Antiaikalainen
Antiaikalainen

Vastakulttuurin kritiikki

”The idea of a counterculture is ultimately based on a mistake. At best, countercultural rebellion is pseudo-rebellion: a set of dramatic gestures that are devoid of any progressive political or economic consequences and that detract from the urgent task of building a more just society. In other words, it is rebellion that provides entertainment for the rebels, and nothing much else. At worst, countercultural rebellion actively promotes unhappiness, by undermining or discrediting social norms and institutions that actually serve a valuable function. In particular, the idea of counterculture has produced a level of contempt for democratic politics that has consistently handicapped the progressive left (not least, by refusing to acknowledge the distinction between compromising and ’selling out’).”

Joseph Heath & Andrew Potter: The Rebel Sell. How the Counterculture Became Consumer Culture.

Hippien kapinaa eivät voittaneet hipit vaan markkinatalous. Eikä hippieetoksella ja juppieetoksella ole kovin suurta eroa — kyse on lähinnä muotoseikoista.

Kommentit (22)

  1. Jukka

    Jäsentelemätöntä pohdintaa:

    Minua jäi tässä mietityttämään, mitä ”vastakulttuurilla” tarkoitetaan. Jos kyseessä ovat sodan jälkeiset nuorisokulttuurit, tai vaihtoehtoisesti nimenomaan vallankumoukselliset liikkeet, niin saattaahan tilanne näyttää ainakin ensi silmäyksellä vähän lohduttomalta. Mutta jos taas muistamme, että vaikkapa jotkut suffrageetit olivat aikanaan melkoista vastakulttuuria, voimme ehkä hoksata, ettei vastakulttuurien aina edes kuulu pysyä irrallaan valtakulttuurista.

    Näen eläinoikeusaktivistit tällaisena ilmiönä: se on jotain aivan muuta kuin hassun näköinen tukka tai systeemin haastava solmiomalli.

    Tietysti suurin osa kaikesta, mitä vastakulttuurit tuottavat, on triviaalia pintaa, ja nuorisokulttuurit ovat lähinnä sodan jälkeen keksityn markkinasegmentin – nuorison – johdannainen. Optimistina (tai liikaa ties mitä dialektiikkaa nielleenä) näen kuitenkin potentiaalia muuhunkin. Valtaosa jännittävistä tieteellisistä hypoteeseistakin painuu unholaan tai ovat itsestäänselvyyksiä. Hypoteesien esittäminen ja kokeileminen ovat silti tarpeen, ja ne vievät lähemmäs totuutta silloinkin, kun eivät kaada paradigmoja.

    Mielestäni on esimerkiksi hyvä asia, että punk-liikkeen perikunta on omalta osaltaan jatkanut anarkistisen valtakritiikin traditiota. Tämä siitä huolimatta, ettei anarkismi vallitsevaksi politiikaksi päätyessään (mikä on tietysti markkinaliberalismin muodossa todellisempi uhka kuin koskaan) olisikaan mistään kotoisin.

  2. Tommi Melender

    ”Minua jäi tässä mietityttämään, mitä ”vastakulttuurilla” tarkoitetaan.”

    The Rebel Sellin (ja näiden minun esittämieni pohdintojen) tarkastelu paikantuu lähinnä toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, ja vielä täsmällisemmin 60-lukulaisuuteen ja sen jälkeiseen aikaan.

    Kuten edellä olen sanonut, olisi täysin typerä kiistää, että millään ”systeemin vastaisuudella” ei olisi koskaan ollut mitään positiivisia vaikutuksia. Eivät The Rebel Sellin kirjoittajat sellaista väitä (enkä minä). Eli ei tässä suffragettien tai muidenkaan oikeasti myönteisiä juttuja aikaan saaneiden ansioita olla kiistämässä.

    Pointti on vastakulttuurisen itseymmärryksen sokeiden pisteiden ja selvien harhojen esille nostamisessa.

    Kun tämän merkinnän otsakkeena on ”Vastakulttuurin kritiikki”, olen näissä kommenteissani halunnut nimenomaan sitä harjoittaa. Ja se että sitä harjoittaa ei mielestäni edellytä, että vastineeksi pitäisi esittää pitkä lista niistä hyvistä asioista, joita vastakulttuurinen energia on historiassamme aikaansaanut.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *