Hyvinvointivaltio (pastissi/mukaelma)

Kirjailija ajatteli panna uuden kirjansa nimeksi Hyvinvointivaltio. Se vastaisi kirjan sisältöäkin nyt kun hän oli päättänyt kirjoittaa elämänsä ensimmäisen poliittisen jutun. Hän ei ollut varsinainen poliittisten juttujen mies, mutta keski-ikäistyvä kirjailija tunsi tarvetta vakavoitua, ottaa kantaa ja sanoa kerrankin sanansa maailman menosta ja yhteisistä asioista.

Sitä paitsi hyvinvointivaltio on iskevä sana. Se on poliittisessa kielenkäytössä paljon käytetty sana, mutta eipä ole juuri käytössä kulunut. Hyvinvointivaltiota voi kyllä vihata, mutta sitä ei voi sivuuttaa olankohautuksella. Joka ei hyvinvointivaltion tilasta ja tulevaisuudesta piittaa niin se ei kyllä kansalaisten harmaasta arjesta paljon ymmärrä. Kirjailija tunsi, että hänellä on tähdellistä sanottavaa lukijoille. Kun puhuu hyvinvointivaltiosta niin sillä on jo astunut askelen kärsivää lähimmäistään kohti. Joukossamme elää suuri joukko kansalaisia joilta puuttuu hyvinvointia ja käytännöllistä tietoa siitä miten hyvinvointia voisi lisätä.

Kirjailija ei nähnyt mitään juridisia esteitä sille, etteikö kirjan nimi voinut olla Hyvinvointivaltio. Kun hyvinvointivaltiosta puhuminen sallittiin poliitikoille niin täytyi se voida sallia myös kirjailijoille. Menisiköhän hyvinvointivaltio kaupaksi? Myisikö se paremmin kuin kirjailijan läpimurtoteos, nuorten kaupunkilaisten eksistentialistista ahdistusta käsittelevä Sivullinen Kalliossa? Olihan hyvinvointivaltiosta puhumalla voitettu vaaleissa ääniä, joten miksi sillä ei voitettaisi myös lukijoita kirjamarkkinoilla.

Syksyn kirjamessuilla kirjailija pääsi esittelemään Hyvinvointivaltionsa lukijoille. Se kirjailijalle mielihyvin sallittiin, ja siihen häntä kustantamon markkinointiosastolta vieläpä innolla kannustettiin, koska se joka hyvinvointivaltiolla kyntää, se hyvinvointivaltiosta puhuu. Kirjailija kumarsi ja hymyili runsaslukuiselle yleisölleen ja puhui laveasti Hyvinvointivaltiosta ja sen merkityksestä kansamme menestykselle ja kilpailukyvylle. Sen jälkeen hän kirjoitti nimikirjoituksia Hyvinvointivaltioihin. Hän ojensi Hyvinvointivaltion eduskunnan puhemiehelle ja sanoi että tässä teille sellainen Hyvinvointivaltio jonka toimintaperiaatteisiin kannattaa kyllä tutustua. Tehän kyllä hyvinvointivaltion entuudestaan tunnette mutta tässä on nyt teille ihan uusi malli. Olkaa hyvä ja paneutukaa. Hän antoi Hyvinvointivaltionsa myös valtiovarainministerille, jolla itsellään näytti olevan runsaasti omakohtaista kokemusta hyvinvoinnista, mutta niukasti sen jakamisesta. Hän sanoi että alustakaapa seuraavassa budjettiriihessä tästä Hyvinvointivaltiosta ja jättäkää se kansalaisten hyvinvointiin puuttuminen vähemmälle.

Kiittävistä kritiikeistä ja ylistävästä lukijapalautteesta huolimatta koitti kerran se aika että Hyvinvointivaltiokin joutui alennusmyyntiin. Mikäpä ei tässä maailmassa joutunut alennusmyyntiin. Hyvinvointivaltion hinta putosi ja sitä myytiin alennusmyyntikaukaloissa ja kirjatoreilla. Se oli kirjailijalle kovaa aikaa, jopa niin kovaa että hänen oma hyvinvointinsa romahti täydellisesti ja hänestä tuli hyvinvointivaltion asiakas ja elätti, sanojen surullisimmassa merkityksessä.

Kommentit (18)
  1. Heh. Vaan miksi suotta alleviivaava määrittely suluissa otsikon perässä? Tai sitten en ymmärrä sen juonivan jotain aivan uutta tasoa.

    Mutta sieltähän ne kirjamessut lähestyvät. Mahtaa olla kirjapainoissa kiire nyt. Helpottaako se lähivuosina? Päivän Aatoshan viestii Frankfurtista sentimenttejä, että piankin sähköinen kirja löisi läpi. Onhan tätä vatvottu kauan, mutta heitetään nyt oma viiden pennin variaationi tähän: Luetaanko remekset iphonesta pysäkillä, muuttuvatko paperilta lukijat vinyylilevykeräilijöiden kaltaisiksi holier-than-thou-friikeiksi?

  2. Tommi Melender
    18.10.2008, 10:34

    “Vaan miksi suotta alleviivaava määrittely suluissa otsikon perässä? Tai sitten en ymmärrä sen juonivan jotain aivan uutta tasoa.”

    Teksti vain tuolla määrittelyllä tekee selväksi “alkuperänsä”.

    “Luetaanko remekset iphonesta pysäkillä, muuttuvatko paperilta lukijat vinyylilevykeräilijöiden kaltaisiksi holier-than-thou-friikeiksi?”

    Jos näin käy, lupaan julistautua kirjallisten vinyylinhaistelijoiden joukkoon. En usko kuitenkaan, että teknologinen edistys hävittäisi kirjaa tai edes ratkaisevasti uhkaisi sen olemassaoloa. Pidän kirjaa edelleenkin ylivoimaisena käyttöliittymänä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *