Näitä kirjailijoita en voi hyväksyä

David Foster Wallacea, koska hänellä oli superaivot ja sen lisäksi viisautta olla mahtailematta niillä. Minä taas olen viisasteluun taipuvainen, vaikka en ole lainkaan älykäs.
Michel Houellebecqia, koska hän kirjoittaa pitkiä seksikohtauksia vailla satiirin häivää, vaikka muuten pilkkaa kaikkea mahdollista. Minä taas en ole koskaan voinut sietää yksityiskohtaisia seksuaaliaktien kuvauksia.
Philip Rothia, koska hän piti ehkäisypilleriä vallankumouksellisena keksintönä ja elostelua sankarillisena toimintana. Minä taas olen takakireä ja siveä ihminen.
Thomas Bernhardia, koska hän oli häpeämätön nihilisti ja misantrooppi. Minä taas pyrin näkemään myös valoisat puolet itsessäni ja lähimmäisissäni.
Curzio Malapartea, koska hän oli ensin fasisti ja sitten kommunisti. Minä taas olen poliittisesti vapaamielinen ja kavahdan yhteiskunnallisia ääriliikkeitä.
Louis-Ferdinand Célineä, koska hän kirjoitti inhottavasti juutalaisista. Minä taas olen vankkumattoman juutalaismielinen.
T.S. Eliotia, koska hän kirjoitti muutaman antisemitistisen runon ja oli jääräpäinen traditionalisti. Minä taas arvostan traditioita, mutta en traditionalismia oppisuunnaksi korotettuna. Enkä tietystikään voi sietää saati hyväksyä antisemitistisiä runoja.
Paavo Haavikkoa, koska hän hankki omaisuutta vaikka oli runoilija. Minä taas en ole onnistunut hankkimaan läheskään saman suuruista omaisuutta ja se kyllä kovasti harmittaa.

No niin. Tuossa tuli mainituksi joukko lempikirjailijoitani, kirjallisia henkiystäviäni.

Sellaisista kirjailijoista, jotka voin hyväksyä, en ole jostain syystä koskaan pitänyt,