Kaiken maailmanpolitiikan professori
Ei enempää eikä vähempää kuin maailmanpolitiikan (kyllä, ihan koko maailman) professori Heikki Patomäki on julkaissut uuden kirjan, jota hän kuluneella viikolla ylpeänä esitteli Huomenta Suomessa.
Haastattelussa Patomäki kritisoi muun muassa bruttokansantuotteen (BKT) ja kestävyysvajeen mittaamista. Onhan näiden mittaaminen eittämättä maailmanpolitiikan keskiössä.
Aluksi Patomäki toteaa, että BKT mittaa pelkästään yksityisiä markkinatransaktioita. Tästä syystä Patomäen mielestä BKT kasvaa, jos julkiset palvelut yksityistetään. Tämä on tietysti täyttä puppua. BKT:hen lasketaan mukaan myös julkinen kulutus. Julkisen sektorin arvonlisää on toki vaikea mitata, mutta BKT:hen se lasketaan joka tapauksessa.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun Patomäki kompastelee talouden peruskäsitteiden kanssa. Kannattaa kuunnella esimerkiksi tämä keskustelu, jossa Patomäki osoittaa muun muassa, että hän ei tiedä, mitä Pareto-tehokkuus tarkoittaa (alkaen 7.20). Tosin Patomäki on tässäkin keskustelussa niin täydellisen sekava, että on erittäin vaikea ymmärtää, mitä hän lopulta tarkoittaa.
Seuraavaksi Patomäki kertoo mielestään hauskan esimerkin siitä, miten hölmö mittari BKT on. Esimerkissä Helsingin keskustaan syntyy ruuhka, jolloin bensiinin kulutus ja sitä myötä BKT kasvaa. Haa! Ruuhkassa on ikävä istua, mutta silti BKT kasvaa, joten BKT:ssa täytyy olla joku syvällinen valuvika.
Sen lisäksi, että esimerkki ei ole erityisen hauska, se on täysin alytön. Järkevä tapa ajatella ruuhkan vaikutusta BKT:hen on verrata tilannetta, jossa ihmiset istuvat ruuhkassa tilanteeseen, jossa ruuhkaa ei ole. Ruuhkassa bensiiniä kulutetaan enemmän kuin ilman ruuhkaa, mutta tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että BKT olisi ruuhkan takia suurempi. Ilman ruuhkaa autoilijoiden bensarahat säästyvät ja he käyttävät ne johonkin muuhun, kuten vaatteisiin, ruokaan tai elokuviin.
BKT on siis molemmissa tilanteissa suurin piirtein sama. Patomäki syyllistyy niin sanottuun rikotun ikkunan harhaan. Ainakaan Patomäki ei voi puolustautua sillä, että kyseinen harhakuvitelma olisi uusinta uutta taloustieteessä, koska ensimmäisenä sen esitti Frederic Bastiat 1850-luvulla.
Mielenkiintoista kyllä, Patomäki käyttää myöhemmin haastattelussa BKT:ta omien politiikkaehdotustensa perustelemiseksi. Patomäen kannattaisi ehkä päättää, onko BKT hölmö mittari vai ei.
BKT:n lisäksi Patomäki puhuu höpöjä kestävyysvajeesta. Patomäki esimerkiksi sekoittaa keskenään lyhyen aikavälin ekonometrisen ennustamisen ja pitkän aikavälin skenaariot. Ekonometrialla kun ei ole mitään tekemistä kestävyysvajearvioiden kanssa.
Patomäen mielestä kestävyysvajetta ei ole järkevää pohtia, koska kestävyysvaje häviää, jos talous kasvaa tarpeeksi nopeasti. Mutta kun juuri tämä on skenaarioiden tekemisen pointti. Skenaarioiden avulla tarkastellaan, mitä tapahtuu julkisen sektorin tuloille ja menoille erilaisilla talouskasvu-, väestörakenne- tai julkisen sektorin kustannusvaihtoehdoilla. Nopealla talouskasvulla kestävyysvajetta ei ehkä ole ja hitaalla vaje on suuri.
Patomäen puheet ovat hämmentäviä. Joko Patomäki ei oikeasti ymmärrä taloustieteen ja -politiikan peruskäsitteitä tai hän ymmärtää, mutta vääristää niitä tarkoituksella. Molemmat vaihtoehdot ovat melko huolestuttavia, koska haastattelun mukaan Patomäen kirja luo taustaa Vasemmistoliiton eduskuntavaaliohjelmalle. Vasemmistoliiton kaltainen merkittävä eduskuntapuolue ansaitsee parempaa talousosaamista talouspolitiikkansa tueksi.
Jos edes osa tässä kirjoituksessa mainituista Patomäen väitteistä pitää paikkansa, hän puhuu ja kirjoittaa aivan käsittämätöntä roskaa. Eihän tuollaisia väitteitä esittävällä pitäisi olla mitään tehtävää Helsingin yliopistossa. Näköjään mediakin päästää nykyisin kenet tahansa ääneen riippumatta siitä, onko äänessä olevan sanomisissa mitään järkeä (Patomäki mainostelevisioissa, Steve Keen HS:n Minsky-sadussa). Ei ole ihme, että suuri yleisö on välillä ymmällään.
Eikö tämä enpäs ajatellut tänäänkään -kaveri (Lauri Holappa) ole Patomäen oppilaita. Ei siis ole ihme, että Holapalla on myös vaikeuksia perusasioiden kanssa, jos Patomäen ohjauksessa politiikkaa tutkii.
En puutu Holapan poliittisiin mieltymyksiin, mutta ainakin hänellä on paremmat tiedot nykyisestä rahasysteemistä kuin monella politiikolla ja jopa nobeltason taloustieteilijällä.
Oletko tosissasi? Millä Holapan tieteellisellä näytöllä arvioit asiaa? Vai onko kysymys vain sinun oletuksesta? Oletko miettinyt sitä vaihtoehtoa, että Holappa olisi väärässä?
Ohessa Holapan näkemyksiä:
http://m.taloussanomat.fi/?page=showSingleNews&newsID=201417633
Holappa saisi mennä ennen seuraavaa haastattelua myös oikeisiin töihin.
Väite, että Julkean sektorin saneeraus olisi huono juttu on jotakin täysin sairasta. Tuhansien pahimmillaan negatiivisen tuottavuuden suojatyöpaikkojen ylläpito kun tappaa yrittämisen halun ja edellytykset myös meiltä muilta.
Lauriboi ei taida ymmärtää, että läpimädän rakenteen ylläpito on aina pelkkää kulua. Voitais aloittaa säästötalkoot leikkaamalla Laurilta apurahat…
Emme tiedä Holapan tai Patomäen suhteista sen enempää. Taloustieteessä, kuten kaikissa tieteissä, erikoistutaan tietyille aloille, joten ei olisi lainkaan kummallista, jos esimerkiksi Thomas Schelling tai Vernon Smith eivät tietäisi paljoakaan rahajärjestelmästä. Tietämättömyys ei tietenkään millään tavalla vähentäisi heidän tieteellisiä saavutuksiaan. Emme ole tutustuneet Holapan kirjoituksiin rahajärjestelmästä, joten on vaikea ottaa kantaa tähän tämän enempää.
En tiedä minäkään heidän suhteistaan, mutta ilmeinen vale on kuitenkin väitteenne siitä, että ette ole tutustuneet Holapan kirjoituksiin rahajärjestelmästä, vaikka viimeaikaiset kirjoituksenne eivät juuri muuhun ole puuttuneetkaan kuin hänen kirjoituksiinsa ja viimeksi ihan esitystapaa myöten.
Eikö uskovaisten perheessä opeteta, että valehteleminen on rumaa?
Kirjoitustens perusteella Holappa esimerkiksi ymmärtää nykyisen rahasysteemin: liikepankit tekevät liikepankkirahaa kysynnän perusteella tyhjästä. Ne eivät tarvitse talletuksia luottojen myöntämiseen. Tämän ovat mys FED ja BOE kertoneet. Mutta esimerkiksi Paul Krugman kirjoitustensa perusteella ja usea suomalainenkin ekonomisti tarjoaa yhä oppikirjaideaa siitä, että pankit jakavat talletusvaroja luottoina eteenpäin. Perustavaa laatua oleva virhe, esimerkkinä näiden ekonomistien tietämyksen tasosta.
Toki olemme Asiattomassa lukeneet aina yhtä viihdyttävää Helsingin Sanomien NYT-liitettä, jossa Holappa on kuitenkin tietääksemme pitäytynyt rahajärjestelmän tarkemmasta kuvailusta. Valitettavasti emme ole vielä ehtineet lukemaan Holapan kirjaa, jossa kootaan syvällisemmin hänen ajatuksiaan. Meille on myös erikseen teroitettu, että ihmisten puheisiin ei ole luottamista, vaan on erityisen tärkeää lukea nimenomaan kirjasta, mitä mieltä ihmiset oikeasti ovat. Joudumme siis tässä suhteessa myöntämään tietämättömyytemme.
Toki valhe ei unohdu sillä, että valehtelee lisää. Selkeitä viittauksia Raha ja talous-blogiin on äskeisessäkin postauksessa (tarvitsetteko linkin omiin kirjoituksiinne?), joten ihan viihdyttävän NYT-liitteen varassa ette totisesti ole. Toisekseen kirja ei ole Holapan, vaan yhteistyönä syntynyt ja kolmanneksi kirjassa esitellään – ei Holapan – vaan laajemmin jälkikeynesiläisten ajatuksia.
Hämmästyttävän vähän he ovat kohdanneet vastaväitteitä saiteillaan, paitsi mitä nyt joku nimimerkkiä "Juha Tervala" käyttänyt trolli näytti käyvän kännipäissään tai muussa mielenkuohussaan (en ole psykiatri, joten en osaa tarkkaa diagnoosia antaa) avautumassa, joten on paikallaan olla kanssanne samaa mieltä siitä, että ihmisten puheista ei hirveästi kannata välittää.
"Toisekseen kirja ei ole Holapan, vaan yhteistyönä syntynyt ja kolmanneksi kirjassa esitellään – ei Holapan – vaan laajemmin jälkikeynesiläisten ajatuksia." Se, että oksentaa sanoja peräkkäin ei ole ajatus.
"Se, että oksentaa sanoja peräkkäin ei ole ajatus."
Joskus asioiden todistelut tulevat yllättäviltä tahoilta. MOT.
"Kirjoitustens perusteella Holappa esimerkiksi ymmärtää nykyisen rahasysteemin: liikepankit tekevät liikepankkirahaa kysynnän perusteella tyhjästä."
Valtavirtataloustiedekö ei opeta, että pankit luovat rahaa? Olet täysin tietämätön taloustieteestä.
Niin niin, mutta se ei ole liikepankkirahaa, mistä valtavirtataloustiede kertoo. Osuuspankki tietysti luo ihan tyhjästä osuuspankkirahaa. On tärkeää pystyä erottelemaan asiat toisistaan muuten syntyy vain sekasotkua.
Valtavirtainen taloustiede opetti, silloin 25 vuotta sitten kun istuin kansantaloustieteen luennoilla, pankkien välittävän sijoituksia, ja että keskuspankki säätelee rahan määrää ja korkotasoja. Juuri muuta ei sanottu rahataloudesta tai pankeista kansantalouden toiminnassa. Reaalitalouden mekanismien kuvailu oli sentään ok. 2010 luvulla tilanne ei ole juuri parempi tässä suhteessa, kuten voitte huomata linkissä olevasta prof. Wernerin esityksestä (tässä on sellainen rautalanka malli jonka voi sisäistää ilman täydellistä taloustieteen termistön hallintaa).
https://www.youtube.com/watch?v=O0wA6SbsHg8&feature=related
Insinööri -mentaliteetilla kuvittelin vuoteen 2008 asti että tietenkin taloustieteen asiantuntijat ovat tehneet parhaan mahdollisen järjestelmän rahatalouteen palvelemaan yhteisön kehitystä ja kansantalouden tarpeita. Tyrmistykseni oli suuri kun tajusin ettei näin ollutkaan, vaan EMU:n mekanismit olivat selvästi jostain ideologiasta. EMU:a ei tosiaankaan oltu rakennettu palvelemaan yhteisön kehitystä eikä etenkään hyvinvointiyhteiskuntaa, vaan se oli tehty jostain kumman syystä rajoittamaan demokratian liikkumatilaa. Niin, mistähän ideologiasta onkaan kyse…
Tietääkseni taloustietelijät eivät ole koskaan tehneet poliittisia päätöksiä. Niitä tekevät vain poliitikot. Miksi ihmeessä taloustieteen asiantuntijoiden jälki näkyisi EMU:n mekanismeissa sen enempää, kuin se näkyy vaikkapa eri tuotteille säädetyissä alv-kannoissa tai lounassetelijärjestelmässä?
Mikä on taloustieteellisen koulutuksen tarkoitus jos ei palvella yhteisön kehitystä. Väitätkö ettei ekonomistit ole olleet antamassa lausuntoja Emu:a rakennettaessa. Se on tietenkin epäselvää onko heidän vaikutus tullut tiedeyliopistojen, tutkimuslaitosten vai etujärjestöjen kautta. Joka tapauksessa heitä on ollut ja on edelleen kaikilla hallinto ja päätöksenteko portailla.
Joo, on todella naivia viedä keskustelu siihen pisteeseen, että ainoa poliittinen vaikutuskanava on napin painaminen Arkadianmäellä tai Brysselissä. Hälyttävää on, jos taloustieteilijät ovat niin ymmärtämättömiä talouspoliittisen diskurssin syntymekanismeista, että he rajaavat itsensä sen prosessin ulkopuolelle.
Pieni ripaus jopa sosiologian opintoja puhumattakaan älyllisestä realismista ei olisi pahitteeksi.
Poliittisen prosessin ongelmista opetetaan millä vain julkistaloustieteen kurssilla (hakusana: "political economy"). Tosi hämyä jos sekin vielä onnistutaan jotenkin kääntämään ekonomistien niskaan.