Antiaikalainen
Antiaikalainen

Tervetuloa lukupiiriin

”…miksi nyt haalittiin yhteiskunnalliset epäkohdat kirjojen ja elokuvien aiheiksi: lapsiseksi, naiskauppa, syrjäytyminen, kaikki tuotteistettiin. Kirjailija kertoi meikattuna, naama kiiltäen, miten paha maailma oli, ja että olen juuri solminut uuden suhteen entisen tilalle, ostakaa minun uutta kirjaani. Kirjailija ei kertonut, että koska viktoriaanisen ajan Britanniassa ei ollut sopivaa puhua käymälöistä eikä tarpeiden tekemisestä, vessapaperi myytiin häveliäisyyssyistä kirjan muodossa.
(…)
Kirjallisuusinstituutio oli sisäistänyt roolinsa taloudellisessa kokonaismekanismissa, mitä edesauttoi se, että valtaosa kirjailijoista ei olisi kyennytkään kirjoittamaan muuta kuin satuja eivätkä kriitikot muuta lukemaan. Kirjailijat pelkäsivät kirjoittaa pillistä jonka tahtiin he tanssivat, rahasta, ja kriitikot olisivat pelänneet sellaista lukea, koska he kaikki olivat tietämättömiä, liian laiskoja ja mukavuudenhaluisia. He viihtyivät menneisyydessä, keskiluokan tiiseritaivaassa tai viikkolehtien makasiinitodellisuudessa, josta aamu-tv-juontajat saivat näppäriä neljän minuutin instant-keskusteluja.”

Juha Seppälä: Paholaisen haarukka (WSOY 2008)

Kommentit (13)

  1. Golgatan Olga

    Hei taas,
    tänään ei ole tänään, mutta haittaako tuo.

    En oikeastaan osaa sanoa mitään muuta kuin että lukekaa tämä Paholaisen haarukka. Arvosteluissa siitä varmaankin mainitaan, kerrontateknisten ratkaisujen ohella, että ”hätkähdyttävän ajankohtainen” (maailmantalous, tiedonvälityksen murros, pirstaleisuus, ilmastonmuutos, tiikeri-Putin).
    [Olen hukannut kohdan jossa ajatus proosan preesensistä käännettiin jotenkin nurin.]
    Kyllä se ylittää ”ajankohtaisuuden”, niin kuin J.S. aina. Kirjaa lukee kuin peilisaleissa kulkisi, näkee itsensä joka kulmasta, lähestymässä ja loittonemassa samaan aikaan, ajattelee: Jos voisi olla tässä maailmassa kuin Eero ja Rauha Raivio, junassa mutta perillä jo. Eikä voi eikä osaa.

    Tästä ei tajua kukaan mitään, onneksi en ole arvostelija. Lukekaa Paholaisen haarukka.

  2. Tommi Melender

    Epäilemättä joku keksii myös sanoa Paholaisen haarukkaa ”oudoksi” tai ”kummalliseksi” – negatiivisella arvovarauksella.

    Muistan, kun muutama vuosi sitten oli aamutelkkarissa 3 tai 4 kirjallisuusalan ihmistä arvuuttelemassa, mitkä sen vuoden romaanit pääsevät Finlandia-ehdokkaiksi.

    Seppo Puttonen (pätevä kirjallisuustoimittaja) nosti esiin JS:n Ei kenenkään maan, johon eräs toinen keskustelija (jonka tittelin muistan mutta nimeä en enkä kumpaakaan ilkeäisi tässä sanoa vaikka muistaisin ne molemmat) kuittasi hyvin penseään sävyyn, että ”minusta se oli tosi kummallinen kirja”. Ja niin Ei kenenkään maa jäi tämän varjoraadin valintojen ulkopuolelle.

    Minustakin JS:n romaaneja voi sanoa ”oudoiksi” tai ”kummallisiksi”, jos vertailukohtana on kotimaisen kirjallisuuden valtavirta, ”laatuproosan” konventioista nouseva tasaisen varma yllätyksettömyys. Mutta silloin kyllä JS:n romaanien ”outous” ja ”kummallisuus” saa ehdottoman positiivisen arvolatauksen.

    Matti Pulkkinen sanoi, että romaani on kuin sika, jolle kelpaa kaikki. Joku toinen sanoi joskus (en nyt muista kuka, pahoittelut) että suomalaisen romaanin pitäisi myös vähän useammin käyttäytyä kuin sika. Paholaisen haarukka täyttää nämä molemmat määritelmät tai vaatimukset – ehdottoman positiivisessa mielessä.

  3. Bowling for Janne Virkkunen

    Kah, Samuli K:lle ja muille: huomenna lauantaina HS näyttää julkaisevan Seppälästä kritiikin, netissä jo siteraavat Kuisma Korhosen arviota: ”Ehkä tekijänsä paras.”

    http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Juha+Sepp%C3%A4l%C3%A4n+romaani+on+hyyt%C3%A4v%C3%A4n+ajankohtainen/1135239771341

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *