Asiaton lehdistökatsaus
Asiaton lehdistökatsaus

Ketkä puuttuvat pöydästä?

Kolmikantainen tupo-järjestelmä ja konsensus laajemminkin ovat olleet julkisen keskustelun aiheena viime viikkoina. Keskustelua kuvataan laajasti Helsingin Sanomien pitkässä artikkelissa. Asiasta on käyty keskustelua myös lehden pääkirjoitussivuilla.

Keskusteluun osallistui myös Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja, joka sanoi nykyisen kolmikantaisen tupo-järjestelmän olevan tiensä päässä. HS:n pääkirjoituksessa epäiltiin yhdeksi syyksi toimitusjohtajan happamuuteen sitä, ettei Suomen Yrittäjiä ole koskaan kutsuttu tupo-pöytään. On tosiaan syytä epäillä, ettei neuvottelutulos yleensä ottaen ole hyvä niille, jotka eivät ole mukana neuvottelupöydässä. Muistellaanpa siksi hetkisen verran ketkä kaikki eivät saa ääntään kuuluviin tupo-neuvotteluissa.

Syntymättömät ja kasvavat yritykset. Neuvottelupöydässä työnantajapuolta edustavat jo olemassaolevat ja usein kypsässä iässä olevat yritykset. Työntekijäpuolta taas edustavat näiden työntekijät. Kummankaan etu ei ole edistää nuorempien markkinoille pyrkivien kilpailijoiden asiaa, saati vielä olemattomien kilpailijoiden syntymistä.

Vanhat yritykset eivät halua uusia kilpailijoita, koska mitkään yritykset eivät koskaan halua lisää kilpailijoita. Uudet yritykset käyttävät usein uudenlaisia tuotantoteknologioita tai ne voivat jopa valmistaa kokonaan uusia, entisiä korvaavia hyödykkeitä. Ne siis tarvitsevat vähemmän ja erilaisia työntekijöitä kuin vanhat yritykset. Näin ollen on myös vanhojen yritysten työntekijöiden etu vaikeuttaa markkinoille tuloa.

Yritykset, jotka jäävät syntymättä tai jotka eivät koskaan kasva tupo-pöydässä sovittujen sääntöjen ja korkeiden kustannusten vuoksi, eivät luonnollisista syistä voi koskaan olla mukana neuvotteluissa.

Työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat. Tupo-neuvotteluissa työttömien, etenkin liittoon kuulumattomien ja nuorten ääni ei kuulu. Ei myöskään niiden, jotka eivät vielä tai juuri tällä hetkellä edes hae työtä. Saati niiden, jotka eivät vielä edes ole Suomessa. On paljon ihmisiä, joiden elämä muuttuisi paremmaksi, jos he saisivat tehdä työtä pienemmällä palkalla tai huonommilla ehdoilla kuin työehtosopimuksissa on sovittu. He ovat ja pysyvät neuvottelupöydän ulkopuolella.

Asiakkaat. Jos asuinseutusi ruokakaupat ja ravintolat kokoontuisivat säännöllisesti työntekijöidensä kanssa sopimaan alan ”pelisäännöistä”, epäilyksesi kenties heräisivät. Näinköhän noissa neuvotteluissa saavutettu tulos on asiakkaan edun mukainen? Tupo-neuvotteluihin kannattaa suhtautua täsmälleen samalla varauksella. Neuvottelut esitetään usein julkisuudessa ikään kuin työntekijöiden ja työnantajien edut olisivat täysin ristiriitaiset. Kummankin puolen edut ovat kuitenkin yhteneväiset, kun puhutaan asiakkaiden nylkemisestä ja kilpailun vähentämisestä. Asiakkaatkin puuttuvat neuvottelupöydästä.

Kommentit (17)

  1. Anonyymi

    Vaikka neuvottelijat pilaisivat työllisyytemme ja taloutemme vain tyhjyyttään ja tietämättömyyttään, kun kartellipöydässä ei ole jokaisen tulevan yrityksen edustajaa erikseen, tuollainen ulkopuolisia lain voimalla sitova typerä sopiminen on silti väärin.

  2. katsastaja h

    Parahin Anonyymi,
    Olen samaa mieltä. Neuvotteluosapuolet ajattelevat luonnollisesti omia etujaan, eivät muiden. Ilman varsinaista "pahaa tahtoakaan" tulokset voivat olla huonoja kaikille niille, jotka eivät ole mukana.

    • Anonyymi

      Hear, hear! Siis eihän siellä neuvottelupöydässä varmastikaan tietoisesti päätetä asioita niin että työttömät pysyvät työttminä, sehän on vain sivutuote oman edun maksimoinnista. Ja taas on pidetty duunareiden puolta.

      Viimeaikojen surkuhupaisin nolla-neuvotteluratkaisu olivat nämä höpönlöpön-koulutuspäivät joista sitten tuli jonkinsorttinen koulutuksen veroetu. Voi elämän kevät, pitäisi niitäkin hakea mutta ei niihin pykäsiin pienessä yrityksesä jaksa/ehdi tutustua.

      Olisihan se ollutkin, jos ay-liikkeen alkuperäinen ajatus, eli että tarpeeksi vanhat työntekijät olisivat olleet, oman halunsa mukaan, **oikeutettuja** kolmeen koulutuspäivään vuodessa, tarpeesta riippumatta. Jos moinen pykälä olisi toteutunut ja mikäli meillä joku olisi halunnut pakollisille koulutuspäiville, niin se olisi ollut sitten ruotsin kielikurssi ja sairaspoissaolo ainoastaan lääkärintodistuksella. 😉

      Kyllä siinä oli taas surta idiotismia ilmassa. Alkuperäinen ajatus lienee ay-liikkeellä ollut järkätä kolme päivää vapaata vuodessa.

      Lisätietoja:
      http://www.hs.fi/paivanlehti/kotimaa/SAK+hyv%C3%A4ksyi+mallin+kolmen+p%C3%A4iv%C3%A4n+koulutusoikeudesta/a1346639903591

      (asiahan kaatui sittemmin)

      – Syltty

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *