Volasen viha

”isoisä teroitti viikatetta / kun kysyin Mitä tehtäis jos sauna syttyis palaan? / Vaari vastasi vetäisemällä / ohjasperillä, sain selkääni / saunan sytyttämisestä // Hänelle tapahtuma ja tapahtumasta puhuminen olivat / yksi ja sama tapahtuma”.

Tämä runokatkelma Kari Aronpuron kokoelmasta Kirjaimet tulevat nousi mieleeni lukiessani eilen HS:sta valtiosihteeri Risto Volasen kirjoituksen, jossa hän suomii Kristian Smedsin versiota Tuntemattomasta sotilaasta ja Huutavan ääni korvessa -näytelmää.

Vaikea sanoa, kumpi on mauttomampaa: se että valtiosihteeri kytkee Smedsin tekemiset Jokelan koulusurmiin vai se että hän purkaa sydäntään vaikka ei ole edes nähnyt Tuntematonta sotilasta Kansallisteatterin näyttämöllä.

”Olen kuitenkin lukenut Huutavan ääni korvessa -näytelmän aika tarkkaan kirjana, ja tein kirjoitukseni sen perusteella”, Volanen puolustelee tämän päivän HS:ssa.

Epäilemättä Volanen on näytelmän lukenut, vieläpä sana sanalta ja kirjain kirjaimelta. Ja siinä ongelma piileekin: Volanen on aivan kuin tuo Aronpuron runokatkelmassa esiintyvä Vaari, kykenemätön ymmärtämään fiktiota arkitodellisuudesta irrallisena tietoisuuden ja kommunikaation muotona.

Kirjaimellinen tulkintatapa johtaa absurdeihin päätelmiin. Jos näytelmässä tai kirjassa tehdään tai puhutaan pahoja, kyseessä on ilman muuta paha taideteos. Eikä ainoastaan paha vaan potentiaalisesti vaarallinen. Saman hykerryttävän logiikan mukaisesti ”pahan” taideteoksen tekijä edistää pahoja asioita. Ohjasperillä persuksiin sellaista, hän ansaitsee selkäsaunansa!

Volasta tuntuu järkyttäneen etenkin se, että Smedsin näytelmissä ihmisiä värisyttävät vihan, katkeruuden ja kostonhimon kaltaiset tunteet. Mutta jos lukee valtiosihteerin kirjoitusta vähääkään intensiivisemmällä tulkinnallisella otteella kuin vaikkapa poliittista muistiota tai kauppalistaa, huomaa negatiivisten emootioiden olevan tuttuja myös valtiosihteerille itselleen.

Volasen viha muistuttaa liberaalidemokraatin vihaa, jota esimerkiksi Carl Schmitt on eritellyt. Ilmiasultaan tämä viha on petollisen latteaa, koska se näyttäytyy sivistyneen ihmisen humaanina huolena siitä, että jotkut rohkenevat haastaa avoimen yhteiskunnan arvot ja pelisäännöt (pelisäännöt, jotka he itse, poliittisen ja taloudellisen vallan haltijoina, haluamalla tavallaan määrittelevät).

Vihaansa ilmaistessaan liberaalidemokraatti ei vaikuta brutaalilta, koska hänellä on ylväs missio: hän esiintyy järjen, edistyksen, vapauden ja demokratian puolustajana. Vastaavasti hänen vihollisensa ovat näiden hyvien asioiden, ja siten koko sivilisaatiomme vihollisia.
Kylmän sodan jälkeisessä tilanteessa Volasen kaltaisilla henkilöillä ei ole järeän luokan vihollisia – ainakaan omassa yhteiskunnassaan ja kulttuuripiirissään. Siksi he saattavat turhautuneisuuttaan tai liipaisinherkkyyttään hyökätä Kristian Smedsin kaltaisia taiteilijoita vastaan, joiden teoksista henkii syvä vastenmielisyys kaikenlaista heikompien sortamista ja ihmisten nöyryyttämistä kohtaan.
Kun näin pitkälle mennään, liberaalidemokraatin viha alkaa muistuttaa paranoidia uskonnollista hurmosta. Ero on lähinnä siinä, että Raamatun sijasta lyödään päähän länsimaisella sivistyksellä.

Suureen huoleen meillä on kuitenkin aihetta vasta sitten, kun teatterissa tai kirjallisuudessa ei enää kuvata ihmisiä, jotka vihaavat, katkeroituvat ja julistavat kostoa eivätkä volaset enää koe tarpeelliseksi kirjoitella vuodatuksiaan päivälehtiin. Silloin ovat asiamme todella huonosti.
Kommentit (9)
  1. Näin tämän Volasen jutun netissä. Ei voinut välttyä epäilykseltä, että koko Volanen on fiktio, jonka Smeds on kehittänyt. Ei nyt haluaisi uskoa että edes kepun traktoritehtaassa enää tämä tuotantolinja (kökkö-) on pystyssä.

    Onko kukaan koskaan nähnyt Volasta, tai ”Volasta”?

  2. Tommi Melender
    19.12.2007, 19:24

    Minä olen nähnyt Herr Doktor Volasen livenä!

    Se tapahtui jossain seminaarissa. Aika fiktiivinen ole oli kyllä silloinkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *