Antiaikalainen
Antiaikalainen

Kirjallisuus & taantumus

Moni varmaan tietää James Finn Garnerin.
Tämä amerikkalainen satiirikko julkaisi vuonna 1994 kirjan nimeltä Politically Correct Bedtime Stories, jossa vanhat tutut lastensadut revisioitiin muotoon, joka kelpaisi sosiaalisesti tiedostaville humanistivanhemmille. Tulen hilpeälle mielelle muistellessani tuota kirjaa.
Poliittisesti korrektissa Punahilkka-sadussa puunhakkaaja ei pelasta Punahilkkaa ja tämän isoäitiä suden vatsasta. Isoäiti loikkaa ulos omin voimin ja katkaisee puunhakkaajalta pään sen jälkeen, kun Punahilkka on pitänyt palopuheen, jossa syyttää puunhakkaajaa seksistiksi ja lajirasistiksi. Onnellinen loppu satuun saadaan, kun Punahilkka, isoäiti ja susi perustavat kolmestaan vaihtoehtoperheen ja elävät sovussa keskenään.
Revisioidussa Kolmessa pienessä porsaassa taas nähdään kapitalisteja edustavat sudet sortamassa alkuperäisväestöä edustavia porsaita. Kun sudet ajavat porsaat mailtaan, näistä tulee vapaustaistelijoita, porcinistoja. Satu päättyy siihen, että porsaat nujertavat sudet, valtaavat maansa takaisin ja perustavat sosiaalisesti oikeudenmukaisen ihanneyhteiskunnan.
Garnerin hulvaton satiiri nousee mieleeni aina, kun törmään ihmisiin, joilla on ylivirittynyt poliittinen tyylitaju ja jotka kärkkäästi heristävät sormeaan taantumuksellisina pitämilleen kirjailijoille. Tällaiset ihmiset ovat mielestäni vastenmielisiä ja absurdeja, etenkin silloin, kun he ottavat hampaisiinsa jonkun kauan sitten eläneen kirjallisuushistorian hahmon ja tuomitsevat hänet, koska hänen aikoinaan esittämänsä ajatukset ovat epäilyttävän kaukana siitä, mitä nykypäivän konsensus pitää hyvänä, kauniina ja oikeana.
Michel Houellebecqin Alkeishiukkasissa on kohta, jossa toinen päähenkilö Bruno tapaa Ranskan kirjallisuuden suunnannäyttäjiin lukeutuvan Philippe Sollersin. Romaanihahmo-Sollers sanoo: ”Olet taantumuksellinen, se on hyvä asia. Kaikki suuret kirjailijat ovat taantumuksellisia. Balzac, Flaubert, Baudelaire, Dostojevski: taantumuksellisia kaikki…” Sollersin listaa voisi jatkaa vaikkapa Célinellä, Poundilla, Waughilla ja ties kenellä muulla.
Oireellista on, että kaikki edellä mainitut kirjoittivat loistavia kirjoja. Heidän tuotantonsa peittoaa mennen tullen useimpien sellaisten kirjailijoiden tuherrukset, joita kukaan ei ole koskaan keksinyt syyttää vääristä tai vaarallisista ajatuksista.
Kukaan ei pakota meitä äänestämään Baudelairea tai Flaubertia poliittisissa vaaleissa. Vain idiootti arvostelee heidän tuotantoaan sillä perusteella, että he sattumoisin inhosivat modernia maailmaa ja edistyksellisiä aatteita eikä heidän sydämensä sykkinyt vapaudelle, veljeydelle ja tasa-arvolle.
Jos haluaa suojella itseään taantumukselta, kannattaa keskittyä lukemaan ruotsalaisia dekkareita. Stieg Larssonit, Henning Mankellit ja Liza Marklundit ovat tehneet pohjoismaiselle rikoskirjallisuudelle saman minkä James Finn Garner teki klassisille lastensaduille. Valitettavasti nämä kansankodin poliittisesti hyperkorrektit supertiedostajat, nämä valmiiden ajatusten Tonavat eivät ole Garnerin kaltaisia satiirikkoja. He ovat tosissaan ja sitä on vaikea antaa heille anteeksi. Toki antaisin, jos heidän kirjansa olisivat loistavia tai edes hyviä, mutta kun ne ovat kammottavaa sontaa.

Kommentit (14)

  1. Tommi Melender

    Olipa huolimaton tuo kommenttini viimeinen virke, tässä sama uudelleen muotoiltuna:

    ”Esimerkiksi Flaubert ja Baudelaire voidaan laskea omilla tahoillaan modernin kirjallisuuskäsityksen keskeisiin muotoilijoihin ja suunnannäyttäjiin, vaikka heidän poliittiset maailmankuvansa olivat valistushumanismin näkökulmasta mitä taantumuksellismmat.”

    Tämä kaikki osoittaa, ettei tarvitse olla poliittiselta tyylitajultaan viimeisimmän muodin mukainen voidakseen kirjoittaa teoksia, jotka jäävät vaikuttamaan edistyksellisesti kirjallisuushistoriaan.

  2. aaltopahvia

    Onpa miesvaltaista! Kun mä mietin merkittävien kirjailijoiden listaani, olen melkein taipuvainen sanomaan, että kaikilla on ollut myös poliittinen agendansa. Mutta se johtuu varmaankin siitä, että he ovat ne oppressoidut, jolle jo kirjan julkaiseminen on päänavaus poliittisella kentällä. Virginia Woolf, Christa Wolf, Simone de Beauvoir… Ja mähän tykkään myös parjaamastasi Sartresta.

  3. Tommi Melender

    Miesvaltaista on, kieltämättä.

    Ja tietysti johtuu siitä, että tässä on listattu hahmoja, joissa on havaittavissa huomattavan taantumuksellisia tendenssejä. Lienee luonnollista, että vanhan maailman puolustajissa ja edityksen vastustajissa on ollut herravoittoista väkeä.

  4. SL

    Mistä vetoo, niinku, että Rita Dahl on lukenu Cantosit? Ite en oo.

    Höhö. Mutta just mietin että vois. Kerran on ollu lainassa. Saatanan kuuma päivä Turussa, muuten. Hyvä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *