Asiaton lehdistökatsaus
Asiaton lehdistökatsaus

Huippu-urheilijan yhteiskunnallinen hyöty

Teemu Selänne ottaa Hesarissa kantaa huippu-urheilijoiden asevelvollisuuden suorittamiseen liittyviin erityisoikeuksiin. Selännettä närkästyttää se, että tulevaisuudessa huippu-urheilijoita ehkä kohdellaan kuten muitakin ihmisiä. Asia on vakava, koska Selänteen mukaan

”Nyt puhutaan kuitenkin joukosta, jonka oikea elämäntyö ja unelma on tulla ammattiurheilijaksi.”

Jutussa on useita mielenkiintoisia piirteitä liittyen mm. asevelvollisuuden pituuteen, joita varmaankin käsitellään vielä joskus Asiattomassa. Pureudutaan maanpuolustuksen järjestämisen sijaan kuitenkin toiseen Selänteeseen liittyvään asiaan eli siihen, onko Selänteen kaltaisista huippu-urheiljoista hyötyä?

Joidenkin arvioiden mukaan Selänne on tienannut uransa aikana 57 miljoonaa euroa. Nämä rahat Selänne on hankkinut vapaaehtoisen vaihdannan kautta. Selänne on voittanut Stanley Cupin ja arvokisamitaleja, joita joukkueiden kannattajat ovat juhlineet ankarasti. Selänteen hyöty yhteiskunnalle lienee siis merkittävä.

Niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin, Selänne ei ole huippu-urheilijan työssään lisännyt juuri lainkaan maailman hyvinvointia. Miksi ihmeessä?

Selänteen, kuten muidenkin menestyneiden huippu-urheilijoiden, koko ura on perustunut siihen, että hän on menestynyt muiden kustannuksella. Voittaessaan NHL:n maalikuninkuuden Selänne vei kuninkuuden joltain muulta. Voittaessaan Stanley Cupin tai arvokisamitalin Selänne ja hänen joukkueensa veivät voiton toiselta joukkueelta. Ilman Selännettä maailmassa olisi täsmälleen yhtä monta maalikuningasta, Stanley Cup -voittajaa tai arvokisamitalistia.

Huippu-urheilijan yhteiskunnallinen kustannus on se, että hän on harjoitellut koko elämänsä voittaakseen muita, jotka ovat puolestaan harjoitelleet voittaakseen hänet. Tämän ajan he olisivat voineet käyttää muutenkin.

Huippu-urheilija olisi ollut hyödyllisempi esimerkiksi taksikuskina tai puuseppänä. Taksikuskina hän olisi kyydinnyt ihmisiä paikasta toiseen. Puuseppänä hän olisi nikkaroinut keittiönpöytiä tai -tuoleja. Hän olisi tuottanut jotain uutta ja hyvää maailmaan, olettaen tietenkin, että pöydät menevät kaupaksi tuotantokustannuksia korkeampaan hintaan.

Mutta hetkinen. Eikös taksikuski Selänne syrjäytä jonkun toisen taksikuskin? Ehkä, mutta ilman työtä jäänyt taksikuski voi tehdä työkseen jotain muuta. Menestyvä taksikuski tekee kilpailijastaan puusepän tai jonkin muun ammatinharjoittajan. Menestyvä urheilija tekee kilpakumppanistaan häviäjän, joka on käyttänyt elämänsä harjoitteluun.

Tarinaa ei pidä ymmärtää väärin. Huippu-urheilu tuottaa paljon yhteiskunnallista hyötyä, kuten muukin viihdeteollisuus. Ihmiset ovat valmiita maksamaan sievoisia summia urheilutapahtumien lipuista ja maksukanavien lähetyksistä.

Ongelma on se, että urheilussa vain yksi voi voittaa. Lisäksi TV:n myötä koko maailman viihdyttämiseen riittää tietty määrä huippu-urheilijoita, eikä yksittäinen urheilija juurikaan lisää urheilutapahtuman arvoa. Tästä seuraa, että yksilöt panostavat urheilu-uraan yhteiskunnan kannalta liikaa. Huippu-urheilijoiden erivapaudet asevelvollisuuden suhteen vain pahentavat tätä ongelmaa.

Kommentit (43)

  1. Anonyymi

    Kirjoittajat ovat jälleen tietämättömiä ja väärässä. Selänteen pelitapa on kaunis ja tuottaa esteettistä mielihyvää. Lisäksi jokainen korkeatasoinen pelaaja nostaa jääkiekon laatua.

    Suomen valtion kannattaa antaa ammattiurheilijoille erivapauksia, koska urheilijoiden menestys tuottaa hyvää suomalaisille positiivisten kokemusten muodossa (esim. ilo jääkiekon maailmanamestaruudesta), mutta siihenhän blogaus ei puutu.

  2. Anonyymi

    En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta huippu-urheilijan tapauksessa yleisesti ottaen uran tärkeimmät vuodet sijoittuvat juuri niille ikävuosille, jolloin huippu-urheilijan pitäisi valtion mielestä opetella päiväpeiton taittelemista. Joku taloustieteilijä voi painaa duunia yhtä hyvin 68-vuotiaana kuin 28-vuotiaana, mutta Teukka Salaman jalka ei nouse enää siinä iässä, vaikka koskaan ei toki voi olla varma.

    Kääntäen toisaalta kansallisen tason urheilija voisi hyvin siirtää asepalvelusta ainakin 45-vuotiaaksi saakka. Kunto on aktiiviuran jäljiltä varmasti parempi kuin ampumista lähinnä counterstrikellä harjoitelleilla läskijonneilla, eikä aktiiviuran jälkeen pitäisi olla mitään tarkkaa ajallista rajoitetta, jos pyrkii esimerkiksi muihin tehtäviin urheilun parissa.

    Huippu-urheilu on muuten yhteiskunnallisesti erittäin jees. Siinä on niin valtava industria koko homman ympärillä, että nämä hieman yksinkertaisemmat kaverit elättävät tuhansia perheitä juoksemalla pallon perässä tai mitälie keppiä viskaamalla, ja urheilijat itse tekevät investoinnit panostamalla hirveän määrän tunteja menestyäkseen ilman suoranaista palkkaa, ja riskit kantavat myös urheilijat. Ei joku Juti varmaankaan olisi kaikkia kendoon käyttämiään tunteja olisi käyttänyt siihen, että olisi opiskellut tekoälyä ja yksin kehittänyt seuraavaa Nokiaa Suomeen. Huippu-urheilulla on myös positiiviset ulkoisvaikutukset liittyen esimerkiksi kansanterveyteen, koska huippu-urheilun vaatimat investoinnit valuvat reunoilta myös muille. Kaiken kaikkiaan huippu-urheilu on todella hyödyllistä yhteiskunnalle, vaikka se vähän lapsellista onkin.

    • Anonyymi

      Ehdotuksessasi on yksi aukko: jos asepalvelus suoritetaan kypsällä iällä, niin reservissäoloaika jää lyhyehköksi.

      "nämä hieman yksinkertaisemmat kaverit elättävät tuhansia perheitä juoksemalla pallon perässä tai mitälie keppiä viskaamalla"

      Tämä on kyllä väärinkäsitys. Huippu-urheilijat ovat keskimääräistä fiksumpia, koska keskimäärin ominaisuudet korreloivat toistensa kanssa. Eli älykäs ihminen on todenäköisemmin motorisesti lahjakkaampi kuin tyhmä. Harjoittelu & ammatti vain tuppaavat olemaan sellaisia, ettei paljoa koulutusta hankita -> tulee kuvitelma tyhmistä urheilijoista.

      Eli jokaista urheilun Matti Nykästä kohden löytyy Samppa Lajunen, Hannu Manninen tai kaksikin.

      – Syltty

    • Anonyymi

      Eikä Paavo Nurmikaan ollut tyhmä, minkä urheilu-uran jälkeinen menestys liike-elämässä osoittaa!

  3. Anonyymi

    Yritetään fokusoida keskustelussa alkuperäiseen asiaan: tasapuolisuuteen miesten asevelvollisuuden suorittamisessa:

    Nuorissa miehissä on monenlaista potentialia: urheilijoita , taiteilijoita, tiedemiehiä, politiikkoja jne.
    Lähes kaikki he voisivat käyttää aikansa tehokkaamin uransa edistämiseen muualla kuin armeijassa. Useimmista urheilijoista kuten muistakaan ammattilaisista ei tule maailman mestareita tai nobel-palkinnoin voittajia, pääministereitä, yms. Joistakin toki tulee.
    Minusta valtion ei tulisi asevelvollisuudessa lähteä tukemaan tai alistamaan mitään ryhmää, vaan kaikki tasa-arvoisesti samoilla velvollisuuksilla ja oikeuksilla armeijaan. Armeija ei kaada eikä nosta ketään kohtuuttomasti.
    Menestyvät urheilijat (ja muut) tulevat kyllä elämssään saamaan kohtuullisen korvauksen onnistuneista toimistaan.

    Eli mielestäni Selänne perusteettomasti ajaa urheilijoiden etua muihin varusmiehiin nähden !

    RMS

  4. Anonyymi

    Huippu-urheilijoiden hyöty syntyy siitä, että olemalla huippuja he syrjäyttävät urheilusta pois sitä väkeä, joka muuhunkin kelpaa.

    Teemu Selänne, Olli Jokinen ja Jere Karalahti ponnistavat peruskoulupohjalta. Nyt he nettoavat kiekolla ja ovat matkan varrelta syrjäyttäneen alalta pois väkeä, joka muuhunkin kelpaa. Kiekollisesti vähemmän lahjakkaat, mutta muuten lahjakkaat tekevät insinöörihommia.

    Jos olisi toisin, TS, OJ ja JK olisivat torijuoppoja ja muutama insinööri pelaisi työkseen lätkää. Tämäkö olisi parannus nykytilanteeseen verrattuna ?

    • Rauno Suikkola

      Olisi hyvä jos edes valtio kohtelisi ihmisiä tasapuolisesti.
      Urheilijoidenkin pitäisi kyetä hoitamaan vastuunsa kuin muutkin.

      RMS

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *