Antiaikalainen
Antiaikalainen

Vaalipäivänä

Jokin aika sitten kerroin, että en tiedä äänestänkö eduskuntavaaleissa vai en.

Lopulta päätin kuin päätinkin tätä demokraattista kansalaisoikeuttani käyttää, ja myönnän avoimesti, että ääneni oli protestiääni. Ei kuitenkaan perussuomalaisten puolesta vaan heitä vastaan.
Tarkoitukseni oli alun perin kirjoittaa tähän pitkä ja polveileva pohdinta siitä, miksi tunsin polttavaa tarvetta protestiäänestämiseen. Hakattuani tekstiä viiden tuhannen merkin verran kuitenkin väsähdin ja jätin sikseen.
Tiivistäen voin sanoa sen, että perussuomalaisten vaaliohjelman kulttuuripoliittiset kannanotot olivat minulle vahva protestoinnin motivaattori, vaikka pidänkin kyseenalaisina kulttuuriväen suu vaahdossa esittämiä natsivertauksia. Natseillehan rappiotaide oli ilmausta juutalaisesta sielusta ja rappiotaiteen vastustamisella oli siten selvät rotuopilliset perusteet. Mitään tällaista en pysty perussuomalaisten kannanotoissa näkemään, en edes pahalla tahdolla. Vesa-Matti Saarakkalan ja kumppaneiden ”postmodernin tekotaiteen” paheksunta kielii lähinnä ennakkoluuloisuudesta, matalamielisyydestä ja timantinkovasta typeryydestä.
Loppujen lopuksi ”postmoderni tekotaide” taitaa olla vain yksi monista nimilapuista, joita persut käyttävät vastustaakseen vihaamiaan eliittejä.
Ajatellessani persujen eliittikapinaa mielessäni välähtää Vladimir Nabokovin romaani Bend Sinister, jossa eletään ”keskivertoihmisten puolueen” hallitsemassa filistereiden yhteiskunnassa. En haluaisi elää sellaisessa, enkä tosin usko että koskaan joudunkaan. Mutta aina on tärkeää vastustaa vallanhimoisia filistereitä.
Toisaalta perussuomalaisten nousussa on hyvätkin puolensa. Ideat ja arvot ovat palanneet politiikan asialistalle. En muista milloin eduskuntavaaleissa olisi ollut näin paljon sähköä.
Paha kyllä liikkeellä ovat sellaiset muutosvoimat, joita en voi kannattaa. Tunnen kyllä kulttuuri-ihmisiä, jotka äänestävät persuja kostaakseen vanhoille puolueille ja ummehtuneelle poliittiselle järjestelmälle. Minusta he muistuttavat umpimielisimpiä vasemmistoänkyröitä, joille riittää Venezuelan ja Kuuban tukemisen perusteeksi se, että Chavez ja Castro ovat Yhdysvaltain vihollisia. Ei se, että persut ovat mätää systeemiä vastaan tee heistä yhtään siedettävämpiä.

Kommentit (7)

  1. Tommi Melender

    En minäkään ole peitellyt enkä aio peitellä näkemyksiäni persuista. Kuten sanoin: karvalakkikonservatismia, joka ei minuun tippaakaan vetoa.

    Mutta sinulla ja minulla on, Marko, tilanne sellainen, että me olemme villejä ja vapaita kulttuurintekijöitä, joiden ei tarvitse hankkia poliittista kannatusta. Siksi meidän ei myöskään tarvitse kauheasti miettiä, kenen laariin kommenttimme loppujen lopuksi satavat. Poliitikoilta vaaditaan enemmän tilannetajua ja laskelmointikykyä.

    Ville Niinistö myönsi tänään radiossa, että vihreiden kampanja meni osittain metsään juuri siksi, että he keskittyivät liikaa persujen tökkimiseen sen sijaan että olisivat esittäneet omia positiivisia vaihtoehtoja.

    Hyvä että myönsi. Tosiasian.

    Ihan ok että käytät fasismi-sanaa noilla reunaehdoilla. Olen minäkin puhunut yksityisesti ”arkipäivän fasismista” tiettyjen ilmiöiden yhteydessä. Olen kuitenkin yleisesti ottaen allerginen historiallisten analogioiden käytölle poliittisessa puheessa ja tilannearvioinnissa. Harvoin siinä pysyy mopo käsissä, ja useimmiten kun se mopo karkaa, on jälki aika vaivaannuttavaa. Rupeaa vain ällöttämään jos natsikortilla läiskitään kuin kärpäslätkällä. En tarkoita, että sinä, Marko, tekisit näin.

  2. Karo Hämäläinen

    Perussuomalaisten vaaliohjelmassa kulttuuripolitiikka on heti alussa. Moinen varsin poikkeava vaaliohjelman rakenne kielii siitä, että ”postmoderni tekotaide” on selvästi tarkoitettu kolumnisteille ynnä muille kommentaattoreille täyksi. Kommentaattorit tarttuivat siihen eivätkä vaivautuneet lukemaan ohjelmaa pidemmälle ja siten ehkä paljastamaan ja avaamaan kansalle ohjelman kauniisti sanottuna suurpiirteisyyttä. En jaksa uskoa, että kulttuuripolitiikka oikeasti olisi perussuomalaisille politiikanteossa niin keskeinen asia kuin siitä käydystä keskustelusta voisi päätellä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *