Antiaikalainen
Antiaikalainen

Näitä kirjailijoita en voi hyväksyä

David Foster Wallacea, koska hänellä oli superaivot ja sen lisäksi viisautta olla mahtailematta niillä. Minä taas olen viisasteluun taipuvainen, vaikka en ole lainkaan älykäs.
Michel Houellebecqia, koska hän kirjoittaa pitkiä seksikohtauksia vailla satiirin häivää, vaikka muuten pilkkaa kaikkea mahdollista. Minä taas en ole koskaan voinut sietää yksityiskohtaisia seksuaaliaktien kuvauksia.
Philip Rothia, koska hän piti ehkäisypilleriä vallankumouksellisena keksintönä ja elostelua sankarillisena toimintana. Minä taas olen takakireä ja siveä ihminen.
Thomas Bernhardia, koska hän oli häpeämätön nihilisti ja misantrooppi. Minä taas pyrin näkemään myös valoisat puolet itsessäni ja lähimmäisissäni.
Curzio Malapartea, koska hän oli ensin fasisti ja sitten kommunisti. Minä taas olen poliittisesti vapaamielinen ja kavahdan yhteiskunnallisia ääriliikkeitä.
Louis-Ferdinand Célineä, koska hän kirjoitti inhottavasti juutalaisista. Minä taas olen vankkumattoman juutalaismielinen.
T.S. Eliotia, koska hän kirjoitti muutaman antisemitistisen runon ja oli jääräpäinen traditionalisti. Minä taas arvostan traditioita, mutta en traditionalismia oppisuunnaksi korotettuna. Enkä tietystikään voi sietää saati hyväksyä antisemitistisiä runoja.
Paavo Haavikkoa, koska hän hankki omaisuutta vaikka oli runoilija. Minä taas en ole onnistunut hankkimaan läheskään saman suuruista omaisuutta ja se kyllä kovasti harmittaa.

No niin. Tuossa tuli mainituksi joukko lempikirjailijoitani, kirjallisia henkiystäviäni.

Sellaisista kirjailijoista, jotka voin hyväksyä, en ole jostain syystä koskaan pitänyt,

Kommentit (10)

  1. Tommi Melender

    …niin jos vielä jatkan vähän, niin tuon merkinnän tarkoitus oli kyllä jokin ihan muu kuin sanoa, että hyi hyi, olisitpa ollut parempi kirjailija, jos et olisi pitänyt pyssyistä ja muusta epäilyttävästä.

    Tuo viimeinen lausehan merkinnässä oli se punchline: eli ne kirjailijat, joilla ei ole mitään epäilyttäviä mieltymyksiä tai vakaumuksia, eivät ole minua koskaan suuremmin hetkauttaneet.

    Luulin, että punchline oli kirjoitettu niin selväksi kun sen voi kirjoittaa. Mutta nähtävästi sitten ei kuitenkaan.

  2. Sami Liuhto

    ”Sellaisista kirjailijoista, jotka voin hyväksyä, en ole jostain syystä koskaan pitänyt,”

    Tuo on hyvin sanottu. Piti käydä tarkistamassa, kun ei ollut mitään käsitystä. Minulle tuli tuommoista mieleen postauksestasi, muistui se kaveri siitä sarjasta enkä edes viitsinyt tutkistella postauksen sisältöä. Se voi olla ärsyttävää. Omassa blogissa kanssa anonyymin peijakkaat puhuvat omiaan eivätkä miniään.

  3. Kari Hotakainen

    Huonot suosikit ovat mielenkiintoisia. Olen seurannut mm. Bob Dylanin ailahtelevaa uraa ja ilahtunut siitä, ettei hän anna haastatteluja, tai jos antaa, ne ovat sekavia. Kerran hän kommentoi näkemystä jonka mukaan on sukupolvensa tulkki. Hän sopersi jotenkin sekavasti olevansa nelilapsisen perheen pää, joka yrittää lauluja kirjoittamalla ansaita elannon. Eikä hän ymmärrä palvovia faneja, jotka tulevat häiritsevän lähelle. Niinpä hän sanoi ostaneensa käsiaseen lähestymivaaran vuoksi. Ja tämä lausunto siis siihen aikaan kun Dylan oli valjastettu rauhanliikkeen johtavaksi lyyrikoksi. Näin. Eläköön ristiriita!

  4. Tommi Melender

    Näin kerran dokumentin, jossa Joan Baez juurikin naureskeli sitä, että Dylanista tehtiin rauhanliikkeen keihäänkärki. ”Hän ei ikinä olisi mennyt sen porukan mukana marssimaan!”

  5. Kosti

    Suhtautuminen kirjailijoihin voi vaihdella.
    Nuorena pidin Pentti Saarikoskesta, koska hän kirjoitti upeita ja poliittisia runoja. Sitten en pitänyt Saarikoskesta, koska hän ryyppäsi ja kirjoitti aina vain politiikasta. Nyt pidän Saarikosken varhais- ja myöhäistuotannosta, koska hän kirjoitti hienoja runoja.
    Vähän samantapaista on ollut suhtautumiseni Hannu Salamaan.
    Henry Milleriäkin ihailin nuorena: nyt hän tuntuu paisuttelevalta maanikolta.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *