Ulko- ja aborttiministeri Timo Soini kirjoittaa sielunsa sinkoutuvan taivaalle
Timo Soinilla ei ole helppoa. On vähän kremppaa siellä täällä ja puoluekin on sulamassa alta. Siniset lieneekin poliittisen historiamme ainut puolue, jonka ministerien määrä on viisinkertainen kannatusprosenttiin nähden.
Ja vaalivuosi on edessä. Vieläpä oikein tupla- ellei peräti tripla-sellainen.
Soini pohti, että miten saisi edes Sipilän hylkäämät maalaiset harhautettua äänestämään Sinisiä.
Siispä ministeri päätti laatia kolumnin vähenevän kansanosan pää-äänenkannattajaan, Maaseudun tulevaisuuteen. Ja lasauttipa kolumnille vielä ärtsyn otsikon: Älä vouhota.
Alkutekstissä Soini pyrkii luomaan siteen lukijoihin. Miten saisi ikiespoolaiseen maisteriin vähän lehmänpaskan tuoksua? No eiköhän sieltä sukupuusta joku junttikin löydy. Ja löytyihän sieltä! Sillä on hyvä aloittaa:
”Verenperintöni äidin puolelta on 8-lapsinen maatila.”
Ja kun Vennamon mainitsee heti ensiriveillä, saa Suomen Maaseudun Puolueen nimen soimaan lukijan päässä. Nimen ja puolueen, jonka raunioille city-Soini rakensi oman puolueensa, mutta jätti taannoisen menestyksensä kukkuloilla maalaisten asioiden ajamisen kannattamattomana. Sillä periferiassa on koko ajan vähenevässä määrin äänestäjiä.
”Vennamolaisuus teki vaikutuksen.”
Mutta hätä ei lue lakia. Kannatuslukemat ovat nyt niin pohjamudissa ja syvemmälläkin, että Soini on valmis taistelemaan vaikka viimeisen mökinmummon äänestä. Täytyy näyttää, että maaseudun asia on erityisen lähellä sydäntä. Kun sanoo, että haluaa pitää koko Suomen asuttuna, sen pitäisi purra. Maaseudulta perimistään arvoista Soini kirjoittaa esimerkiksi:
”Koko Suomen asuttuna pitäminen…”
Tiedoksi ulkomisterillemme. Suomi ei ole kokonaan asuttu. Eikä ole koskaan ollutkaan: 84 prosenttia suomalaisista asuu taajamissa. Tämä on hyvää pohjoismaista tasoa.
Joka kolmas suomalainen asuu 100 kilometrin ja yli puolet suomalaisista 200 kilometrin etäisyydellä Helsingistä.
Lähes yhdeksän kymmenestä asuu linjan Kokkola-Joensuu alapuolella tai vaihtoehtoisesti yksi kymmenestä suomalaisesta asuu linjan yläpuolella, joka on siis käytännössä tyhjä. Lähes asumaton, kuten VTT Timo Aron Sote-vertailuanalyysistäkin voimme havaita.
Ja hyvä näin. Kaupungistuminen on hyväksi myös ilmastonmuutokselle. Sillä mitä harvemmin Suomi on asuttu, sitä raskaampi on maamme hiilijalanjäki.
Yhteiskunnallisten päätösten teossa kannattaa suosia mieluummin tutkittua tietoa kuin mielikuvia, vaikka pesunkestävälle populistille se on ymmärrettävästi vaikeaa.
Abortin vastaisessa mielenosoituksessa Ottawassa ammattimaisin ottein vouhottanut Soini luonnehtii kirjoituksessaan IPCC:n ympäristöraportin aikaansaamaa yhteiskunnallista keskustelua poliittiseksi amatöörivouhottamiseksi ja vihreäksi humpuukiksi.
Tässä ulkoministerimme kanta poikkeaa käytännössä kaikkien muiden arvostettujen ajattelijoiden näkemyksistä. Esimerkiksi tuoreet taloustieteen Nobelin voittajat William Nordhaus ja Paul Romer kuten monet muutkin tunnustetut tiedehenkilöt ja poliitikotkin pitävät yhteiskunnallista ja poliittista keskustelua ilmastonmuutoksesta tärkeänä.
Suorastaan elintärkeänä.
Mutta tässä tapauksessa ei vakaumuksellisen abortin vastustajan mielestä elämän puolustamisella ole niin väliä.
Soini vannoo kolumnissaan vapaaehtoisuuden nimiin. Hän sanoo, ettei usko eikä ole koskaan uskonut valtiojohtoiseen luonnon- ja ympäristön suojeluun.
Ja mielipiteensä ministeri summaa vielä soinimaisittain: ”Viherhumppaa”.
Tämä vapaaehtoisuuden jalon aatteen vankkumattomaksi puolustajaksi kääntynyt Soini on siis se ihan sama Timo Soini, joka istui hallituksessa silloin, kun säädettiin pakkolait. Eli raju työehtojen heikennysohjelma, lomarahojen leikkaukset ja ylityökorvausten leikkaaminen.
Ja tämä ihan sama Timo Soini, joka ei omien sanojensa mukaan siis usko ilmastonlämpenemistä ehkäiseviin lakeihin, on siten näkemyksensä vastaisesti ollut säätämässä useita ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen liittyviä sääntelyjä.
Asia, joka huonomuistisen ulkoministerin ansioksi luettakoon.
Useat ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät säädökset perustuvat YK:n ilmastosopimukseen ja EU:n sääntelystä johtuviin velvoitteisiin.
Mm. Kioton pöytäkirjan sisältämistä joustomekanismeista ja niiden hyödyntämisestä on säädetty oma lakinsa (109/2007). Myös EU:n päästökauppadirektiivin (2003/87/EY) toimeenpano on edellyttänyt kansallista lainsäädäntöä.
EU:n hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskeva direktiivi (2009/31/EY) on toimeenpantu kansallisella lailla.
Nämä esimerkit vain muutamia mainitakseni.
Ympäristöministeriön sivuilta löytyy useita muitakin ilmastonmuutoksen hidastamiseen tähtääviä lakeja, joihin ministeri Soini ei siis kolumninsa mukaan usko.
Energiantuotannon muutoksen pohdinnat ulkoministeri Soini luonnehtii pahimmanlaatuiseksi pölhöilyksi ja hysteeriseksi höpinäksi.
Sen sijaan esimerkiksi Aalto-yliopiston professori Sampsa Hyysalo kommentoi samaa asiaa Energiauutisille toteamalla, että ”fiksuilla toimilla murroksesta on mahdollista selviytyä voittajana”.
Hyysalon ja kumppanien ”pölhöilyihin” voi perehtyä tarkemmin Suomen Akatemian julkaisussa Uusia näkymiä energiamurroksen Suomeen. Siinä ministerin sanontaa käyttääkseni ”hysteerisesti höpisee” professori Hyysalon lisäksi mm. Aalto-yliopiston Yritysten yhteiskuntavastuun ja kestävän kehityksen professori Armi Temmes, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun ympäristö- ja innovaatiojohtamisen professori ja johtamisen laitoksen johtaja, tohtori Raimo Lovio, Sussexin yliopiston erikoistutkija, tohtori Paula Kivimaa ja Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotieteen professori Jani Lukkarinen.
Ulko- ja aborttiministeri äityy juttunsa lopuksi kerskumaan maaseudun väelle suurimmalla ympäristöteollaan:
”Ensi töiksemme tämä hallitus salli hevosenlannan polton energiatarkoituksiin. Siinä vasta luonnontuote.”
Ja lopuksi raviurheilun suuri ystävä luonnehtii merkittävän ympäristötekonsa jalkautusta kohderyhmän kielelle sovitettuna näin:
”Antaa paskan palaa.”
Paskapuheidensa jälkeen ulkoministeri ylevöityy päättämään kolumninsa:
”Sieluni menee taivaaseen, mutta se on eri juttu se.”
Tästä tulikin mieleeni, että kansainvälisen energiajärjestön IEA:n suosittelema keino vaarallisimmille jätteille on geologinen eli kallioloppusijoitus. Ongelmajätteiden ampuminen avaruuteen on ollut aika ajoin esillä, mutta niiden taivaalle sinkoamisen tutkimuksesta on luovuttu lähes kokonaan geologisen loppusijoituksen hyväksi.
Niin.
Keskustelu jatkuu täällä.
Anzio