Anzion mukaan
Anzion mukaan

Hirttäjäisistä kansanmurhan kautta Suomen talouskasvuun

101 vuotta sitten, 1915, nyttemmin Turkkina tunnettu ottomaanien valtakunta natisi liitoksissaan. Yhdeksi syyksi hajaannukseen viranomaiset löysivät armenialaisten itsehallintopyrkimykset.

Niinpä sunnuntaina 24. huhtikuuta 1915 pidätettiin Istanbulissa noin 600 armenialaista pappia, lääkäriä, toimittajaa, lakimiestä ja poliitikkoa.

Heidät hirtettiin pari päivää myöhemmin.

Tämä oli kuitenkin vasta alkusoittoa. Ikävä kyllä. Kun armenialainen älymystö ja mielipidejohtajat oli likvidoitu, ottomaanien hallinto alkoi toteuttaa karmivaa suunnitelmaansa:

armenialaisten kansanmurhaa.

Sisäministeri Mehmed Talat määräsi kaikki armenialaiset pidätettäviksi ja yksintein teloitettaviksi tai kuolemanmarssille erämaahan.

Määräys pantiin käytäntöön tehokkaasti. Yksi maailmanhistorian synkimmistä luvuista tuli kirjoitetuksi: jopa 1,5 miljoonaa armenialaista sai surmansa. Osa kuitenkin pääsi pakoon.

Näin myös omat isoisovanhempani. Heidän pitkä pakomatkansa päätyi kauas Pohjolaan, Suomeen.

Onneksi rajat olivat auki.

Minulla oli vanhempieni lailla mahdollisuus syntyä vauraaseen maahan, kouluttautua, perustaa perhe ja saada tyttäriä, korkeasti opiskelleita suomalaisia rakentamaan isänmaataan.

Heidänlaisiaan Suomi tarvitsisi kipeästi lisää.

Tilastokeskuksen hiljattain julkistamat tiedot tekevät ymmärrettäväksi miksi.

Suomeen syntyi viime vuonna ennätyksellisen vähän lapsia, 55 040. Viimeksi näin vähän uusia suomalaisia syntyi 1860-luvun nälkävuosina.

Syntyvyyden lasku tarkoittaa sitä, että kansantaloutemme taantuu pysyvästi.

Tarttis siis tehdä jotakin.

Jotta ymmärtäisimme asiain kolkon tilan, kannattaa kerrata ihan alkeet kansantalouden pyörittämisestä: talouskasvua kertyy vain, jos tuottavuus tai työvoimapanos kasvaa.

Parhaimmillaan tietysti molemmat.

Mutta Suomessa ei kasva kumpikaan.

Tilanteemme on vielä siinä mielessä poikkeuksellinen, että koska eläkejärjestelmämme on vain osittain rahastoiva, ei Suomessa ole kyse ainoastaan talouskasvusta. Työnantajat ja tekijät maksavat eläkkeemme.

Eli: mitä enemmän väkeä on eläkkeellä, sitä enemmän työmarkkinoilta on rahaa kerättävä.

Eli: mitä vähemmän tulevaisuudessa on maksajia, sitä raskaampi on eläkemaksujen taakka. Tarvitsemme siis lisää maksajia, eli työvoimaa.

Yksinkertaista, eikös vain.

Eikä ratkaisukaan ole rakettitiedettä. Tapoja saada lisää työvoimaa on pelkistäen kolme:

1. Kunnostaudumme lakanoissa melskaamisessa. Tämä on aina kiehtova ja mieluisa vaihtoehto, mutta menetelmän heikkous on siinä, että siten pienen ikäluokan elätettäväksi ja eläkkeiden maksajaksi tulisi samanaikaisesti kaksi tuottamatonta ikäluokkaa: lapset ja eläkeläiset.

Eipä käy kateeksi tätä lasteni sukupolvea.

Eikä hallituksen toimenpiteetkään juuri makuuhuonehippaloihin kannusta: työssä käyviä, keskituloisia vanhempia mätkäistään vielä kaikkien muiden säästöjen ja leikkausten lisäksi 22 prosentin korotuksilla päivähoitomaksuihin ja 100 prosentin korotuksilla koululaisten iltapäiväkerhomaksuihin.

Eipä käy kateeksi pienten lasten vanhempia.

2. Koulutamme työttömämme uusille aloille. Tätä meistä toivoo varmaan kaikki, mutta sillä tiellä on monta mutkaa. Koulutus ja työ eivät jostain syytä aina oikein maistu. Siivestäminen on useille houkuttavampi vaihtoehto. Ikävä kyllä. Lue yhdeksi esimerkiksi Turun Ammatti-instituutin palvelujohtajan puheenvuoro.

3. Paras tapa kansantalouden kannalta olisi saada maahanmuuttajat mukaan pyörittämään yhteiskunnan rattaita.

Tilastokeskuksen mukaan väkilukumme kasvoi pohjalukemissa olevasta syntyvyydestä huolimatta, koska maahanmuuttoja oli 11 900 enemmän kuin maastamuuttoja. (Luku ei sisällä hakemuksensa päätöstä odottavia turvapaikanhakijoita). Onneksi Suomeen siis tullaan enemmän kuin meiltä muutetaan.

Se, onko positiivisella muuttoliikkeellä kansantaloudellista arvoa, on kiinni omista päätöksistämme. Eli saadaanko maahanmuuttajat tuottavaan työhön vai ei.

Jos ei, se rasittaa vauvattomuudesta kärsivää kansantaloutta entisestään.

Siksi meidän pitää tehdä maahanmuuttajien työllistämisestä halvempaa ja helpompaa esimerkiksi päättömiä kielitaitovaatimuksia löysentämällä. Näin vaikka hapuileva ja taantuva ay-liike ynnä romahtavissa kannatuslukemissa kärvistelevä Perussuomalainen puolue helpotuksia kiihkoisasti vastustaakin.

Potentiaalisia suomalaisen yhteiskunnan rakentajia olisi tulossa esimerkiksi Syyriasta, jossa vieläkin on ottomaanien sinne pakkosiirtämien armenialaisten jälkeläisiä. Ennen sisällissotaa esimerkiksi Aleppon kaupungissa heitä asui noin 60 000.

Nykyistä elossa olevien määrää ei tiedä kukaan.

Syyrian armeija ja kapinallisjoukot ovat taistelleet Aleppossa vuodesta 2012 lähtien ja yli 260 000 ihmistä on kuollut Syyriassa sen jälkeen, kun sisällissota alkoi vuonna 2011.

Jokunen hädänalainen sieltä olisi tulossa tänne kauas Pohjolaan.

Aivan kuten isoisovanhempani.

Keskustelu jatkuu täällä.

Rauhaa alkavalle viikollesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *