Antiaikalainen
Antiaikalainen

Mitä ajatella kirjablogeista?

Huomasin Maaria Pääjärven merkinnästä Luutii-blogista, että Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen kirjablogeja käsittelevä teos Rivien välissä on ilmestynyt. 
Vastailin huhtikuussa omalta osaltani Jalkasen ja Pudaksen lähettämiin kysymyksiin (vastaukseni löytyvät tämän merkinnän lopusta). En siis ole kirjabloggari, mutta tekijät haastattelivat kirjaansa myös blogia pitäviä kirjailijoita.
Antiaikalaista koskeviin kysymyksiin oli helppo vastailla, mutta kirjablogien osalta asiantuntemukseni on ohutta. Joten kun niistä puhutaan ilmiötasolla olen hätäisten ensivaikutelmien, ennakkoluulojen ja toisen käden tietojen varassa.
Edellä linkkaamassani kirjoituksessa Maaria Pääjärvi sanoo kirjablogien synnyttäneen uudenlaisen lukemisen kulttuurin, vuorovaikutteisen lukijoiden yhteisön. Pääjärven huomioiden taustalta kajastaa ajatus jonkinlaisesta emansipaatiokertomuksesta: ne, joilla ei aikaisemmin ole ollut omaa ääntä, saavat sen nyt vihdoin kuuluville, kiitos internetin mahdollistaman laajentuneen sanavapauden. Tunnusomaiseen tapaansa Pääjärvi asettaa vastakkain ruohonjuuritason (kirjablogit) ja instituutiot (kirjallisuuden kentän vakiintuneet rakenteet). Jälkimmäisiä personoi Kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuulaliina Varis mutuhuttu-kommentillaan, jonka minä olisin varmasti jo unohtanut, ellei Pääjärvi olisi tallettanut sitä leppymättömään sydämeensä ja jaksaisi siitä muistuttaa. 

Valtamekanismien ja hierarkoiden purkaminen kuuluu tiettyyn kulttuurikriittiseen traditioon, jolle jokainen yhteiskuntatieteellisiä ja humanistisia aineita yliopistossa opiskellut (myös minä) on enemmän tai vähemmemmän altistunut. Sen tarjoamilla retorisilla työkaluilla operoiva näyttäytyy samaan aikaan analyyttisenä ja empaattisena. Ensin paljastetaan, ketkä käyttävät valtaa ja ketkä ovat vallankäytön kohteita ja sen jälkeen halataan jälkimmäisiä kuin rakkaita pehmoleluja, koska he ovat heikompia eli potentiaalisia sorrettuja. Tuulaliina Variksesta tulee koulupihan pahis, joka välitunnilla tönii kilttiä kirjabloggaria. Onhan sellainen törkeää.
En väitä, etteivätkö Pääjärven huomiot kirjablogien lukemiskulttuuria vahvistavasta ja monipuolistavasta vaikutuksesta olisi oikeansuuntaisia. Minua vain rasittaa se, kuinka hanakasti hän sulloo tämän ilmiön retorisen kehikkonsa sisälle päästäkseen mielipuuhaansa eli piiskaamaan kirjallisuusmaailman instituutioita ja niiden edushahmoja. Olisin arvostanut linkkaamaani Pääjärven kirjoitusta enemmän, jos hän olisi yllättänyt minut malttamalla jättää siitä tällä kertaa pois tautologiset valta-analyysinsä ja mutuhuttu-muistutuksensa.
Edellisessä kirjablogeja käsittelevässä merkinnässään Pääjärvi oli lähellä jo minut yllättää, koska kirjoitti niistä varsin kriittisesti eikä pelkästään emansipatorisen kertomuksen sisältä. Mutta mikä oli Pääjärven huolenaihe? Mikäpä muukaan kuin se, että kirjablogit ovat liukumassa osaksi kirjallisuusmaailman institutionaalisia rakenteita, kustantamoiden markkinointiosastojen käsikassaroiksi. Hän puhui ”vallan ja näkyvyyden uusjaosta.” Aika lailla tyypillistä standardiajattelua tämäkin. Erilaisten vastakulttuuriliikkeiden piirissähän itsensä myymistä ja ihanteidensa pettämistä on aina pidetty pahimpana mahdollisena syntinä. Kun pahalle instituutiolle antaa pikkusormen, se vie koko käden ja sielun myös.
Pääjärvi etsii kirjablogeista kulttuurista vastavoimaa, mutta tavallisille kirjabloggareille omien lukukokemusten jakaminen verkossa on vain kiva harrastus. Tästä asetelmasta syntyy tahatonta komiikkaa, kun Pääjärvi tolkuttaa kirjabloggareille, etteivät nämä voi enää suhtautua harrastukseensa viattomasti, koska kirjallisuuden kentällä on meneillään vallan ja näkyvyyden uusjako ja siinä pelissä jyllävät kaupalliset intressit, koska  kustantamoissa on ihmisiä, jotka – herra paratkoon! – yrittävät ihan avoimesti ja häpeämättömästi myydä kirjoja.
Entäpä oma suhtautumiseni kirjablogeihin?
Luonnehtisin sitä neutraaliksi (tietoisena siitä, että kulttuurikriittisen ajattelun mukaan mikään potentiaalisesti kulttuurisiin valtasuhteisiin liittyvä näkemys ei voi olla henkilökohtaisista intresseistä vapaa). Kuten sanoin, en ehdi aktiivisesti seurata kirjablogeja, koska minulla on tähdellisempää tekemistä, kuten palkkatyö ja omat kirjalliset pyrintöni. Lisäksi minulta puuttuu sellainen yhteisöllisyyden kaipuu, jonka kuvittelen olevan vahva useimmilla kirjabloggareilla. Kulttuurisena ilmiönä taas kirjablogit ovat mielestäni luonteva osa nykyihmisten verkottunutta elämismaailmaa. Internet on tämän vuosituhannen ihmisten yhteinen olohuone. On siis luonnollista, että siellä kohtaavat samanhenkiset tyypit, olivatpa he kiinnostuneita kirjoista, ruuanlaitosta, sisutuksesta tai muodista. Suuria vastakulttuurisia toivonkipinöitä eivät kirjablogit (tai muutkaan verkkomaailman ilmiöt) minussa herätä. Pidän luonnollisena, että kirjallisuusmaailman instituutiot muuttuvat samalla kun kirjallisen julkisuuden ja kirjamarkkinoiden rakenteetkin muuttuvat. Tähän kehitykseen sisältyy niin hyviä kuin huonoja puolia, kuten kehitykseen yleensäkin.
Jalkasen ja Pudaksen Rivien välistä -teosta en ole lukenut, mutta voisin kuvitella, että sen lukeminen monipuolistaisi käsityksiäni kirjablogeista. Se, mikä mieltäni on eniten askarruttanut, liittyy kirjabloggareiden maun painotuksiin. Puhtaasti ennakkokäsitysteni pohjalta olen aavistellut heidän suosivan ns. laadukkaita lukuromaaneja eli käännöskirjallisuudesta Jonathan Franzenin ja Siri Hustvedtin ja kotimaisesta kirjallisuudesta Juha Itkosen ja Ulla-Lena Lundbergin kaltaisia tekijöitä. Pääjärven merkinnän perusteella näin myös
on asian laita:

Myydyimmät kirjat eivät ole oikeastaan kovinkaan usein olleet bloggareiden mielestä kiinnostavimpia kirjoja, vaan Pudas ja Jalkanen analysoivat kirjabloggaajien makua yleisesti kuvaavaksi termiksi laadukkaamman lukuromaanin. Kovaksikeitetty taidekirjallisuus ei kiinnosta, eivätkä kaikkein viihteellisimmät genret. Romantiikkaa ja maneerista dekkaria on vaikea löytää kirjablogeista.

Minä luen varsin vähän ns. laadukkaita lukuromaaneja ja entistä vähemmän kertomakirjallisuutta ylipäänsä, joten väsymykseni fiktioon on yksi, joskaan ei tärkein, syy siihen, miksi en koe suurta tarvetta lukea, mitä kirjallisuudenharrastajat kirjoittavat verkossa Marsipaanisotilaasta. Enkä sano tätä ylimielisyyttäni, vaan puhtaana faktana. Jos tiedätte kiinnostavia kirjablogeja, joissa kirjoitetaan esseistä ja asiaproosasta, vinkatkaa minulle!

Lopuksi vielä vastaukseni Jalkasen & Pudaksen kirjailijoille esittämiin kysymyksiin:

Oma bloggaaminen

Kuinka kauan olet kirjoittanut blogiasi?

Vuodesta 2007.
Miten bloggaaminen tukee työtäsi kirjailijana?
En oikeastaan ole ajatellut asiaa tuolta kannalta. Miellän itseni lähtökohtaisesti lukijaksi blogia kirjoitellessani. Eli enimmäkseen laitan sinne vaikutelmia ja mietteitä lukemistani kirjoista. Sillä ei yleensä ole mitään tekemistä kirjailijan roolini kanssa, vaikka tiedän toki, että moni saattaa lukea kaiken minkä blogiini kirjoitan jonkinlaisena kirjailijan työni jatkeena.

Joistakin blogiteksteistäni olen ottanut fragmentteja esseideni pohjaksi, joten siinä mielessä blogikirjoittaminen on ollut hyödyllistä ihan konkreettisessa mielessä. Kirjallisuusesseistä koostuvassa teoksessani Yhden hengen orgiat on kohtia, jotka alun perin kirjoitin Antiaikalaiseen.

Mistä kaikesta kirjoitat?

Enimmäkseen lukemistani kirjoista. Joskus laajempia huomioita esimerkiksi yhteiskunnallisista, poliittisista tai filosofisista kysymyksistä. En ole periaatteessa rajannut mitään aihealuetta ulos. Siitä olen kuitenkin pyrkinyt pitämään kiinni, etten kirjoita ”minä kirjailija” -tyyppistä kamaa, ainakaan liikaa. Olen toki kertonut tulossa olevista kirjoistani ja varmaan joskus kommentoinut jotain lehtikritiikkiäkin, mutta yleensä olen aina myöhemmin katunut, jos olen niin tehnyt. En tykkää lukea kirjailijoiden henkilöbrändäykseen keskittyviä blogeja enkä missään nimessä halua itse sellaista kirjoittaa.

Onko bloggaaminen sinulle yhteisöllistä?

Eipä juuri. Jos merkintöjäni kommentoidaan, niin vastailen niihin, mutta siihen se jää.



Muut kirjablogit

Luetko blogiarvioita omistasi tai muiden kirjoista? Minkä verran kirjoistasi on kirjoitettu blogeissa?


Olen joskus lukenut, kun joku on vinkannut, mutta en mitenkään systemaattisesti. En ole pitänyt listaa siitä, kuinka paljon teoksiani on käsitelty kirjablogeissa. Kaikista proosateoksistani olen kuitenkin jotain blogeissa julkaistua lukenut. 

Kuinka blogiarviot mielestäsi suhteutuvat kirjallisuuskritiikkiin?


En lähtisi vertaamaan niitä. Kummallakin on oma tehtävänsä. Kirjallisuuskritiikki on kulttuurijournalismin alalaji, jonka pitäisi eritellä, analysoida ja arvottaa teoksia. Kirjablogit nähdäkseni toimivat enemmän fiilis- ja diggailupohjalta, mikä on ihan ok, kuuluu niiden formaattiin. Täytyy myöntää, että olen seurannut vain harvakseltaan suomalaisia kirjablogeja. En koe olevani osa sitä yhteisöä enkä varmaan ole myöskään kirjablogien varsinaista ”kohdeyleisöä”. 

Millaisena näet kirjablogit kirjallisuuden kentällä esimerkiksi viiden vuoden kuluttua?

Uskoisin niiden vahvistavan asemaansa. Samalla ne myöskin kaupallistuvat entisestään. Kustantamoilla on kova hinku valjastaa kirjabloggareita oman viestintä- ja markkinointikoneistonsa jatkeeksi. Täytyy tunnustaa, että puritaanisena luonteena minua hieman harmittaa, jos kirjablogeista tulee yhä leimallisemmin kirjallisuusmaailman ”muotiblogeja”. Tällainen kehitys vahvistaisi jo muutenkin voimakasta polarisaatiota: yhä harvemmista kirjoista meuhkataan yhä enemmän. Jotkut idealistit kuvittelivat taannoin, että kirjablogit voisivat olla vastavoima kirjallisuusmaailman institutionaalisille rakenteille ja nostaa esiin sellaisia teoksia, jotka eivät saa huomiota valtavirtajulkisuudessa. Luulen, että tällainen idealismi on nyt karissut. En ole itse asiaa systemaattisesti tutkinut, mutta olen useammaltakin taholta kuullut, että kirjablogit keskittyvät enimmäkseen käsittelemään niitä teoksia, joista muutenkin julkisuudessa eniten puhutaan. Tähän ajaa toisaalta kaupallistuminen (kustantajien halu hyödyntää kirjablogeja markkinoinnissa ja viestinnässä), toisaalta yhteisöllisyys (bloggarit haluavat jakaa kokemuksiaan kirjoista, joita tietävät muidenkin lukevan).
Millainen merkitys kirjablogeilla sinulle on?
Kuten sanoin, en ehdi niitä paljonkaan seurata. Olen paitsi kirjailija myös toimittaja, minkä vuoksi aj
ankäyttö pitää suunnitella tarkkaan, jotta ehdin lukea ja kirjoittaa kaiken sen, minkä koen välttämättömäksi.

Kommentit (66)

  1. sannabanana

    Marjatta, kirjoitin ihan yleisesti paheksuen osoittelusta, en viitannut sinuun!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *