Asiaton lehdistökatsaus
Asiaton lehdistökatsaus

Dr. Evil vastaan Kansanpankkiiri

Kepun Juha Sipilä ja vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki kiistelevät julkisuudessa siitä, pitäisikö valtion myydä omaisuuttaan velan ottamisen sijasta. Sipilä on sitä mieltä, että velkaa ei pitäisi enää ottaa, vaan pitäisi myydä valtion omaisuutta ja lisätä tällä tavalla ”kasvua ja tuottavuutta”. Arhinmäki puolestaan sanoo, että Sipilän myyntiehdotus on järjetön. Valtionyhtiöistä saadaan enemmän tuottoa kuin valtion velasta maksettava korko eikä niitä pidä myydä. Kumpi on oikeassa? Kuten joskus politiikassa käy, ei kumpikaan.

Otetaan Sipilän ehdotus käsittelyyn ensin. Onko jotain väliä sillä maksaako asioita myymällä omaisuutta vai ottamalla velkaa? Ei. Kummassakin on kysymys ihan samasta asiasta. Kun ostoksilla pohdit käytätkö taskussasi olevaa käteistä vai luottokorttia, ei valitsemasi maksutapa vaikuta varallisuuteesi. Jos maksat käteisellä, sinulla on vähemmän käteistä ja vähemmän velkaa. Jos maksat kortilla, sinulla on enemmän käteistä mutta myös enemmän velkaa. Varallisuustasosi on sama maksutavasta riippumatta.

Tilanne on ihan sama valtiolla, jolla on taskussaan valtionyhtiöiden osakkeita ja luottokortti rahoitusmarkkinoille. Velanotto ja omaisuuden myynti tarkoittavat kumpikin ihan samanlaista varallisuuden purkamista julkisten menojen rahoittamiseksi.

Sipilä voisi siis yhtä hyvin ehdottaa lisävelan ottamista kasvun ja tuottavuuden parantamiseksi eikä hänen ehdotuksensa sisältö lainkaan muuttuisi.

Mutta Sipilän kiistakumppanin Arhinmäen väite siitä, ettei hyvin tuottavaa omaisuutta kannata myydä ei ole tämän järkevämpi. Valtion omistaman yrityksen myyntihinta on suurin piirtein kaikkien siitä tulevaisuudessa saatavien tuottojen arvo. Miksi?  Jos valtio yrittää pyytää yrityksestä hintaa, joka on korkeampi kuin yrityksestä saatavien tulevien tuottojen arvo, kukaan ei halua ostaa. Kauppa ei yksinkertaisesti kannata ostajalle. Valtion ei taas tarvitse tyytyä alempaan hintaan, koska tulevien tuottojen arvoa vastaavalla hinnalla yritykselle löytyy ostaja. Näin ollen valtionyhtiön myyntihinta on sen tulevien tuottojen arvo.

On siis aivan sama, myykö valtio yhtiön vai pitääkö sen. Jos jätetään myymättä, yhtiön tuotot virtaavat valtion kassaan joka vuosi. Jos yhtiö myydään, kaikki tulevat tuotot saadaan kerralla. Jos valtion omistaman yhtiön odotetaan tahkoavan paljon rahaa, tämä näkyy siinä, että siitä saatava hinta on korkea. Jos yhtiö on huono, siitä saatava hinta on alhainen.

Sipilän ja Arhinmäen kiista on siis jokseenkin surkuhupaisa. Miehet ovat onnistuneet saamaan aikaan kiihkeän keskustelun, jossa kumpikin on väärässä ja vieläpä asiasta, jolla ei ole väliä.

Kirjoitusta ei muuten pidä lukea niin, että Asiattomassa ei kannatettaisi valtion omistusten myyntiä. On hyviä syitä, miksi valtion ei pitäisi toimia yritysten omistajana. Mutta omaisuuden myynnin perustelu sillä että velanotto vähenee ei ole järkevää.

Kommentit (34)

  1. katsastaja h

    Parahin Anonyymi,
    Tämä on asia, jota on käsitelty laajasti aiemmassa kirjoituksessa http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.fi/2014/10/pormestarin-farmarihousut.html. Korko ei vaikuta varallisuuteesi. Voit joko maksaa tavaran heti käteisellä, jolloin menetät tästä summasta saamasi korkotulot. Tai sitten voit maksaa luottokortilla, jolloin saat pitää säästämäsi käteisen korkotuotot, mutta joudut maksamaan ne luottokorttilaskun yhteydessä luottokorttiyhtiölle. Transaktiokustannuksia voi tietysti olla, mutta ne ovat tuskin hirveän suuria. Jos eri maksutapojen varallisuusvaikutukset olisivat merkittävästi erilaisia, harvat viitsisivät käyttää sitä varallisuutta enemmän syövää maksutapaa.

  2. Anonyymi

    Nyrkkisääntönä on, että yritysostaja hakee jotain konkreettista etua ja on valmis maksamaan osan edusta myyjälle. Etu voisi olla esim. Suomen markkinoille pääsy, nousu pörssilistauskokoluokkaan, osaamisen lisääminen, kilpailijan eliminoiminen tms. Mikäli ostaja ei saa muuta etua yritysoston myötä, tarjotaan alle kohteen taloudellisen arvon (=alle tulevaisuuden tuottojen diskontatun nykyarvon). Myyjän ei silloin kannata myydä, vaan odottaa parempaa ostajaa. Ammattimainen yritysostaja puolestaan kyttää tilanteita, joissa myyjän on pakko myydä halvemmalla kuin ns. normaalitilanteessa. Tällainen tulee valtio-omistajallekin eteen, esim. jos muut valtiot asettavat jollekin kriisimaalle annettavien rahoituksen, vakuuksien tms. ehdoksi "turhien" valtionyhtiöiden myymisen. Tai omat poliitikot näin päättävät suuressa armossaan tehdä.

    Suurten valtionyhtiöiden kaupoissa alennusta ei tarvitse antaa, koska ostajiksi seuloontuvat yleensä saman toimialan ulkomaiset suuryritykset ja omistajalla on varaa odottaa parempaa myyntihetkeä. Poikkeuksiakin tapahtuu, esim. silloin, kun etsitään väen vängällä suomalainen ostaja tai kun lopetetaan kuvaputkitehdas juuri kun se on saatu tuottamaan.

    Jokainen voi miettiä, mikä olisi Finnairin kauppahinta ja myynnin helppousaste tällä hetkellä. Millaisen tulosennusteen laatisit? Kuka mielestäsi ostaisi ja miksi? Mitä etuja ostaja saisi välittömästi ja mitkä hyödyt tulisivat myöhemmin? Mitkä olisivat vaihtoehtoiset ostettavat lentoyhtiöt? Onkohan niitä myynnissä? Ja sitä rataa.

    -vaalruus

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *