Anzion mukaan
Anzion mukaan

Onko työyhteisösi tutinatalouden lamaannuttama?

Mari on kansainvälisen makeiskonsernin suklaista vastaava markkinointipäällikkö Suomessa. Hänellä on idea. Hänelle tarjoutui mahdollisuus hyödyntää uuden funktionaalisen suklaapatukan lanseerauksessa Helsinki Pride -tapahtumaa. Marin neuvottelemaan pakettiin kuuluu paitsi näkyvyys Pride-kulkueen yhteydessä myös maistatukset Helsinki Priden aikana kaupungin tunnetuimmissa gay-ravintoloissa. Lanseerausvuoden yllättäen ja rajusti leikattu markkinointibudjetti riittäisi hyvin tähän ja kohdistettuun verkkomainontaan.

Mari tietää, että seksuaalivähemmistöt ovat usein edelläkävijöitä ja mielipidevaikuttajia, trendsettereitä. Jos uutuuspatukka löisi näissä piireissä läpi, sen mahdollisuus vallata markkinaosuuksia kilpailluilla markkinoilla paranisi merkittävästi. Mutta tätä Mari ei voi markkinointiryhmän viikkopalaverissa todistaa. Hänellä on vain vahva intuitio, jota tukee Marin ruotsalaiskollegan kokemukset samaisesta lanseerauksesta. Mari varautui esittämään ideansa ja laati aiheesta vastaanpanemattoman esityksen.

Mutta Mari ei koskaan presentoinut järkeenkäypää ideaansa.

Näin siksi, että kahvipöytäkeskusteluissa oli alettu spekuloida firman taloudellisella tilanteella. Voitto oli notkahtanut edellisestä vuodesta, ja huhuttiin, että yhtiön johto olisi kaikessa hiljaisuudessa valmistautumassa yt-neuvotteluihin. Kaiken lisäksi Marin pomoa, markkinointijohtaja Penttiä, ei pidetty kovinkaan suvaitsevaisena persoonana. Eikä etenkään pomon pomoa, toimitusjohtajaa, joka oli tunnettu perin konservatiivisista mielipiteistään.

Mari muutti ehdotuksensa viime tipassa, ja markkinointiryhmässä päätettiin hänen esityksensä mukaisesti tekstittää Romanian markkinoille tuotettu tv-mainos suomeksi ja ostaa ilmoitustilaa mediatoimiston suunnitelman mukaisesti iltapäivälehdistä. Kaikki pitivät Marin esityksestä, sillä jotakuinkin näin firma oli aina toiminut. Ja hengissä oltiin yhä. Pentti vielä mainitsi, että hyvä, ettei tämä leimaa koko firmaa ”suklaapuolen homppelipuulaaksi”, kuten hän itse länsinaapurin maatoimistoa nyttemmin nimitti. Mari laati kokoukseen myös myyntiennusteen, jonka mukaisesti lanseeraus näillä toimenpiteillä saattoi olla juuri ja juuri kannattava, mutta prognoosin mukaan markkinaosuuksien valtaaminen jää perin valjuksi. Toisin kuin Ruotsissa oli käynyt.

Miksi näin tapahtui?

Marin tarina perustuu löyhästi tositapahtumiin, mutta yrityksiä, joita riivaa tutinatalouden kurimus, on nykyään kaikilla toimialoilla. Niissä pelätään. Työntekijä pelkää päällikköä, päällikkö johtajaa, johtaja toimitusjohtajaa, toimitusjohtaja hallitusta, hallitus omistajaa ja omistaja markkinoiden reaktioita.

Kun yrityksessä ”yhteistyöneuvotellaan”, työyhteisö jakaantuu kahtia: heihin, jotka laativat säästö-, eli saneerattavien nimilistoja, ja heihin, jotka pelkäävät, että heidän nimensä löytyy noilta listoilta. Kun yt:t tai niiden usein jopa vuosia kestävä uhka on päällä, alaiset pyrkivät kehittävän haastamisen ja debatin sijasta miellyttämään listojen laatijoita. Siis miellyttämään, ei tuomaan omia raikkaita tai rohkeita ideoitaan pöytään, sillä jos ideat eivät miellytä, on todennäköisempää, että oma nimi löytyy leikkauslistalta.

Esimies voi tulkita rohkeuden riskiksi ja tuomita riskioton virheeksi. Ja juuri niitä toimeentulonsa puolesta pelkäävä ihminen puolestaan haluaa välttää. Vanha tunnustettu totuus on, että kun ei tee mitään, ei tee myöskään virheitä. Tätä on tutinatalous. Saamattomuutta ja varman päälle pelaamista. Ja siihen lannistamista. Siksi tutinatalouden saastuttama tiimi ei kykene hedelmälliseen työskentelyyn. Se ei innovoi tai ole luova saati innosta luovuuteen. Eikä mitään suurta synny ilman luovuutta ja riskinottoa. Yritys, jossa vallitsee tutinatalous, hiljalleen näivettyy.

Mutta onko näin pakko olla?

Onko sinulla kokemuksia tai havaintoja tutinataloudesta? Tai ideoita siihen, miten haastavissakin olosuhteissa voidaan kannustaa luovuuteen ja rohkeuteen? Miten organisaatio säilyttäisi ellei peräti parantaisi innovointikykyänsä vaikeina aikoina? Kirjoita ajatuksesi kommenttikenttään. Olen pelkkänä korvana.

Kommentit (2)

  1. palvelualalla

    Yleensä sen kuka tekee tulos ei tarvitse pelätä yt neuvottelut ei sen ihmisen töihin puututetaan. Kokemusta on ja olen aina saanut tehdä töitä rauhassa kun aina teen tulos…

  2. Miksi pomosi pelkää? – Image-blogit

    […] Johtajakin on tutinatalouden riivaama. Näin pohdin aihetta huhtikuussa. […]

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *