Anzion mukaan
Anzion mukaan

Suomalainen yhteiskunta tukee pikavippifirmojen epäeettisiä liiketoimia

”Pidän pikavippifirmojen liiketoimintaa epäeettisenä: kiskurikoroilla kurjistetaan talousvaikeuksissa olevia.”  Näin kovin sanoin ottaa kantaa erään pikavippifirman pörssilistautumiseen Karo Hämäläinen, Veronmaksajien keskusliiton Taloustaito-lehden sijoittamiseen erikoistunut kolumnisti ja kirjailija.

Miten tähän on tultu? Miten maahamme on pesiytynyt menestyvä ala, jota tunnetut sijoittajatkin karsastavat eettisistä syistä.

Pikavipit tulivat Suomeen vuonna 2005. Silloin pikavippibusinesta ei juurikaan säännelty. Lainoja haettiin tekstiviesteillä ja tekstarivippejä nostettiin kellon ympäri baareissa ja porttoloissa. Todellista vuosikorkoa ei tarvinnut ilmoittaa eikä koroilla ollut asetettua kattoa.

Meno oli lievästi ilmaistuna villiä.

Sittemmin sääntöjä on tiukennettu.

Vuonna 2013 tuli voimaan laki, jonka tarkoituksena oli suitsia ylivelkaantumista. Yli 50 prosentin vuosikorot alle 2 000 euron luotoille kiellettiin.

Mutta villiksi menoa voi vieläkin luonnehtia.

Pikavippifirmat oppivat kiertämään lakia lanseeraamalla satojen eurojen vippien lisäksi vähintään 2 000 euron ”joustoluotot”. Sellaista voi nostaa pienemmissä erissä.

Pikavippialan liiketoimintaidea on yksinkertaisuudessaan nerokas. Lainataan rahaa köyhimmille ihmisille kiskurikoroilla. Jos velalliset eivät selviä veloistaan, myydään velat monissa tapauksissa omille perintäyhtiöille, joiden vielä vippifirmaakin suuremmat kulut laitetaan velan päälle.

Perintäfirmoilla on lainsäätäjän heille myöntämä oikeus pitää velallista hampaissaan vuosikaudet ja antaa kulujen kasvaa kasvamistaan.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vuosien ajan seurannut esimerkiksi erästä pikalaina-, maksupalvelu-, takaus- ja perintäyhtiöiden rypästä.

Paino sanoilla: seurannut ja vuosikausia.

Toiminta on siis saanut jatkua. Laillisesti toimivat liikemiehet rakensivat ketjun, jonka jokaisessa välissä rahastetaan kuluttajapoloista kovalla kädellä.

Helsingin Sanomat kertoo, että tällaisella ketjuttamisella on päästy Kilpailu- ja kuluttajaviraston laskelmien mukaan 119 miljoonan prosentin todelliseen vuosikorkoprosenttiin viikon mittaisessa 50 euron luotossa.

Toistan: vuotuisen koron laskettiin siis nousevan 119 000 000 prosentiin.

Eikä suomalainen lainsäätäjä halua viedä liikemiehiltä tuottavaa businesta. Kun suomalainen ylivelkaantuu, hän ei voi tehdä henkilökohtaista konkurssia, toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Siellä yksityisetkin ihmiset voivat mennä konkurssiin ja sitä kautta päästä veloistaan muutaman kuukauden kestävässä prosessissa.

Suomessa velkojen vanhenemiseen voi mennä 15 vuotta. Se aika riittää viemään elämänedellytykset monilta.

Työhön ei kannata hakeutua, sillä palkasta menisi ulosottoon niin suuri osa. Työelämästä syrjäytymisen lisäksi moni ylivelkaantunut kärsii mielenterveysongelmista ja muista sairauksista sekä sosiaalisesta eristäytymisestä. Ihminen on umpikujassa. Elämäntahto horjuu.

Liian monen kohdalla elämä myös päättyy ennenaikaisesti.

Ja mikä pahinta, tämä ahdinko on omiaan periytymään myös seuraavalle sukupolvelle.

Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorin Heikki Hiilamon mielestä yhteiskunta asettuukin Suomessa velkojien puolelle ja valvoo heidän etuaan. Pikavippifirman omistajan etu on tärkeämpi kuin pienen ihmisen.

Hiilamon mukaan suurin mahdollisuus ylivelkaantua tuloihinsa nähden on juuri niillä, joilla on vähiten rahaa. Ja koska Suomessa ei tunneta henkilökohtaista konkurssia, pikavippifirmat voivat hövelisti tyrkyttää rahaa sellaisillekin asiakkaille, jotka eivät koskaan selviä veloistaan.

Hätiin on puuhattu myös positiivista luottorekisteriä. Oikeusministeri Antti Häkkänen käynnisti selvityksen positiivisen luottorekisterin vaikutuksista viime vuoden joulukuussa. Selvityksen tekijäksi nimitettiin professori Erkki Kontkanen, ja selonteon piti valmistua kesäkuun loppuun mennessä.

Reilut kaksi kuukautta sitten.

Ei valmistunut.

21.8. Häkkänen lupasi Länsi-Savolle, että ”selvitys valmistuu ensiviikolla”. Sellaista ei ole tätä kirjoitettaessa 2.9. vielä yleisön tarkasteltavaksi ilmaantunut.

Mielenkiintoista on, että ehkäpä eniten positiivista luottorekisteriä odottavat juuri pikavippifirmat, kuten niiden blogipostauksista voi päätellä.

Ja ihmekös tuo. Syitä on ainakin kolme:

  1. Positiivinen luottorekisteri ei vaikuta millään tavalla pikavippifirmojen luotonantoon, jos ne eivät itse sitä halua.
  2. Positiivinen luottorekisteri vaikuttaisi todennäköisesti vastuullisten rahoituslaitosten toimintaan siten, että riskitapauksille ei luottoa heruisi entiseen malliin. Potentiaaliset ylivelkaantujat putoaisivat kuin omenat pikavippifirmojen syliin luototus-takaus-perintäputkeen sievoisia summia tuottamaan.
  3. Jos positiivinen luottorekisteri tulisi, se voisi siirtää keskustelua henkilökohtaisesta konkurssista tulevaisuuteen. Ja henkilökohtainen konkurssi olisi asia, joka oikeasti laittaisi kapuloita pikavippifirmojen rattaisiin.

Hiilamo sanoikin Taloussanomille:

”Jos henkilökohtainen konkurssi olisi käytössä, lainanantajien pitäisi olla varovaisempia, kun niillä olisi nykyistä suurempi riski kärsiä tappioita maksamattomista veloista.”

Suomalainen yhteiskunta ei yritä selvittää ylivelkaantuneen ongelmaa. Yhteiskuntamme hyväksyy sen, että ylivelkaantunut käyttää pienetkin tulonsa kuten työttömyyskorvauksen tai eläkkeensä velkojensa ja kohtuuttomien kulujen ja korkojen maksuun.

Ja kun rahat eivät riitä, valtio rahoittaa ylivelkaantunutta toimeentulotuella.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että veronmaksajat maksavat ja pikavippifirmat käärivät voitot.

”Huomattava osa pikavippifirmojen tuotoista tulee sosiaaliturvasta”, Hiilamo arvioikin.

Ja pikavippifirmojen voitot ovat sellaisia, joista muut toimialat voivat vain unelmoida.

HS:n mukaan esimerkiksi suurten pohjoismaisten pankkien oman pääoman tuotto on tyypillisesti 10–14 prosenttia, kun Suomessa toimivien pikavippifirmojen oman pääoman tuotot ovat huikeat 20–50 prosenttia. Vippifirmat ovatkin tehneet perin värikkäiden taustojen omaavista omistajistaan lyhyessä ajassa monimiljoonikkoja.

Henkilökohtainen konkurssi olisi myös yhteiskunnan kannalta taloudellisesti parempi ratkaisu ja se olisi professori Hiilamon mukaan vieläpä toteutettavissa niin, ettei kevytmielisesti velkaantunut voisi käyttää järjestelmää hyväksi.

”Tulisi (yhteiskunnalle) paljon halvemmaksi, jos ylivelkaantumiseen puututtaisiin nykyistä nopeammin ja henkilökohtainen konkurssi olisi mahdollinen”, Hiilamo summaa.

Mutta on siis yksi taho, joka ei henkilökohtaisesta konkurssista hyötyisi: pikavippiala.

Epäreiluus, jonka kanssa voisimme ehkä elää.

Anzio

Keskustelu jatkuu täällä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *