Kansi ainakin on hyvä
Ranskalainen ystävä on menossa painoon. Se ilmestyy syyskuun puolivälissä. Kuten kuvasta näkyy, kansi on ainakin tyylikäs.
En ole koskaan kokenut erityisen juhlavana sitä, kun kirja lähtee maailmalle. Olo on lähinnä tyhjä. Ei tiedä, miten olisi. Toivoo vain, että ilmaantuisi jotain järkevää tekemistä.
No, onneksi minulla on nyt selviä suunnitelmia ja hahmotelmia tulevaisuuden varalle. Eli kohta naputus taas jatkuu, ja sietääkin jatkua. Kun hakkaa näppäimiä tarpeeksi tiuhaan ja lujaa, maailman häiritsevät äänet peittyvät, ainakin hetkeksi. Kirjoittaminen on paras tapa metelöidä.
Samuel Beckettiltä kysyttiin kerran, mitä hän tekisi jos ei olisi kirjailija. “Kuuntelisin musiikkia”, hän vastasi. Hyvä muistaa, että aina on olemassa tuokin vaihtoehto.
Hienoa, kuka on kannen muotoillut?
WSOY: studiolla suunniteltu, Tuula Mäkiä.