Onko Juha Sipilä Dr. Evil?
Tiedotusvälineissä Kepun puheenjohtaja Juha Sipilä on leimattu tyhmyriksi, koska hän ei osaa laskea julkisen sektorin kokoa oikein. Asiaa on päivitelty esimerkiksi Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa. Pääkirjoitussivuakin vähemmän vakavasti otettavat tahot, kuten HS:n Nyt-liite ja nettitv-kanava pilkkaavat Sipilää mm. vertaamalla miesparkaa Mike Myers -hahmoon. Mistä on kysymys?
Sipilä oli väittänyt julkisen sektorin osuudeksi bruttokansantuotteesta 58 %. Tilastokeskus kuitenkin esittää oikean luvun olevan 20 %. Asiattomassa ei ole ollut tapana turhaan puolustaa keskustapoliitikkojen virheitä. Tässä tapauksessa kuitenkin Tilastokeskuksen laskutapa on vähintään yhtä hölmö kuin Sipilänkin.
Mistä ero Tilastokeskuksen ja Sipilän lukujen välillä johtuu? Syitä on useita, mutta tarkastellaan pääasiallista. Tilastokeskuksen luvuissa on vain julkinen tuotanto, keskeisesti siis kaikki ne julkiset palvelut joita Suomessa tuotetaan. Mutta julkinen sektori käyttää rahaa muuhunkin.
Julkinen sektori verottaa toisilta ja antaa rahaa toisille tulonsiirtoina. Tulonsiirtoja ovat esimerkiksi erilaiset sosiaalietuudet. Mutta tulonsiirrot eivät ole tuotantoa eivätkä kuulu bkt:een. Ne ovat vain siirto kotitalouksilta toisille. Tulonsiirtojen maksajat voivat kuluttaa vähemmän, mutta saajat juuri saman verran enemmän, joten tulonsiirtojen vaikutus tilinpidossa on nolla. Sipilän luvussa on mukana tulonsiirrot, joten se ei ole julkisen sektorin osuus bkt:sta. Voi miten tyhmää, vai mitä? Kaikkihan tuon nyt tajuavat Nyt-liitteen toimituksessa.
Sipilä oli siis väärässä. Hänen lukunsa ei ole julkisen sektorin osuus bkt:sta. Mutta Tilastokeskuksen luku on monella tavalla epäinformatiivisempi kuin Sipilän. Tilastokeskuksen luvussa ei ole lainkaan mukana tulonsiirtoja. Mutta jokainen euro, joka käytetään tulonsiirtoihin, kulkee julkisen sektorin kautta. Julkinen sektori päättää, keneltä tulonsiirrot verotetaan ja kenelle annetaan. Verotuksen taloudellista toimeliaisuutta vähentävä vaikutus ei riipu siitä, käytetäänkö verovarat tuotantoon vai tulonsiirtoihin. Julkisen sektorin aiheuttamaa rasitusta kuvaa siis paremmin se, kuinka suurta osaa tuotannosta tai tuloista julkinen sektori kontrolloi tavalla tai toisella. Tähän kysymykseen Sipilän luku, vaikka ei olekaan oikea, antaa huomattavasti paremman vastauksen kuin Tilastokeskuksen.
Esimerkiksi diktatuurissa, jossa diktaattori varastaa lähes kaiken tuotannon itselleen ja jakaa sen kavereidensa pankkitileille tulonsiirtoina, ei Tilastokeskuksen laskelman mukaan ole lainkaan julkista sektoria.
Julkisen sektorin koko ei olekaan hyvin määritelty käsite. Se voi eri yhteyksissä tarkoittaa julkisen tuotannon määrää, verorasituksen määrää, julkisen sektorin kontrolloimien resurssien määrää, byrokratian määrää jne. Kutakin näistä pitää pohtia erikseen, eikä tuijottaa yksittäisiä tunnuslukuja. Kysymys julkisen sektorin optimaalisesta koosta ei kuitenkaan ole mieletön, kuten HS:n toimittaja väittää vielä yhdessä Sipilän lukua arvostelevassa artikkelissa. Se on vain hankala.
Yksi ilmeinen seikka, joka koko jupakasta käy ilmi on se, että Tilastokeskuksen kannanotot ovat pelkästään huonontaneet keskustelun tasoa. Tilastokeskus ei ole asiantuntija julkisen sektorin merkityksen arvioinnissa. On aika käsittämätöntä, että se esiintyy julkisuudessa sellaisena. Tilastokeskuksen tehtävä on tuottaa tilastoja, niiden tulkinta pitäisi jättää ammattilaisille.
Hei!
Kiitos mielenkiintoisesta blogista, en olekaan törmännyt tähän aiemmin. Menee lukulistalle.
En missään nimessä ole väittänyt, että kysymys julkisen sektorin koosta olisi mieletön. En ymmärrä miten tällaisen käsityksen voisi tekstistäni saada. Totta kai se on tärkeä kysymys, niin kuin kirjoitin. Näin: "Julkisen sektorin koko on poliittinen kysymys, josta täytyy puhua. Aihe ei myöskään ole helppo. Olisi silti kaikin puolin toivottavaa, että keskustelussa oltaisiin tarkkoja termien kanssa."
Väitin – ja väitän edelleen – että "on mieletön kysymys, mikä julkisten menojen bkt-suhdeluku olisi sopiva". Tähän on monta syytä, muun muassa se, että luku kasvaa matalasuhdanteessa, kun sosiaalimenot kasvavat ja talous heikkenee tai hidastuu. Vastaavasti luku pienenee talouden kasvaessa. Ajatus suhdeluvun mielettömyydestä julkisen sektorin koon mittarina ei ole vain omani, sen jakaa myös moni ekonomisti sekä Tilastokeskuksen asiantuntija.
Pyydän tarkkuutta asian kommentoinnissa. En myöskään pidä tavastanne kuvata näkökulmaani "Sipilän lukua arvostelevaksi". Tässä ei ole kyse mistään "Sipilän luvun" arvostelusta, vaan sen painottamisesta, että asioista pitää puhua oikeilla termeillä. Asia ei ole helppo, se on selvä, ja olen itsekin syyllistynyt vastaaviin virheisiin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että median ei pitäisi puuttua yhteiskunnan johtavien poliitikkojen faktuaalisesti virheellisiin väitteisiin, varsinkaan tällaisissa asioissa, jotka ovat poliittisesti hyvin merkittäviä. Pidän myös erittäin kummallisena väitettänne, että Tilastokeskuksen asiantuntijat ovat huonontaneet keskustelun tasoa. TK:n asiantuntijat eivät ole tehneet "kannanottoja", vaan kertoneet miten asia oikeasti on. Jos tämä heikentää mielestänne keskustelun tasoa, se on varsin huolestuttavaa.
Yt,
Paavo Teittinen
HS
Parahin Paavo, kenties Asiattoman muotoilu oli epätarkka ja siitä sai väärän käsityksen siitä mitä olit sanonut. Hyvä että tarkensit.
Mutta olemme eri mieltä siitä, ettei asioiden vertailussa bkt:een ole järkeä. Totta kai bkt vaihtelee suhdanteiden mukaan, ja kun jakaja vaihtelee, niin suhdelukukin vaihtelee. Mutta jos asiat on mitattu oikein, tämä kuuluu asiaan. Jos yritys vertailee kuluerien suhdetta tuloihin, ei suhdeluvun järkevyyttä vähennä se, että yrityksen tulot vaihtelevat suhdanteiden tai muun menestyksen mukana. Suhdeluvun, kuten bkt-suhdeluvunkin tarkoitus on kuvata sitä, kuinka paljon käytetään verrattuna siihen mitä tuotetaan. Jos tuotanto vaihtelee, menojen merkityskin vaihtelee. On sitten eri kysymys, kuinka suhdeluvun aikasarjaa täytyy tulkita ja kuinka paljon vuosittaisille tunnusluvuille pannaan painoa. Mutta tämä pätee tietenkin kaikkiin tilastoihin.
Tietenkin täytyy puuttua poliitikkojen tyhmiin ja virheellisiin väitteisiin. Se on yksi pääharrastuksistamme täällä Asiattomassa, ellei ainoa harrastuksemme. Sipilä sekoili, se on selvää. Mutta monista Sipilää kritisoivista jutuista syntyi käsitys, että Tilastokeskuksen tarjoama 20 % on jotenkin oikein tai edes kuvaa paremmin julkisen sektorin kokoa. Tämä ei ole totta, ja tähän halusimme puuttua. Tarkoitus ei ollut puolustaa Sipilää, vaan kritisoida kriitikkoja.
Mitä tulee Tilastokeskukseen, tarkoitus ei ollut väittää ettei TK osaa hommaansa. Sen sijaan oli tarkoitus sanoa jotain siitä, mikä on TK:n homma. Tilastokeskus hoitaa mittaustehtäväänsä ansiokkaasti. Mutta TK:n ulostuloista esimerkiksi Ylessä ja omassa Tieto&Trendit -blogissaan (http://tietotrenditblogi.stat.fi/mag/article/51/), syntyy käsitys, että julkisen sektorin merkityksen mittaaminen on jotenkin tilastointiongelma ja kuuluu siksi TK:n kompetenssiin. Samoin ei voi välttyä käsitykseltä että 20 % on jotenkin hyvä kuvaus julkisen sektorin koosta. Kumpikaan väitteistä ei pidä paikkaansa. Julkisen sektorin merkityksen kuvaaminen ei ole taloustilastointiin vaan taloustieteeseen liittyvä kysymys. Siksi vastaus niihin ei löydy TK:n sinänsä luotettavista tilastoista. Lisäksi luku 20 % on täysin harhaanjohtava kuvaus julkisen sektorin koosta. Tilastokeskus perustelee sitä lähinnä "vertailukelpoisuudella", joka on tilastoviranomaiselle tärkeä asia. Mutta julkisen sektorin kokoa pohdittaessa pääkysymykset ovat aivan toiset.