tunnusmerkkinä, niin mimosaisuuteni tuli selväsi. Olisin voinut häippästä puhistemaan ja irvistelemään ulos. Tosin pahasti kömpelömmin -ja piilossa. Oli vapauttavaa kokea tätä oppia todellisuudesta versus käytöskirjan kuolettavuus. Voisi olla iloksi toisille ja riemuksi itselle jos räpäisisi koko rekisterillä -tai sen jämillä edes. Tässähän tätä pyristelen syrjäytyneisyyteni lepohuoneesta käsin Applen piilosta ja sen proteesittamana.

    Oli aidon tuntua esityksessä ja sen kantamaa ratikaankin noustua. Niin oli siellä Hesariakin. Mitä sanoikaan? Ihan löysi tunnustuksen/oikeutuksen sanoja klassisen baletin hyppähyksistä -koko tälle Sivuaskeleelle kai. Eli käytti lehden tilaa epärehellisesti eikä vaatinut näille rehevyyksille sijaa omina itseinään. Falskia meininkiä kun vielä tanssijakin tömähytteli ja lopulta teki loirikompastukset parodiansa julkeuden mieliin syöttämiseksi Crotch kasvutustieteen amputoimalle kulttuuriyleisölle. –Oikeasti ajattelen että meitä on moneen lähtöön eli segmenttiin. Ja älyllisimpiä terävimpiä ja viiltävimpiä tapaa nykytanssin ja -taiteen oppineissa. Yhdistänpä itseni kaapeliin edes lopuksi aikaa -ni.
    Jukka Sjöstedt

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *