Antiaikalainen
Antiaikalainen

Runeberg-palkinto

Olli-Pekka Tennilä palkittiin tänään kirjallisuuden Runeberg-palkinnolla runoteoksestaan Yksinkeltainen on kaksinkeltaista. Hän on Kari Aronpuron ja Risto Ahdin jälkeen vasta kolmas tämän palkinnon voittanut runoilija.

Ohessa palkintopuhe, jonka pidin Porvoossa Runeberg-palkintoraadin puheenjohtajan ominaisuudessa:

RUNEBERG-PALKINTO
OLLI-PEKKA TENNILÄN TEOKSELLE YKSINKELTAINEN ON KAKSINKELTAISTA
Vuoden 2013 Runeberg-kirjallisuuspalkinto myönnetään tänään, Runebergin päivänä viides helmikuuta Olli-Pekka Tennilälle teoksesta Yksinkeltainen on kaksinkeltaista.
Voittajan valitsi kahdeksan ehdokkaan joukosta raati, johon kuuluvat sen puheenjohtaja, kirjailija Tommi Melender, teatterinjohtaja Dan Henriksson ja tutkija, kriitikko Siru Kainulainen.
Raadin perustelut
Ehdokkaiden joukko oli monipuolinen: esille tulivat eri kirjallisuuden lajit, eri-ikäiset tekijät ja erilaiset lähestymistavat kirjallisuuteen.  Esiraadin valitsemat palkintoehdokkaat ovat teoksia, jotka eivät ole liiemmälti olleet julkisuudessa.
Palkintoraati keskusteli pitkään Jaakko Yli-Juonikkaan poikkeuksellisen kokeellisesta ja omaperäisestä teoksesta Neuromaani, joka sekä huvitti ja ihastutti että hämmensi ja hermostutti raatilaisia. Uusia suuntia etsivä suomalainen romaani tuskin jää entiselleen Yli-Juonikkaan romaanin jälkeen.
Neuromaanin lisäksi raati vaikuttui Peter Sandströmin novelleista. Niissä on jännittävää epätyypillisyyttä, jos vertailukohtana pidetään perinteisempien suomenkielisten novellien eheää ja sileää muotoa. Sandström avaa ansiokkaasti etenkin mieshahmojen ajattelutapoja ja sielunelämää.
Kolmesta vahvasta ehdokkaasta raati päätyi palkitsemaan Olli-Pekka Tennilän uutta runoa parhaimmillaan edustavan teoksen Yksinkeltainen on kaksinkeltaista.  Se ei rajaudu yksiselitteisesti runouden kategoriaan, vaan on kytköksissä myös aforistiseen ja proosamuotoiseen tekstiin.
Yksinkeltainen on kaksinkeltaista on yhtä aikaa rakenteellisesti hallittu ja ilmaisullisesti elävä kokonaisuus.  Tennilä karttaa sellaista runollisuutta, jossa lukijan on ratkaistava arvoitus purkamalla sisäänrakennettu koodi. Pikemminkin Tennilän kirjassa liikutaan pinnoilla, kaltevilla ja luistavillakin –huikaisevan tasapainoisesti.
Tennilän ilmaisu tarttuu lukijaansa fyysisesti, ja samalla sanojen ajatuksellinen dynamiikka saa tilaa kasvaa ja kehittyä. Tärkeämpää kuin pyrkiä tiivistämään olennainen yhteen kuvaan, on tehdä uskottava esitys siitä, miten havaitseminen rakentuu.
Teoksen nimi on yksi sen keskeisistä piirteistä: pienen lapsen kielilogiikasta on mahdollista vaikuttua uudelleen aikuisena. 

Kommentit (12)

  1. juha saari

    ostin tämän tennilän kirjan. HIENO! ja todellakin. vaikka en välttämättä saisi tätä kysyttäessä selitettyä, runot lataavat kummallisia, ikään kuin reaalisen reunalla keikkuavia kuvia ja virtoja, joita uskon ymmärtäväni. jotenkin kummallisesti tuntuu joissain pienissä yksityiskohdissa boris verhon kellarissa palaa aina valo-teoksen kaukaiselta sukulaiselta… jotenkin. ja toisaalta näissä ei ole mitään samaa…

  2. juha saari

    nyt tennilää on luettu hitaasti ja tarkasti. paahtavan ja kirkkaan auringon alla (jossa sitä ehdottomasti pitää lukea… silloin se herää lopullisesti eloon). kyllä tämä on täydellinen valinta ruuneperiksi. menee vaikuttavuudessaan neuromaanin edelle kevyesti ainakin minun mittareillani.

    t.juha

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *