Pormestarin farmarihousut

HS:n pääkirjoituksessa siteerataan Jussi Pajusta, joka kertoo ettei Helsinki nosta veroja uuden budjetin yhteydessä vaan ottaa mieluummin lisää velkaa. Pormestari Pajunen kertoo syynkin, vieläpä kuninkaallisessa me-muodossa:

 “Mielestämme ei ole hyvä asia, että lähtisimme leikkaamaan kuluttajien ostovoimaa tässä, yleisesti varsin negatiivisessa taloustilanteessa”.

Voiko velkaantumalla lisätä kuluttajien ostovoimaa? Lukijalle pitäisi nyt jo olla selvää, että Asiattoman väki on yksinkertaista, joten ajatellaan asiaa yksinkertaisesti.

Sinun pitää ostaa farkut. Et jaksa ostaa farkkuja itse, annat tehtävän vaateostajallesi Jussille. Jussi päättää kuluttaa farkkuihin 100 euroa. Nyt Jussin täytyy vielä päättää, kuinka farkut rahoitetaan.

Jussi voi nostaa 100 euroa tililtäsi ja maksaa farkut heti. Tai sitten Jussi voi ostaa farkut luottokortilla, jolloin maksu tulee vuoden päästä. Luottokorttimaksuun tulee 10 % korko, joten vuoden päästä tuleva lasku on 110 euroa.

Kumpi maksutapa on sinulle parempi?

Ajatellaan aikaa vuoden kuluttua. Jos tililläsi on alunperin esimerkiksi 1000 euroa, oletetulla 10 % korolla ilman nostoja saldosi olisi vuoden päästä 1100 euroa. Jos Jussi osti farkut luotolla, joudut maksamaan tästä luottokorttilaskusi 110 euroa, joten tililläsi on tämän jälkeen 990 euroa.

Entä jos Jussi osti farkut käteisellä? Tässä tapauksessa tilisi saldo laski heti 900 euroon. Oletetulla 10 % korolla tilisi saldo vuoden päästä on 990 euroa. Siis täsmälleen sama kuin luottokorttioston tapauksessa.

Sinulle on siis täydellisen yhdentekevää, ostiko Jussi farkut käteisellä vai luotolla. Se ei vaikuta sinun ostovoimaasi yhtään mitenkään. Voit toki olla tyytymätön siihen, että Jussi meni ostamaan niin turkasen kalliit farkut, mutta niiden rahoituksella ei ole sinulle mitään väliä.

Helsingin kaupunki kuluttaa samalla tavalla rahaa kaupunkilaisten puolesta kuin esimerkin Jussi. Kuten esimerkissä, voit olla tyytyväinen tai tyytymätön menojen tasoon. Kenties Helsingin kaupunki kuluttaa sinusta liikaa tai liian vähän. Mutta on yhdentekevää rahoitetaanko menot velalla vai verojen korotuksella. Jos menot rahoitetaan velalla, tarkoittaa tämä yksinkertaisesti sitä, että verotusta lykätään tulevaisuuteen. Koska tiedät tämän, ymmärrät, ettei ostovoimasi todellisuudessa nouse. Tilillesi jää kyllä enemmän rahaa nyt, mutta nämä rahat korkoineen niistetään sieltä joskus tulevaisuudessa. Visaa vinguttamalla ei voi rikastua.

Esimerkki on muuten varastettu Stephen Landsburgin mainiosta kirjasta The Armchair Economist, jota ei voi suositella liikaa.