Päätöksenteossa on nyt kysymys elämästä ja kuolemasta. Siksi kannattaa luottaa intuitioon

Näinä aikoina ei ole helppoa olla ministeri tai korkea virkamies.

Keskeisistä päättäjistämme jokainen on tuskaisen tietoinen siitä, että oikeat päätökset säästävät ihmishenkiä ja minimoivat taloudellisen katastrofin. Väärät päätökset taas tuottavat sekä inhimillistä tuskaa että voivat syöstä maan talouden vapaaseen pudotukseen.

Päätöksenteossa on nyt sanan varsinaisessa merkityksessä kysymys elämästä ja kuolemasta. Niin ihmisten kuin yritystenkin.

Miten päättäjämme tekevät ratkaisunsa tässä visaisessa tilanteessa?

”Kuuntelemme erittäin tarkkaan asiantuntijoita ja terveydenhuollon ammattilaisia ja viranomaisiamme, jotka tilanteen parhaiten tuntevat”, pääministeri Sanna Marin sanoi A-studiossa jo 10.3. ja on toistanut usein hallituksen tukeutuvan asiantuntijoihin.

Asiantuntijaksi kutsutaan henkilöä, jolla katsotaan olevan kanssaihmisiä selvästi perusteellisemmat ja laajemmat tiedot joltakin alalta.

Yksittäisten alojen asiantuntijoilla saattaa kuitenkin olla taipumus jäsennellä maailmaa yksisilmäisesti vain oman erityisosaamisensa näkökulmasta.

Jos esimerkiksi THL:n entisellä johtajalla Pekka Puskalla olisi diktaattorin valtuudet, Suomessa vallitsisi todennäköisesti kieltolaki, kuten Viisi tähteä antoi taannoisessa jutussaan kieli poskessa ymmärtää. Se, että elämä olisi ilottomampaa, karumpaa ja kaikin puolin tylsempää, ei välttämättä Puskaa niin huolestuttaisi.

Tai jos juuri edesmennyt ja tunnustettu luonnonsuojelun asiantuntija Pentti Linkola olisi voinut päättää, luonto voisi eittämättä paremmin, mutta luonnosta nauttivia ihmisiä olisi rutkasti vähemmän. Linkola toivoi suurelle osalle ihmiskuntaa kolkkoa kuolemaa, mutta suri lintujen joukkokuolemia, kuten Helsingin Sanomat kirjoittaa.

Asiantuntijat osaavat usein oman erikoisalueensa erinomaisesti, mutta jos heidän näkemyksiään sovelletaan kritiikittömästi laajemmalti, tuloksena voi olla kaaos, sekamelska tai katastrofi.

Helsingin yliopiston ekumeniikan dosentti Olli-Pekka Vainio kirjoittaa, että koska asiantuntijoita kutsutaan asiantuntijoiksi, heidän usein oletetaan olevan poikkeuksetta oikeassa. Mutta näin ei suinkaan ole, sillä yhtä lailla kuin sinua tai minua, tunnustettuja asiantuntijoitakin saattaa riivata sokean pisteen vinouma.

Sokean pisteen vinouma on psykologinen ilmiö, joka on saanut nimensä siitä sektorista, jota emme pysty näkemään mistään kulmasta. Ja nämä kulmat ovat hyvin henkilökohtaisia.

Vainion mukaan ihmisille on tyypillistä ajatella, että tällaisia pimeitä alueita on enemmän meillä tavallisilla tossunkuluttajilla. Ja että mitä korkeammassa älyllisessä hierarkiassa oleva henkilö on kyseessä, sitä laajemmasta kulmasta hän osaa tarkastella asioista.

Tämä tulkinta on yksiselitteisen väärä.

Vaikka asiantuntijat ovat usein hyvinkin tietoisia omasta älykkyydestään, tämä ei tarkoita sitä, että he osaisivat olla terveen kriittisiä omia ajatusrakennelmiaan kohtaan.

Päinvastoin: älykkäät ihmiset tapaavat olla muita sokeampia omille heikkouksilleen.

”Asiantuntijan identiteetti perustuu oikeassa olemiseen, eikä siihen mahdu epäilys”, kiteyttää Vainio.

Kun Helsingin yliopiston terveysoikeuden professori ja HUSin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen ehdottaa Uudellemaalle kotiarestia, hän on epäilemättä oikeassa arestin vaikutuksista tartuntoihin. Jos kukaan ei ole kenenkään kanssa missään kontaktissa, epidemia ei varmastikaan leviä. Samalla logiikalla auto-onnettomuudet vähenevät, jos autoilu kielletään.

Mutta professori ajatteleekin asiaa pääasiassa excelin kautta. Hänen laskelmissaan ei ole sijaa esimerkiksi eristyksen ja yksinäisyyden tuottamalle tuskalle eikä mielenterveysongelmille eikä niiden tuottamille lieveilmiöille.

Eristyksen aiheuttaman yksinäisyyden seuraukset voivat olla hengenvaarallisia, kirjoittaa Tiede-lehti.

Talouden asiantuntija puolestaan lähestyy asiaa aivan toisesta kulmasta kuin diagnostiikkajohtaja. ”Mitä pidempään koronaviruspandemian aiheuttamat poikkeusolot kestävät, sitä rajummin tämän vuoden talouskasvu supistuu EU-maissa”, summaa kansainväliseen talouteen erikoistuneen Bruegel-tutkimuslaitoksen johtaja Guntram Wolff Taloussanomien mukaan.

Miten päättäjämme onnistuvat tekemään mahdollisimman oikeita päätöksiä osin ristiriitaisten ja kapeakatseisten ohjeiden sarjatulessa? Joutuvatko päättäjämme noudattamaan neuvoja, jotka vain tuntuvat oikeilta?

Eli voiko elämän ja kuoleman kysymykset alistaa intuitiiviselle päätöksenteolle?

Intuitiota ongelmatilanteiden päätöksenteon välineenä tutkinut, aiheesta väitellyt ja ahkerasti luennoiva professori Dominique Surel tähdentää esimerkiksi Kauppalehti Optiolle ja Kuudes aisti -verkkomedialle, että juuri suuret päätökset tulisi tehdä intuition varassa, sillä intuitiota kuunnellessa syntyy eettisiä, kestäviä ja syvällisesti viisaita ratkaisuja.

Ratkaisuja, joilla on eettinen arvopohja.

Hyvälle arvopohjalle ei määrätä lyhytnäköisiä kieltolakeja tai toisaalta anneta populistisia vapauksia. Ei täydellistä eristäytymispakkoa. Ei talouden ennenaikaista vapauttamista.

Hallituksemme ja virkamiehemme joutuvat selviytymisstrategiaa muodostaessaan päättämään, keiden asiantuntijoiden neuvoja he kuuntelevat herkemmällä korvalla ja keiden ohjeet jäävät vähemmälle huomiolle.

Juuri nyt vaikuttaa siltä, että viisikkomme ja heidän avustajiensa intuitio on ollut tässä valistuneempi kuin joidenkin naapurimaittemme päättäjien.

Hyvä näin.

Kevättä rintaasi.

Anzio

Keskustelu päätöksenteon vaikeudesta jatkuu täällä.

Kommentit (2)
  1. Aluksi olin jo allekirjoittamassa väitettä, että intuitiota kuunnellessa syntyy eettisiä, kestäviä ja syvällisesti viisaita ratkaisuja.Sitten mieli eksyi ajatusleikkiin, jossa eräs oranssi hirviö valtameren takana pääsisi tekemään kaikki päätöksensä tällä tavalla.

    En taida saada unta seuraavana yönä. Just wing it ja muita Pääsiäisen viisauksia.

    1. anssijarvinen
      12.4.2020, 18:22

      Tässä olikin kysymys ”valistuneesta” intuitiosta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *