Enpä ajatellut tänäänkään
Maamme johtava taloustiedekriitikko Lauri Holappa iskee jälleen. Kohteena ei tällä kertaa ole ainoastaan tavanomainen taloustieteilijoiden ja kapitalistien salaliitto vaan järjen käyttö yleensä. Holappa esittää Nyt-liitteen kolumnissaan, etteivät ihmiset saisi uskoa tieteellistä konsensusta vaan kaikkien pitäisi itse arvioida mikä argumentti kulloinkin on vakuuttavin.
Holappa on havainnut, että hänet samaistetaan muiden tieteenalojen humpuukimaakareihin, kuten homeopaatteihin, rokotevastustajiin ja ilmastomuutoksen kieltäjiin. Kuten homeopaatit, Holappa omalaatuisine ajatuksineen on tieteellisen konsensuksen ulkopuolella. Miten päästä eroon tästä ikävästä viiteryhmästä?
Holappa valitsee erikoisen strategian. Hän väittää, että tieteellinen konsensus on toki oikeassa rokotteiden ja ilmastonmuutoksen suhteen, mutta vain sattumalta. Se, että tutkijoiden suuri enemmistö on sitä mieltä, että rokotteet ovat hyödyllisiä, ei ole Holapan mukaan mikään syy uskoa rokotteisiin. Se, että tiedeyhteisö sattuu olemaan oikeassa mitä tulee ilmastonmuutokseen, ei tarkoita että sitä pitäisi kuunnella muissa asioissa. Ja siksi vaikka kukaan alan tutkija ei usko Holappaa, hän on kuitenkin oikeassa.
Holappa jättää epäselväksi, millä perusteella meidän sitten pitäisi arvioida rokotteita tai taloustiedettä. Ilmeisesti arviointi pitäisi jotenkin suorittaa ottamatta huomioon tiedeyhteisön mielipidettä. Miksi? Holappa kertoo meille, että konsensusta kuunneltaessa sorruttaisiin filosofiassa argumentum ad populum -nimellä tunnettuun virhepäätelmään.
On ilmeistä, että latinankielisestä käsitteistöstä huolimatta tässä ei ole mitään järkeä. Yksi tärkeimmistä oppimisen muodoista on katsoa mitä muut tekevät. Jos kukaan muu ei työnnä kättä sirkkeliin, ehkä käden työntäminen sirkkeliin ei ole niin hyvä idea. Erityisen huonosti periaate soveltuu tieteeseen.
Tieteeseen kuuluu olennaisesti erikoistuminen. Tieteentekijät perehtyvät oman erityisalansa kysymyksiin ja väittelyä käydään toisten samaan asiaan erikoistuneiden kanssa. Parhaatkin meistä voivat erikoistua vain muutamiin asioihin. Kaikissa muissa asioissa meidän täytyy luottaa siihen, että tieteellinen prosessi useimmiten tuottaa järkeviä vastauksia. Tämä ei ole sokeaa uskoa auktoriteetteihin vaan perusteltua uskoa tieteen toimintaperiaatteisiin. Olisi älytön ajatus, että meidän kaikkien täytyisi osallistua säieteoriaa tai epigenetiikkaa koskeviin keskusteluihin.
Holappa sanoo, että tieteellisessä keskustelussa on vain yksi sääntö: paras argumentti voittaa. Kenties, mutta kenttä, jolla argumentit taistelevat, on alaan erikoistuneiden tieteilijöiden keskustelu, eivät tupaillat tai Nyt-liitteen kolumnit. Se, että suurin osa tutkijoista on jotakin mieltä, tarkoittaa juuri sitä, että tietty argumentti on voittanut niiden ihmisten keskuudessa, joiden mielipiteellä on väliä.
Tietenkin kaikenlaista keskustelua saa olla, myös tieteestä. Mutta tärkein keskustelu tieteen kannalta on tieteentekijöiden välistä. Merkittävä syy siihen, etteivät oikeat tieteentekijät halua jutella Holapan kanssa lehtien palstoilla on luultavasti se, että heillä on kiire osallistua näihin oikeasti tärkeisiin keskusteluihin. Myös Holappa on tervetullut esittämään näkemyksiään sinne, missä tieteestä oikeasti keskustellaan.
Holappa jatkaa vielä toteamalla, että tieteelliseen konsensukseen perustuva ajattelutapa on helppoa kaapata palvelemaan poliittisia tarkoitusperiä. Todellisuudessa asia menee tietenkin aivan päinvastoin. Holappalainen näkemys on, että kenen tahansa ajatukset voivat olla oikeita yhtä hyvin kuin tiedeyhteisönkin, kunhan argumentit kuulostavat hyviltä. Nimenomaan tällainen ajattelutapa on helppo kaapata palvelemaan poliittisia tarkoitusperiä. Hyvän esimerkin tästä tarjoaa eilinen Holappa-ilta, jossa vieraana on ministeri Antti Rinne. Rinne ei varmaankaan ollut paikalla, koska haluaa taloustieteen uudistuvan, vaan koska Holapan näkemykset sattuvat yksiin hänen poliittisten tavoitteidensa kanssa.
Juuri noin. Jos tiedeyhteisöstä 97 % pitää ilmastonmuutosargumentteja parhaina argumentteja, ilmastonmuutosteoria on paljon todennäköisemmin lähellä totuutta kuin se teoria, jonka argumentteja Holappa tai minä pidän parhaina. Sama koskee taloustiedettä, jossa talouspoliitikko Holappa ei ole lainkaan merkittävä tutkija, vaan hänen painokertoimensa siinä tiedeyhteisössä on ehkä 0,0000001.
Tieteellinen metodi on vähiten epäluotettava keino lähestyä totuutta, ja tiedeyhteisön valtakannat sekä parhaiden tiedelehtien tutkimusyhteenvedot ja pääkirjoitukset ovat vähiten huonoja keinoja tunnistaa "parhaat argumentit" ja tieteellisen metodin parhaiksi löytämät teoriat, ei minun tai Holapan arvio.
Älkää sekoittako yhteiskuntatieteitä (esim. taloustiede) ja luonnontieteitä (esim. fysiikka) menetelmiltään keskenään.
Parahin Anonyymi,
Yhdyn jäljempänä kommenttiketjussa esitettyyn kysymykseen. Voisitko tarkentaa? Olemme näet täällä Asiattomassa taipuvaisia ajattelemaan, että tieteessä on nimenomaan kysymys siitä, että sovelletaan samaa lähestymistapaa tutkimuskohteesta riippumatta.
Poliittisessa taloustieteessä, kuten niin usein politiikassakin, taidetaan kyllä soveltaa sitä lähestymistapaa, joka johtaa ennalta päätettyyn tulokseen.
Voin tarkentaa, mutta tuskin se teidän ajatteluun vaikuttaa: 1) Älkää käyttäkö yhteiskuntatieteissä luonnontieteellisiä analogioita (esim. rokotteet, säieteoria, epigenetiikka). En usko että ymmärrätte juurikaan luonnontieteistä.
2) Luonnontieteellinen menetelmä eroaa huomattavasti ihmistieteistä, joten "tieteellisen prossesin", tuotetun tiedon ja argumenttien arviointi eroaa myös luonnontieteissä ja ihmistieteissä (yksinkertaisin esimerkki erosta on kontrolloidut kokeet ja hypoteesien vahvistaminen, ja vastauksena heti: ei, mikrotalouden tilastollinen menetelmä ei ole kontrolloitu koe…)
3) Yhteiskuntatieteiden sisällä tuotettua tietoa (="tieteentekijöiden välinen keskustelu") tulee arvioida ihmistieteellisistä lähtökohdista. Esim. taloustiedettä arvioidaan eri tavalla kuin lääketiedettä. Taloustiede on aina normativiisempaa.
Parahin Anonyymi,
Kiitos tarkennuksista. Kohdan 1) alku on vain aiemmin toteamasi toistamista. Kirjoituksessa juuri todettiin, että meidän olisi älytöntä ruveta arvioimaan säieteoreettisia argumentteja, koska emme tiedä fysiikasta tarpeeksi.
Kohdan 2) aluksi toistat taas väitteen jota sinun piti perustella, eli että luonnontieteet poikkeavat jotenkin merkittävästi ihmistieteistä. Jos väitteesi on, että luonnontieteet perustuvat aina kontrolloiduille kokeille, se ei tietenkään pidä paikkaansa, kuten evoluutiobiologia, meteorologia, tähtitiede jne. osoittavat. Kontrolloituja kokeita on myös täysin mahdollista järjestää ihmistieteissä. Pari linkkiä taloustieteelliseen kokeelliseen tutkimukseen (nämä linkit esitetty jo aiemmin tässä blogissa) https://www.aeaweb.org/articles.php?doi=10.1257/jep.25.3.3
http://home.cerge-ei.cz/richmanova/UPCES%5CLevitt,%20List%20-%20Field%20experiments%20in%20economics.pdf
Tieteen määritelmässä keskeistä ei ole se, onko kohteesta saatavissa kokeellista vai havaintoaineistoa. Keskeistä on, että kaikkea saatavissa olevaa informaatiota hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti.
3) Jälleen toistat sen väitteen, mitä sinun piti perustella. Kysymys oli juuri miksi ihmistieteellistä tietoa pitäisi arvioida eri tavalla kuin lääketiedettä. Meidän mielestämme ei pitäisi. Tiede on tiedettä, sitä määrittää menetelmä, eikä tutkimuskohde. Taloustiedettä pitää arvioida aivan samoin perustein kuin lääketiedettä, ja ne tutkimukset jotka eivät tällaista arviota kestä, ovat huonoa tutkimusta. Ei ole mitään syytä, miksi yhteiskuntatiede olisi sen "normatiivisempaa" kuin muukaan tiede.
1) En sanonutkaan että teidän pitäisi arvioida fysiikkaa, vaan että älkää käyttäkö niitä analogioissa.
2) Pakko kysyä: Oletko tosissasi että sinun mielestäsi luonnontieteet eivät poikkea ihmistieteistä? Ja taas väärin ymmärretty pointti. En sanonut luonnontieteiden perustuvan aina kontrolloiduille kokeille. Se on vain selkeä ero näin yleistyksen tasolla luonnontieteiden ja ihmistieteiden välillä. Havaintoaineiston ja kokeellisen aineiston ero: yleistettävyys.
Pystytäänkö mielestäsi ihmistieteissä järjestämään yleistettäviä kontrolloituja kokeita?
3) Nyt sinä toistat omaa väitettäsi ("tiede on tiedettä" jne). Tiedettä määrittelee juurikin tutkimuskohde, josta pyritään saamaan tietoja eri menetelmiä ja dataa käyttäen. Mahdollisuus käyttää menetelmiä riippuu juuri tutkimuskohteesta. Esim. et voi luoda vaihtoehtoista maailmaa, jossa muuten kaikki samalla tavalla, ceteris paribus, mutta palkkoja lasketaan 5% ja katsotaan seurauksia.
Voitko perustella minkä takia taloustiedettä pitäisi arvioida samoin perustein kuin lääketiedettä?
Btw. tuntuu kommenteistanne päätellen, että ymmärrätte eron luonnontieteen tietynasteisen determistisen järjestelmän (vaikka nyt pilkunviilauksenne takia sanotaan tämänkin olevan yksinkertaistus) ja todennäköisyyksiin perustuvan järjestelmän välillä, joka usein syntyy juuri ihmisten interaktioista. Mutta ymmärrettekö esim. sen, että vaikka oletamme ihmistieteisiin pätevän ja pystyttävän soveltavan todennäisyyksiin perustuvaa järjestelmää, emme pysty tulevaisuuden suhteen näitä todennäköisyyksiä määrittämään? Tai että jopa menneisyyden havaintoaineiston suhteen jakaumaoletukset (esim. normaali (luonnon järjestelmä) vai ei normaali (ihmisen järjestelmä) määrittävät paljon siitä, miten datan ymmärrämme?
Parahin Anonyymi,
Vastaukset kohtaan 2): Olen tosissani. En vieläkään ymmärrä mitä tekemistä kontrolloiduilla kokeilla on ihmistieteiden ja luonnontieteiden erottelussa. Tähtitieteellisten ja evoluutiobiologisten kokeiden järjestäminen on aika vaikeaa, monien taloustieteellisten kysymysten kokeellinen tarkastelu verrattain helppoa. Ehditkö jo käydä lukemassa kaksi edellisessä kommentissani olevaa linkkiä taloustieteellisiin kokeisiin? Kokeellinen tutkimus ei mitenkään ole edellytys tieteen tekemiselle.
Taloustiedettä pitäisi arvioida samoin perustein kuin lääketiedettä, koska lääketiedettä pitää arvioida samoin perustein kuin lääketiedettä, samoin kuin biologiaa, fysiikkaa, kemiaa jne. Tieteellinen lähestymistapa on sama tutkimuskohteesta riippumatta. Tiedettä määrittää menetelmä, ei tutkimuskohde.
Sillä, mallinnetaanko jotakin asiaa deterministisellä vai stokastisella mallilla ei ainakaan ole mitään tekemistä tämän kanssa. Ihmistieteissä käytetään joskus deterministisiä malleja, joskus stokastisia, niin kuin luonnontieteissäkin. Esimerkiksi kaikki tutkimukset, joissa sovelletaan tilastotiedettä, käyttävät stokastista mallintamista riippumatta mistä tieteestä on kysymys.
Parahin Katsastaja,
Et vastannut kysymyksiini. Jos et ymmärrä mitä tekemistä tiedon keruulla ja sen yleistettävyydellä (kokeet, havainnointi jne) on tutkimuskohteen kanssa, sinun ei pitäisi kommentoida tieteentekoa 😀 Taloustieteellinen koe ei ole luonnontieteellinen, enintään pyrkii (virheellisesti) sitä jäljittelemään.
Lisäksi tässähän täysin kehäpäätelmä eikä mitään sisältöä:
"Taloustiedettä pitäisi arvioida samoin perustein kuin lääketiedettä, koska lääketiedettä pitää arvioida samoin perustein kuin lääketiedettä"
öö mitä? Tieteellinen lähestymistapa ei voi olla sama tutkimuskohteesta riippumatta, sillä tutkimuskohteet eivät ole samanlaisia luonteiltaan. Sehän on kategorisen ihmis/sosiaalitieteet ja luonnontietet välisen jaottelun tarkoitus. Esim. ihmistieteissä tutkimuskohteet ovat muuttuvia ja normatiivisia, ja jopa tietyssä mielessä relativistisia.
Ihmistieteissä ei tulisi käyttää determistisiä malleja. piste. Jos olet toista mieltä, haluaisin kuulla hyvät perustelut, muut kuin että "determistisiä malleja tulisi käyttää, koska niitä käytetään" tms
Ihmistieteissä käytetään väärin tai ymmärretään väärin stokastistisiin malleihin ja menetelmään perustuvat todennäköisyydet ja tutkimuskohteen jakaumat. Se että ihmistieteiden kohteet voidaan yleisesti määrittää sisältävän todennköisyyksiä (tämäkään ei näin yksinkertaista, sillä jälkikäteen todennäköisyyksien määrittely jo sanan todennäköisyys-mielessä hiukan kyseenalaista) ei tarkoita että näitä voitaisiin 1) etukäteen tietää ja 2) pystymään määrittämään dataa tai ilmiöitä käsitellessä tai sen luonteesta johtaen. Totesin saman jo viime kommentissa. Esim. taloustieteessä tehdään jo ihan perustason matemaattiminen virhe, kun sekoitetaan keskekään (matemaattisesti) riskit ja epävarmuus.
Ei ole mitään kategorista erottelua ihmis-/sosiaalitieteiden ja lääketieteen välillä. Jos lääketiedettä pitää arvioida jollakin perusteella, samalla perusteella tulee arvioida myös taloustiedettä. Eli lyhennettynä: taloustiedettä pitää arvioida kuten lääketiedettä, koska lääketiedettä pitää arvioida kuten lääketiedettä. Mitä tulee determinismiin ja stokastiikkaan, on kerta kaikkiaan mahdotonta ymmärtää mistä ihmeestä puhut. Missään tapauksessa stokastisten ja determinististen mallien käyttö ei ole merkityksellinen tekijä yhteiskunta- ja luonnontieteiden erottelussa. Esimerkiksi epävarmuuden mallintaminen tapahtuu stokastisten mallien avulla olipa tiede sitten mikä hyvänsä.
Eli et löydä perusteluita väitteillesi tai vastaa kysymyksiini vain väitteillä että "ei ole" tms. Teidän alkuperäiseen juttuun liittyen tässä hyvä esimerkki muuten virheellisestä argumentoinnista:
"Taloustiedettä pitää arvioida kuten lääketiedettä, koska lääketiedettä pitää arvioida kuten lääketiedettä"
X = Y, koska Y = Y?
Valitettavaa että et ymmärrä mitä yritän sanoa. Ehkä tämä viesti aukenee joskus, toisaalta edes kokeneet tiedontuottajat eivät tuota aina ymmärrä. Myöntäminen ettei tiedä jotain on tarpeellista ja siihen tulisi kannustaa, jotta osataan sanoa mitä tiedetään. Mutta on sääli, että tiedot perusrakenteista eivät ole hallussa, kun samalla kommentoidaan ajankohtaisia aiheita. Siksi alunperin kommentoin vain lyhyesti, että älkää sekoittaku luonnontieteellistä ja ihmistieteellistä menetelmää keskenään.
btw vielä asiasta: epävarmuutta ei pysty mallentamaan etenkään ihmistieteissä matemaattisesti (tämä eri asia kuin se, että sitä virheellisesti kuitenkin tehdään), sehän on juuri se virhe mistä puhun 😀
Luulen, että tässä parahin anonyymi on nimenomaan sekoittanut epävarmuuden käsitteen tieteellisiin menetelmiin. 'Kovissa' luonnontieteissä usein tulosten virhe on niin pieni, ettei sillä ole näkyvää vaikutusta jokapäiväiseen elämään. Esimerkiksi elektronin varauksen epävarmuutta ei tarvitse ajatella sähkölaskun suuruutta selvitellessä.
Sen sijaan monissa 'ihmistieteissä' tulos on usein samaa suuruusluokkaa virheen kanssa. Esimerkiksi jokin ruoka saatetaan määritellä terveelliseksi jos sen terveysvaikutukset ylittävät sen myrkyllisyyden (lohi…). Tulosten manipulointi on myös helpompaa esim. lääketutkimuksissa, mutta silloin tutkimus on muuttunut epätieteelliseksi.
Eli tavalliselle pallon tallaajalle kovat luonnontieteet näyttävät tarkoilta ja toistettavilta, kun taas ihmitieteen tulokset näyttävät epätarkoilta ja subjektiivisilta. Ero aiheutuu usein siitä miten tulokset julkaistaan.
Mitä tarkoitat epävarmuuden käsitteen sekoittaminen tieteelliseen menetelmään? Tämä ei nyt oikein avaudu. Epävarmuutta ei pystytä matemaattisesti mallentamaan. Ja todennäköisyyksien laskennassa tehdään usein virheitä. Suurin on sekoittaa epävarmuus ja "riski" keskenään.
Muuten kommentiisi liittyen, juurihan kirjoitin todennäköisyyksistä (stochastic system). Jos luulet että kyseessä tiedon julkaisun erot tiedon tuotossa, olet hyvin hakoteillä. Se että ihmistieteissä tehdään matematiikkaan ja logiikkaan liittyviä perusmenetelmävirheitä, ei tarkoita etteikö virheitä olisi luonnontieteissäkin. Itseasiassa tilastollisissa menetelmissä tehdään juuri biologiassa monia perusvirheitä. Kommenttini tarkoitus on tuoda esille, että Katsastajat eivät sekoittaisi arvioissaan luonnontieteellistä ja ihmistieteellistä keskenään. En väitä etteikö virheitä olisi.
Liittyen vielä mainitsemiisi "riskeihin": Luonnollisissa ilmiössä usein yhden casen vaikutus on skaalariippuvainen (ei aina, mutta usein), ihmisen järjestelmissä samanlaista skaalariippuvaisuutta ei ole (ehkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Tämä selittää kommenttisi alkuosan "vaikutusta jokapäiväiseen elämään" (law of the big numbers kuten sanotaan). Mutta juuri tämän takia meidän tulee olla tarkoina, missä, miten ja millä tavalla todennäköisyyksiä, jakaumia, tilastollisia menetelmiä jne käytetään
Tää on iha ykköstä. Kirjoittajan mielestä ihmistieteet ja luonnontieteet, kuten biologia, ovat erilaisia. Ilmeisesti ihminen ei ole osa luontoa. Tätä en olisi itse tajunnut. Onneksi kirjoittaja antaa vielä vinkkejä siitä, miten tiedettä pitäisi tehdä. Uskali Mäen huippuyksikkö palkkaa ihmisiä, jotka tietävät miten taloustiedettä pitäisi tehdä, vaikka eivät ole sitä itse koskaan tehneet. Jollet jo ole töissä huippu1kössä hae ihmeessä.
Anonyymi 3.12: Vielä tarkennuksena: Ihminen on tietenkin osa luontoa. MUTTA: ihmisen järjestelmät eivät ole luonteeltaan samanlaisia kuin luonnon järjestelmät (esim. jakauma). Lue tarkkaan aikaisemmat viestit niin ehkä ymmärrät asian.