Mitä olet aina halunnut tietää kyselytutkimuksista, mutta et ole uskaltanut kysyä
Osallistuin viime viikolla kaupunkiakatemian järjestämään kaupunkibulevardeja käsitelleeseen seminaariin. Aion keskittyä kaupunkibulevardien sijaan professori Matti Kortteisen seminaarissa pitämään puheenvuoroon tai tarkemmin sanoen ansiokkaaseen sosiologian graduun, jonka tuloksia Kortteinen lyhyesti kertasi (Päivitys: seminaarin esitysdiat ovat nyt saatavissa täältä). Gradu on ollut esillä aiemminkin esimerkiksi Hesarissa (ks. myös tämä).
Hesarin uutiskynnys ylittyi todennäköisesti siksi, että tulokset olivat yllättäviä. Niiden mukaan ihmisten asumistyytyväisyys oli alhaisempi tiiviisti rakennetuilla kuin pientalovaltaisilla alueilla. Yllättäväksi tuloksen tekee se, että samanaikaisesti asuntojen hintaerot kertovat päinvastaisesta ilmiöstä. Asuntojen laatuvakioidut hinnat ovat korkeammat nimenomaan keskustan läheisyydessä tiiviillä kerrostaloalueilla.
Tästä ristiriidasta herääkin kysymys, voiko kyselytutkimuksilla saada selville, mitä ihmiset arvostavat. (lisää…)
Aika paksua taloustieteilijältä lytätä
Sosiaalitieteiden keskeisin turkimusmetodi.
Arvoista ei saa kyselytutkimuksella tietoa. Mitä sanoisi maailman johtavat arvo- tutkijat?
Mitä kertoo saman taloustieteilijän arvoista tai
Arviosta se, että hän itse asuu hitas asunnossa
Ja käyttää kaiken aikansa HITAS asuntojen
Säätelyn purkamisen perusteluun?
Onko mielestäsi mahdollista, että on tieteenala, joka on suosittu ja laajalle levinnyt ja jonka menetelmät ovat huonoja?
Se on hyvinkin mahdollista. Uusklassinen taloustiede on erinomainen esimerkki.
Oh, mikä sanan säilän viiltävä sivallus!
Mallit eivät kerro koskaan totuutta ja ovat kaikki jossain määrin väärässä, mutta jotkut mallit ovat hyödyllisiä. Mikä mahtanee olla valtavirtataloustiedettä parempi mallinnuskehikko? MMT? “heterodoksinen” lähestymistapa? Itävaltalaiset?
Olemme samaa mieltä siitä, että JOTKUT mallit ovat hyödyllisiä. Jos määrittelemme uusklassisen kapeasti, tavoittavat esimerkiksi institutionaalinen ja behavioraalinen lähestymistapa kuitenkin todellisuuden luonteesta enemmän. Valtavirtataloustieteen muuttuminen matemaattisiksi kikkailuiksi, jossa mallintamisen sisäinen metodologis-looginen aukottomuus on tärkeämpää kuin suhde todellisuuteen, ei ole tehnyt sille hyvää.
Tähän noheva ekonomisti tietenkin sanoo, että on arroganttia kuvitella voivansa ymmärtää “todellisuutta” muun kuin mallien kautta. Kenties, mutta vähintään yhtä epäilyttävä on hybris, jossa kaikkia vastaan tulevia kysymyksiä voi hallita yhtälöillä. Käytännön kokemusten perusteella mallien ja derivaattojen kanssa vehtaaminen omien latautuneiden ennakko-oletusten vahvistamiseksi tuottaa huomattavasti arrogantimpaa käytöstä ja näiden omien asenteiden esittämistä “tieteellisinä totuuksina”.
Kunkin omalle kontolle toki palautuu, millaisen tieteenfilosofisen näkemyksen kokee omakseen, mutta on hyvä muistuttaa itseään välillä, että taloustiedekin on historiansa tuote eikä sen tämänhetkinen tila onneksi mikään tyhjentävä kuvaus elämästä, maailmankaikkeudesta ja muusta sellaisesta.
Kyselijä, oliko siis tämä seuraava tekstinpätkä mielestäsi kyselytutkimuksen “lyttäämistä”:
“Tarkoitus ei tietenkään ole väittää, ettei kyselytutkimus voisi tuottaa mielenkiintoista tietoa. Tarkoitus ei myöskään ole mollata kyseistä gradua, joka varmasti on ansiokas opinnäytetyö, mutta jonka tuloksista on tehty liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.”
Hieno kommentti: alleviivaa sitä, että oikeat kysymykset ovat usein tärkeämpiä kuin oikeat vastaukset.