Kohtaaminen

Tapasin kaupungilla vanhan tutun, jolla on aina ollut herkkä sosiaalinen omatunto. Vaihdettuamme ajatuksia kaikesta turhanpäiväisestä, kuten olympialaisista, Georgian konfliktista ja maailman ruokakriisistä, tuttavani käänsi keskustelun Jutta Urpilaisen oikeistolaista jakopolitiikkaa kohtaan esittämään kritiikkiin. En keksinyt siitä mitään älykästä sanottavaa, joten rupesin solvaamaan demareita. Sanoin, että en voi ottaa demareiden puheita vakavasti, koska en ole päässyt selvyyteen siitä, minkälaisia olentoja demarit oikeastaan ovat. “Onko demari eräänlainen homonculus? Poliittisen alkemian tuote, joka vain luulee olevansa ihminen.” Tuttavani otti nokkiinsa, kysyi että mitä paskaa minä oikein puhun, mistä saan päähäni noin typeriä vertauksia. “Tuo taisi olla peräisin Baudelairelta. Hän ei tosin puhunut demareista, vaan…” Tuttavani ei halunnut kuulla enempää, vaan kehotti minua lopettamaan paskakirjallisuuden lukemisen, jotta en aina esittäisi kaikesta niin idioottimaisia huomioita. Anteeksi. En minä pahuuttani.
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *