Tervetuloa lukupiiriin

“…miksi nyt haalittiin yhteiskunnalliset epäkohdat kirjojen ja elokuvien aiheiksi: lapsiseksi, naiskauppa, syrjäytyminen, kaikki tuotteistettiin. Kirjailija kertoi meikattuna, naama kiiltäen, miten paha maailma oli, ja että olen juuri solminut uuden suhteen entisen tilalle, ostakaa minun uutta kirjaani. Kirjailija ei kertonut, että koska viktoriaanisen ajan Britanniassa ei ollut sopivaa puhua käymälöistä eikä tarpeiden tekemisestä, vessapaperi myytiin häveliäisyyssyistä kirjan muodossa.
(…)
Kirjallisuusinstituutio oli sisäistänyt roolinsa taloudellisessa kokonaismekanismissa, mitä edesauttoi se, että valtaosa kirjailijoista ei olisi kyennytkään kirjoittamaan muuta kuin satuja eivätkä kriitikot muuta lukemaan. Kirjailijat pelkäsivät kirjoittaa pillistä jonka tahtiin he tanssivat, rahasta, ja kriitikot olisivat pelänneet sellaista lukea, koska he kaikki olivat tietämättömiä, liian laiskoja ja mukavuudenhaluisia. He viihtyivät menneisyydessä, keskiluokan tiiseritaivaassa tai viikkolehtien makasiinitodellisuudessa, josta aamu-tv-juontajat saivat näppäriä neljän minuutin instant-keskusteluja.”

Juha Seppälä: Paholaisen haarukka (WSOY 2008)