Antiaikalainen
Antiaikalainen

Lisää merkintöjä Michelistä

Olen kirjoittanut blogiini aika monta Michel Houellebecqia koskevaa tai sivuavaa merkintää. Niitä on myös kommentoitu kiitettävästi. Raapustin Kerberokseen kyseisestä ranskalaisherrasta vähän pitemmät jorinat. Tämän vireän kulttuurijulkaisun uusin numero vaikuttaa kaikin puolin mielenkiintoiselta .
Houellebecqin tuotantoa voi lähestyä monestakin näkökulmasta. Itse rajaudun käsittelemään häntä lähinnä yhteiskuntakriitikkona ja satiirikkona. Esikuvista nostan esiin Balzacin ja Célinen.
Muun muassa tällaisia huomioita:
”Markkinatalouden paradokseihin kuuluu, että se nojautuu järjen ja rationaalisuuden ideoille, mutta tuottaa todellisuudessa ehtymättömästi yllykkeitä, jotka saavat ihmiset toimimaan epärationaalisesti ja lyhytnäköisesti, valistuksen kansalaisihanteiden vastaisesti. Siinä missä Immanuel Kant juhlisti persoonaa, joka omaa järkeään käyttämällä vapautuu itse aiheutetusta ”alaikäisyyden tilasta”, Houellebecq piirtää romaaneissaan kuvan yhteiskunnasta, joka ei koostu kansalaisista, vaan elämysteollisuuden koukuttamista ikuisista lapsista.”
”Yksilön vapaus pelkistyy kuluttajan vapaudeksi kuluttaa, tässä ja nyt -elämiseksi, jossa suuntaudutaan puhtaasti materialistisiin päämääriin, koska kuoleman jälkeistä elämää ei ole eikä niin muodoin myöskään kadotusta.”
”Houellebecq suomii ankarasti 60-lukulaista vastakulttuuria, jonka yhtenä mantrana ja tunnuspiirteenä oli seksuaalinen vapautuminen. (…) 60-lukulainen sukupolvi, joka ei luottanut yli kolmekymppisiin, oli lopulta se, joka tasasi tien globaalille kapitalismille ja aivottomalle konsumerismille. Voiman, kauneuden ja nuoruuden palvonta – fasismin keskeinen käyttövoima – elää ja rehottaa ihmisoikeuksien ja demokratian nimiin vannovassa jälkiteollisessa lännessä vahvempana kuin koskaan.”

Kommentit (8)

  1. Anonymous

    Voiton maksimoinnin, jälkeinen supertuottotehokkuus olisiko avain sana sitten jälleen kerranko?

  2. amandaemilia

    Ihanaa, kiitos tiedosta. En olekaan lukenut Houellebecqia vielä. Kuulostaa lupaavalta. vm -48

  3. juha saari

    ” ’Olen mainonnan ja markkinoinnin kohde, olen siis olemassa.’ Tässä on kansalaisoikeuksien tosiasiallinen ja viimekätinen peruste nykypäivän maailmassa.”

    Tätä Renzo Martens käsittelee kolkon tehokkaasti nihilistisessä dokumentissaan Nauti köyhyydestä (tuli Teemalta 2011). Siinä hän opasti afikkalaisia harrastajakuvaajia kuvaamaan itse nälkäisiä lapsiaan antamatta länsilehdistön korjata pääomaa kuin varkain ja vielä humanismin nimissä. Hän halusi että kuvaajat voisivat siis itse olla kurjuuden markkinoinnin subjekteja. Nerokas ja provokatiivinen idea ja osoitti sen, että syvällisiä ideoita ei tarvitse esittää vaikeasti.

    Nälkäisitä ja köyhista tuossa dokumentissa tuli mieleeni Gregor Samsan tilanne: olla olemassa ja ymmärtää itsensä vain toisten tunteman inhon, säälin ja myötätunnon kautta, ja lopulta tätä jopa itse haluaa koska muuta ei ole olemassa.

    Tämä on kuin ontologista luokkasotaa jota kukaan ei välttämättä tahdo mutta totetuttaa silti. Niin kuin nyt vaikkapa se humanistinen toimittajakunta myydessään vapalle länsimaiselle lehdistölle ottamiaan nälkäisten kuvia.

    Oireellista on, että Martensia on syytetty kurjien hyväksikäytöstä. Poliittista nihilismiä ei humanistien piirissä haluta ymmärtää koska siitä näkee ruman peilikuvansa…

    Markkinoinnin kohteena oleminen on niin kauan osa kansalaisoikeuksiamme, kun mikään vakavampi ei uhkaa niitä. Arvot päivitetään silloin kun todellisuus notkahtaa sijoiltaan. Se mikä toimii moitteetta, tuntuu luonnolliselta. Olisiko nyt toivottava jotain notkahdusta? En tiedä. Tosin se tulee toiveistamme riippumatta. Ja sitten kirjailijilla on taas toisenlaista kirjoitettavaa.
    Enkä syytäisi tästä 60-lukulaisia. He tekivät osansa kultturievoluutiossa

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *