Keskivertojen vastaisku

“(P)ainettu sana ja radio ja televisio ja satelliitit ja kaikki ne muut ovat tehneet kohtalaisen lahjakkuuden arvottomaksi. Kohtalaisen lahjakas ihminen, joka tuhat vuotta sitten olisi ollut yhteisön vaalima aarre, joutuu luopumaan leikistä ja hakeutumaan muille aloille, koska moderni viestintä panee hänet päivittäin kilpasille maailmanmestareiden kanssa.

Nykyisin koko planeetta pärjää mainiosti suunnilleen tusinalla maailmanmestaruustason taitajalla jokaista inhimillisen lahjakkuuden aluetta kohti. Kohtalaisen lahjakas ihminen joutuu pitämään lahjansa ikään kuin tiukasti korkin alla, kunnes hän vaikkapa hääjuhlissa vetää kännin ja ryhtyy steppaamaan sohvapöydällä kuin Fred Astaire tai Ginger Rogers. Tällaisille ihmisille meillä on nimikin. Me sanomme heitä ekshibitionisteiksi.

Miten me tällaiset ekshibitionistit palkitsemme? Me sanomme heille seuraavana aamuna: ´Huhhuh! Että sinä olit kännissä eilen illalla´”

(Lainaus Kurt Vonnegutin romaanista Siniparta).

Vonnegut kirjoitti Siniparran kahdeksankymmentäluvulla. Monet asiat ovat muuttuneet kahdessa vuosikymmenessä, ja voisi jopa väittää että olemme todistaneet kohtalaisen lahjakkuuden renessanssia.

Enää ei tarvitse olla maailman- tai edes Suomen mestaruustason kyky päästäkseen parrasvaloihin, laulamaan tähtiskaboihin, näyttelemään tusinasarjoihin tai esiintymään tosi-tv:hen.

Kaikki pelaa, sanotaan jääkiekkovalmentajien vihaamassa Nuori Suomi -projektissa. Kaikki myös laulaa, soittaa, tanssii, näyttelee ja kirjoittaa! Eikä kukaan sano jälkeenpäin: “Huhhuh! Että sinä olit kännissä.”

Ne kuuluisat viisitoista minuuttia tulevat lähes kenelle tahansa, joka niitä tapeeksi itselleen hinkuu. Toisarvoinen kysymys on, mitä sitten tapahtuu, kun ne viisitoista minuuttia ovat kuluneet loppuun. Paljon välii, hei…

“Mikään ohjelma ei kestä sukupolvea kauemmin eikä mikään totuus ikuisesti”, tämä Tulenkantajien ohjelmajulistus voitaisiin kaivaa ullakoiden pölyistä uudelleen esiin, kunhan vain sukupolvi-sanan sijasta käytettäisiin sanaa tuotantokausi.

Vladimir Nabokovin synkeänhumoristisessa Bend Sinister -romaanissa eletään totalitaristisessa valtiossa, jossa valtaa pitää hallitsija Padukin johtama “jokamiehen puolue”. Enää ei voi olla totalitarismia vanhassa muodossaan, koska se kuuluu maailmaan, jossa oli vielä valtioita ja valtiomiehiä. Nykypäivän “jokamiesten puolueen” foorumina ei ole poliittinen järjestelmä, vaan elämysteollisuus.

Poliittinen järjestelmä tarkoittaa julkista rahaa ja valtaa, elämysteollisuus yksityistä rahaa ja vaikutusvaltaa. Sen, joka haluaa olla “jokamiesten puolueen” hallitsija, nykypäivän Paduk on tavoiteltava jälkimmäisiä.

Kommentit (1)
  1. Joo, nykyajan viihdeteollisuus ei edellytä mitään itsekritiikkiä. Toisaalta se on hävinnyt myös ihmisiltä, jotka menevät laulukilpailuihin vaikka heillä ei ole alkeellisintakaan ääntä.

    Mihin maailma onkaan menossa? Päin riekkuvien apinoiden helvettiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *