Matta ääni
Hain tänään postista 25 Kunnian miestä, kustannussopimuksen mukaisia tekijänkappaleita. Malttamattomana ihmisenä olin tietysti jo aiemmin käväissyt hakemassa WSOY:ltä lämpimäisen.
Aina on pieni jännitys siitä, ovatko kaikki viime hetken korjaukset löytäneet tiensä valmiiseen kirjaan. Tässä tapauksessa onneksi ovat.
Vaan ainakin yhden typon bongasin Kunnian miehestä nopealla luvulla: “Viherketo vilkaisee minua olkansa yli ja sanoo aatelisherralle matalla äänellä…”
Matta ääni, pitäisi tietysti olla matala.
Mutta pidän tätä näppäilyhäiriötä sinänsä positiivisena, tavallaan hauskanakin. Virheet luovat tekstiin uusia merkityksiä.
Sitä paitsi kyseisen romaanihenkilön ääni on ehdottomasti matta eikä kiiltävä.
Minusta matalla ännellä on ehdottomasti parempi kuin matalalla äänellä.
Niin minustakin.
Typot ovat monesti hurjan kivoja.