Kodinhoitokypärä
Hesarin pääkirjoitussivun kolumnissa kerrottiin karmea tarina kodinhoitajan palkkaamiseen liittyvästä byrokratiasta. Erityisesti byrokratia näyttää liittyneen työntekijän suojeluun työnteon vaaroilta. Pahimmassa tapauksessa byrokratia voi johtaa siihen, että työntekijä säästyy työnteon vaaroilta täysin eikä työllisty.Kirjoituksen todenperäisyys on herättynyt vilkasta keskustelua ja esimerkiksi työsuojelusta vastaava korkea virkamies ehti jo puolustautua, että ei työsuojelu voi aiheuttaa suuria kustannuksia, koska oikeastaan mitään ei tehdäkään.
Yksittäistapausta mielenkiintoisempaa on pohtia, missä määrin valtio voi säädöksillään ylipäänsä suojella työntekijöitä. Ajatellaan yksinkertaisuuden vuoksi tilannetta, jossa kodinhoitajan työhön liittyy kaksi ominaisuutta: työstä saatava palkka ja työn turvallisuus. Työntekijä arvostaa molempia ja molemmat maksavat työnantajalle. Mitä tapahtuu, jos kodinhoitajien turvallisuudesta huolestunut valtio säätää kodinhoitajille esimerkiksi kypäräpakon?
Kypäräpakko voi aiheuttaa seuraavaa:
Yksi mahdollisuus on se, että kypärä on täysin turha eli se ei lisää turvallisuutta. Työpaikka on siis työntekijän näkökulmasta täysin samanlainen kuin ennen kypäräpakkoa. Perheille koituvat kodinhoidon kustannukset kuitenkin nousevat kypäräpakon myötä. Tässä tapauksessa kypäräpakko toimii samalla tavalla kuin työnantajalle asetettava vero, tosin sillä erotuksella, että verotuloja ei kerry. Kuten veron, työnantaja yrittää vyöryttää myös kypärän kustannuksen työntekijän harteille alentamalla palkkaa. Kypäräpakon seurauksena kodinhoitajien palkat laskevat ja heidän työllisyytensä vähenee. Molempia osapuolia hyödyttävien työsuhteiden katoaminen on tällaisen turhan sääntelyn yhteiskunnallinen kustannus.
Toinen mahdollisuus on se, että kypärä aidosti lisää turvallisuutta ja vieläpä siten, että hyöty vastaa suurin piirtein kypärän hintaa. Tässä tapauksessa kypäräpakolla ei ole haittavaikutuksia, mutta ei myöskään mitään hyötyjä. Työnantaja pystyy nimittäin alentamaan palkkaa täsmälleen kypärän kustannuksen verran. Miksi? Siksi, että työntekijän näkökulmasta kypärätön työpaikka, jossa maksetaan palkkaa 1000 euroa on täsmälleen yhtä houkutteleva kuin työpaikka, jossa maksetaan palkkaa 1000 euroa minus kypärän hinta ja annetaan työsuhde-etuna kypärä. Jos siis turvallisuus kasvaa juuri kypärän hinnan verran, laskee palkkakin samaisella summalla.
Realistisimmat vaihtoehdot sijoittuvat näiden kahden ääripään väliin. Kypärä tuskin on täysin hyödytön, mutta tuskinpa se on hintansakaan väärti. Jos olisi, työnantajat ja työntekijät kyllä hankkisivat ne yhteisymmärryksessä ilman sääntelyäkin. Kypärä on siis osittain vero ja osittain palkanlisä. Siltä osin kuin se on vero, sillä on täsmälleen samat haittavaikutukset kuin verolla.Tarinan opetus on se, että aina kun kypärästä saatava hyöty on alhaisempi kuin sen hinta, kypäräpakon myötä yhteiskunnan hyvinvointi laskee. Jos taas kypärästä saatava hyöty on yhtä suuri tai suurempi kuin kypärän hinta, järkevät ihmiset hankkivat kypärän joka tapauksessa. Vain jos työnantajat tai työntekijät ovat jossain määrin järjettömiä, voi valtio suojella heitä, mutta silloinkin vain heiltä itseltään.
Kommentit (14)
Perinteinen tapa, ja nyt ei viitata muutamaan viime vuosikymmeneen, palkita valtaapitävien hännystelijöitä on ollut luoda virka, jossa säädellään jotain aktiviteettia, esimerkiksi työntekoa. Työ, joka ilman säätelyä olisi tullut tehdyksi tulee säätelyn takia tehdyksi vain kun virkamiehelle maksetaan lahjus, jonka seurauksena hän hyväksyy työnteon. Nykyaikana lahjus on tietysti virkaan liittyvä palkka. Poliittinen eliitti keksii, mille tahansa tuottavalle toiminnalle rajoitteita, yleensä jonkinlaisia hyvyysvaatimuksia, jotka johtavat joko suoraviivaiseen aktiviteetin verotukseen tai sitten epäsuorasti valvontaviranomaisten luomiseen, jotka valvontaviranomaisten paikat tietysti kohdennetaan valtaapitävien kavereille; Atlas Shrugged.
Matti Apusen olkiukko ja nyt Katsastajan olkiukko. Hellyttävää Hesarin pääkirjoitussivun analyysiä, tai sen puutetta.
Ei se ole mikään olkiukko, kyllä työhöntulotarkastus pitäisi teettää ja tutkia työolot työntekiopaikalla.
"Työterveyshuolto hankkii työpaikasta toimialakohtaista yleistä tietoa ja täydentää sitä työpaikkakohtaisilla tiedoilla."
"Työterveystarkastuksissa työntekijät käyvät työsuhteen alussa ja määräajoin"
" Työnantaja saa työterveyshuollolta työpaikkaselvitysten ja terveystarkastusten perusteella toimenpide-ehdotuksia
työn terveellisyyden ja turvallisuuden parantamiseksi työpaikalla
työntekijöiden työ- ja toimintakyvyn edistämiseksi sekä
tarvittaessa työn sopeuttamiseksi työntekijän edellytyksiin.
Työterveyshuolto ja työnantaja seuraavat yhdessä ehdotusten toteutumista mm. työpaikkakäynneillä."
http://www.kela.fi/ehkaiseva-tyoterveyshuolto
12 §
Työterveyshuollon sisältö
Työnantajan järjestettäväksi 4 §:ssä säädettyyn työterveyshuoltoon kuuluu hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisesti:
1) työn ja työolosuhteiden terveellisyyden ja turvallisuuden selvittäminen ja arviointi toistuvin työpaikkakäynnein ja muita työterveyshuollon menetelmiä käyttäen ottaen huomioon työpaikan altisteet, työn kuormittavuus, työjärjestelyt sekä tapaturma- ja väkivaltavaara samoin kuin näiden tekijöiden huomioon ottaminen työtä, työmenetelmiä ja työtiloja suunniteltaessa sekä työolosuhteiden muutostilanteissa;
2) työperäisten terveysvaarojen ja -haittojen, työntekijöiden terveydentilan sekä työ- ja toimintakyvyn selvittäminen, arviointi ja seuranta mukaan lukien työstä ja työympäristöstä aiheutuva erityinen sairastumisen vaara sekä edellä mainituista seikoista johtuvat terveystarkastukset ottaen huomioon työntekijän yksilölliset ominaisuudet;
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383
———————–
Jos sattuu törmäämään innokkaaseen työterveyshuoltajaan, niin siinä käy juuri kuten Apusen tapauksessa.
Käytännön ratkaisu pienelle työntekijälle on yksinkertaisesti jättää noudattamatta työterveyslakia ja jättää koko työterveyshuolto täysin järjestämättä ja palata asiaan, kun joku alkaa sitä vaatimaan.
– Syltty