Äidin hommat on niin kiireiset
Ministerit Laura Räty ja Susanna Huovinen ovat käyneet julkista keskustelua lasten kotihoidontuen sääntöjen muuttamisesta. Ministerien välillä on kiistaa vain siitä, onko tukea muuttavaa lakia edistetty nopeasti vai hitaasti. Lain sisällön edistyksellisyydestä vallitsee yksimielisyys. Perusteluna lakimuutokselle on Rädyn mukaan huoli naisten palkoista ja urasta. Naiset ovat ministerin mukaan liian pitkään kotona ja saavat (osittain siksi) huonompaa palkkaa kuin miehet.
Tasoltaan verrattain alhainen kotihoidontuki ei kuitenkaan ole ainoa merkittävä äitiystukiin sisältyvä naisten palkkoja alentava ja kotona olemista lisäävä tekijä.
Työnantaja joutuu usein työehtosopimuksen perusteella maksamaan palkkaa äitiysvapaalla olevalle työntekijälle (Kela tosin korvaa osan tästä). Lisäksi lain mukaan työntekijän lomat kertyvät äitiysvapaan aikana ja vapaalla olevalla on tehostettu irtisanomissuoja. Kaikki nämä säännöt toimivat aivan samalla tavalla kuin lastensaamisiässä olevien naisten palkkaamista koskeva erityisvero.
Kuten aiemmassa suositussa verotusta koskevassa kirjoituksessa todettiin, markkinataloudessa lainsäätäjä ei määrää sitä, kuka kantaa veron. Näin ollen suuri osa äitiyttä koskevien määräysten rasituksesta kohdistuu naisiin itseensä alempien palkkojen ja pienemmän työllisyyden muodossa. Tästä kärsivät tietysti erityisesti ne naiset, jotka eivät saa lapsia. He ovat pelkästään maksavana osapuolena eivätkä pääse nauttimaan eduista. Mutta kaikkien naisten palkka alenee.
Jos huolena on naisten pysyminen kotona, katseen voi kääntää myös äitiyslomalla maksettaviin päivärahoihin. Nämä ovat avokätisiä ja sitä suurempia kuta suuremmat ovat tulot. Esimerkiksi 5000 euroa kuussa ansaitsevalle äidille maksetaan keskimäärin lähes 3500 euroa kuussa kymmenen kuukauden ajan siitä, että hän ei mene töihin. Sama luku 2000 euroa tienaavalle on noin 1500. (Jos siis laskimme oikein.)
Yksi syy ihmetellä tätä on tietysti se, että julkisia varoja syydetään tiukassa taloustilanteessa kaikkein parhaiten toimeentuleville kotitalouksille. Naisten työssäkäynnin kannalta merkittävää on se, että järjestelmässä lahjotaan naisia olemaan menemättä töihin. Ja mitä tuottavampi nainen on työntekijänä, sitä suurempaa lahjusta hänelle tarjotaan kotiin jäämisestä.
Jos ministerit siis ovat tosissaan naisten työssäkäynnin kannustamisesta, kotihoidontuen puolittaminen tuntuu aika vaatimattomalta yritykseltä. Äitiys- ja vanhempainrahakauden lyhentäminen ja tason alentaminen tuntuisi rohkeammalta avaukselta.
Asiasta on muuten myös vähän tutkimustietoa. Norjassa tehdyn huolellisen tutkimuksen tuloksena oli, että ainoa asia johon palkallisen äitiysvapaan pituudella oli vaikutusta oli äidin kotonaoloaika. Mitään myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi lasten hyvinvointiin, naisten pitkän aikavälin työmarkkinamenestykseen, avioeroihin tai hedelmällisyyteen ei löytynyt.
Vanhempainvapaan aikana karttuneen vuosiloman palkan kustannukset Kela korvaa työnantajalle. Kaikki lakisääteiset kustannukset siis tasataan jo täysmääräisesti. Ainoastaan työehtosopimuksissa sovitut kustannukset jäävät työnantajan harteille: siis palkallinen vapaa (palkan ja päivärahan erotus), TESeissä sovitut lomarahat, palkallinen tilapäinen hoitovapaa. Eli sikäli kun haluat muutoksia työnantajien kustannuksiin, niin oikea osoite on työehtosopimuspöydät, ei niinkään ministerit. Työehtosopimuspöydissä on edustettuna työntekijät ja työnantajat, niin luulisi asian korjaantuvan jos palkalliset vapaat aiheuttavat ongelmia molemmille osapuolille. Ehkä vaikutus ei olekaan niin paha kuin teoria väittää?
Se on tietysti erillinen kysymys onko ansiosidonnainen vanhempainvapaa ja sen mahdollistama kotona olo ylipäätään hyvä. Mun mielestä se on kiva, helpottaa ihmisten elämää kun ei tarvitse niin paljoa taloudellisesti varautua lasten hankintaan. Vanhempien kotonaolo ensimmäisen noin vuoden ajan on ihan kiva juttu. En tiedä onko sillä vaikutuksia lasten koulumenestykseen tai muuhun helposti mitattavissa olevaan, mutta sen arvoa voi arvioida myös subjektiivisesti. Mun mielestä vanhempien ja vauvan yhdessäolo on jollain tapaa itseisarvo, sitä ei tarvitse perustella koulumenestyksellä tai sellaisella. Se on ihan kiva juttu, ihan ok että yhteiskunta vähän tukee.
Ilkka, mun mielestä ois "ihan kiva juttu", jos antaisin sulle tilinumeroni ja laittaisit sinne 1000€. Onnistuisikohan?
-Kikka
Sori Ilkka, ei ollut tarkoitus trollata, mutta kun tarjosit niin mehevän kohteen.
-Kikka
Jos sulla on lapsia, niin ilmoita tilinumerosi Kelalle ja saat sitä kautta minunkin maksamia verorahoja yli 1000€ vuodessa. En tiedä onko niilläkään rahoilla mitään objektiivisesti mitattavissa olevaa hyötyä, muuta kuin nyt vain tykätään siitä että lapsiperheet saavat tukea.
Pointti on se, että poliittisesti voidaan ihan perustellusti käyttää rahaa ilman että sillä on konkreettista positiivista vaikutusta vaikkapa koulumenestykseen tai työllisyysasteeseen. Jos enemmistö katsoo että valtion rahan jakamisesta vaikkapa taiteilijoille tulee kollektiivisesti hyvä fiilis, niin se on perusteltu käyttötapa yhteisille rahoille.
Tärkeää on tietysti se kollektiivinen hyvä fiilis rahan käytöstä, ei pelkästään se että vastaanottoja tykkää saada rahaa. Lapsiperheiden tuen kohdalla se pätee paremmin, mutta anonyymin Kikan kohdalla ei niinkään.
Jos ihmiset ymmärtäisivät, että samaan tavoitteeseen voisi päästä paljon tehokkaamminkin, niin ehkä heillä olisi vähemmän hyvä fiilis palkallisesta äitiyslomasta?
-Kikka
Parahimmat Kikka ja Ilkka,
Joudun enimmäkseen olemaan Kikan kanssa samaa mieltä. Ilkka, en ensinnäkään ole varma ketä tarkoitat "meillä". Minä en ainakaan kuulu "meihin". En saa lainkaan hyvää mieltä siitä, että minulta verotetaan rahaa, joka menee minua rikkaammille eikä aikaansaa mitään muuta hyvää. Uskoisin, että aika monet muutkaan eivät kuulu "meihin". Jos tarkoitat "meillä" ihmisten enemmistöä, niin ei kai ole ihan varmaa, että enemmistöllä on itsestäänselvästi oikeus pelkän "hyvän fiiliksen" takia ottaa muilta rahaa mihin tahansa yhtään sen enempää kuin diktaattorilla on oman hyvän fiiliksensä takia oikeus varastaa toisten rahoja. Ainakaan tällainen ei ole yleisesti perusteltua minkään taloudellisen hyvinvointikriteerin näkökulmasta.
Ja kuten Kikka toteaa, jos olisi yleisesti tiedossa, ettei vanhempainvapaajärjestelmä tuota mitään erityisen merkittäviä hyötyjä, näinköhän tuo "meidän" hyvä fiilis edes säilyisi.
Lapsiperheiden tuet ovat (ja pitääkin olla) nimenomaan tulonsiirto lapsettomilta lapsellisille, EI rikkailta köyhille. Jos lapsia ei synny, yhteiskunnalla ei tule olemaan rahaa maksaa myöskään lapsettomien eläkkeitä, ja sikäli lapsettomat elävät lapsiperheiden "siivellä". Lapsiperheet luovat uuden veronmaksajasukupolven ja yhteiskunta (aivan oikein) kannustaa siihen.
Se maksavatko lapset tulevien vanhusten eläkkeitä on sen ajan valtiaidemme päätös, se että tämänhetkiset valtiaamme näin määräävät ei tarkoita että näin olisi kymmenien vuosien päästä.