Antiaikalainen
Antiaikalainen

Ihmiset & heidän oikeutensa

”Koska keskitysleirit eivät kuitenkaan uhkaa Lännen ihmisiä jotka voivat sanoa ja kirjoittaa mitä haluavat, ihmisoikeuksien puolesta käytävä taistelu on suosiota saavuttaessaan samalla menettänyt konkreettista sisältöään, kääntynyt eräänlaiseksi kaikkien kannanotoksi kaikkeen, toiveen kuin toiveen oikeudeksi muuttavaksi energiaksi. Maailmasta on tullut ihmisen oikeus, kaikki asiat ovat muuttuneet oikeuksiksi: rakkauden kaipuusta on tullut oikeus rakkauteen, levon tarpeesta oikeus lepoon, ystävyyden puutteesta oikeus ystävyyteen, halusta ajaa kielletyllä nopeudella oikeus ajaa kielletyllä nopeudella, onnen kaipuusta oikeus onneen, kirjan julkaisemisen piintymästä oikeus julkaista kirja, halusta huutaa öisellä torilla oikeus huutaa öisellä torilla.”
Milan Kundera: Kuolemattomuus. Suomentanut Kirsti Siraste (WSOY 1992)

Kommentit (10)

  1. Tommi Melender

    Et ole suinkaan ainoa, jota Kundera ei innosta.

    Minäkin — joka tykkään hänen esseistään ja eräistä romaaneistaan — tunnistan hänessä tuon ”sietämättömän” puolen: Kundera osaa olla paasaavan mahtipontinen, pompöösi ja tärkeilevä. Martti Anhava muistaakseni jossain esseessään roimi ankarasti Kunderan tätä puolta.

    Minua se ei ole koskaan kauheasti häirinnyt. No, eräissä hänen romaaneissaan ehkä. ”Viisastelut” eurooppalaisesta hengen elämästä eivät aina suinkaan syvennä niitä, kuten kai on kirjailijan tarkoitus.

    Hyvin valittu tuo Magris-sitaattisi.

  2. Teemu Helle

    Mario Vargas Llosan kirjassa Paratiisi on nurkan takana Flora Tristan (Paul Gauguinin isoäiti) ryhtyy taisteluun työläisten ja naisten puolesta, tasa-arvon nimissä hän pyrkii perustamaan yhdistyksen nimen alle komiteoita kaupunkeihin, pääsee aina hiukan lähemmäksi tavoitettaan, mutta millä hinnalla: hän hylkää lähes kaikki elämänsä rakkaudet, lapsensa, koska kokee että aate on muuta elämää tärkeämpi ja sen on aina mentävä edelle.

    Romaanissa on paikoin hyvin iljettävääkin kuvausta, mm. Lontoon kaduilta siitä, millaisia julmuuksia prostituoidut pantiin kokemaan. Mutta lähes yhtä viiltävää on se, miten Flora Tristan ”Työväenyhdistyksen” asiamiehenä hylkää lapsensa omistautuakseen asialle, ja kuitenkin hänen tyttärenpoikansa Paul (Gauguin) taiteensa ehdoin käsittää naiset samanlaisiksi esineiksi kuin mitä puiset veistoksensakin ovat. Paulin asiana on etsiä puhdas, villi luonto, ja siihen olennaisena kuuluu se, että nainen ei ole itsenäinen.

    Hurja romaani, kertakaikkiaan.

  3. aleksis salusjärvi

    Täällähän nousee toinen toistaan upeampia kirjoja keskusteluun, Tonava on kirja, joka on jäänyt yöpöydälleni pysyvästi. Se kietoutuu nerokkaasti eurooppalaisuuteen tuon joen matkalta. En kuitenkaan miellä sitä romaaniksi, ennemmin tyylipuhtaaksi esseistiikaksi, joka ainakin omassa ajatusmaailmassani osallistuu Kunderan käsityksiin eurooppalaisesta kirjallisuudesta ja identiteetistä. Itse asiassa Tonavan puutteet ovat mielestäni lähinnä kohdissa, jossa teoksen kehyksen vaatimaa siirtymää tai kerronnan kuljetusta lokalisoidaan kulkuvälineisiin ja Magriksen kertojahahmon tuttavapiiriin.

    Ymmärrän, että Kundera ei putoa kakistelematta kaikille. Varsinkin hänen naiskuvansa on paikoin onneton. Siihen ei kannata kuitenkaan suhtautua objektiivisena kerrontana – Kunderan suuret aiheet, kuten seksuaalisuus, vain valottuvat hänen maskuliinisesta ikkunastaan.

    Hän on minulle korvaamaton kirjailija, kaveri joka avasi ikkunan, teki lähes hahmottoman suurista teemoista kokemuksellisia. Vain hyvin harvoin olen kokenut vastaavanlaista helpotusta kirjallisuutta lukemalla.

    Kuolemattomuuden lisäksi Pila on niin hyvää kirjallisuutta, kuin vain kirjaimista paperille voi puristaa. Kakistelemista mulla on ollut oikeastaan vain Jäähyväisvalssin kanssa.

  4. Sami Liuhto

    Eli jos Kunderaa tahtoo ihminen lukea niin mistä aloittaisi? En ole lukenut kuin Romaanin taiteen.

    Lähinnä Kundera-kaihtoni on peräisin siitä, että 90-luvun alussa tietyt opiskelijat Helsingin yliopistossa jahkasivat hänen Olemisen sietämättömätä keveydestään ja kun siitä oli elokuvakin niin päätin ettei Kundera ole makuuni.

    Näin heppoista voi olla kirjailijoiden arvottaminen, mutta onneksi tämä on hyvin harvinaista. Olematonta. Kellään muulla en ole sitä tavannut. Romaanin taide oli kyllä hyvä ja Anhavan essee (Tshekkiläisestä) Pilasta innosti, mutta eipähän.

    Muistaakseni Kari Hotakainen pilkkasi Kunderaa jossakin jutussaan. Se löytynee Hotakaisen juttukokoelmasta, jonka nimeä en muista. Mutta tuon Tonavan käyn lainaamassa kirjastosta, Turussa kun luetaan vain sanarunoutta, alati uusiutuvaa, niin se löytyy hyllystä.

  5. Tommi Melender

    No aloita Kuolemattomuudella tai Pilalla.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *