Asiaton lehdistökatsaus
Asiaton lehdistökatsaus

Talouskielioppi toimittajia varten – lyhyt oppimäärä

Helsingin Sanomien kulttuurisivujen esseessä pohditaan, voisiko talous perustua kurin sijaan kiitollisuuteen. Kirjoitus alkaa kuvauksella siitä, miten kirjoittaja asuu espanjalaisen perheen luona ja perhe puolestaan kirjoittajan kodissa. Hienoksi asian tekee se, että kirjoittaja ei maksa Espanjassa asumisesta mitään. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Jos pitäisi, kannattaisi kaikkien suomalaisten vaihtaa asuntoja naapurinsa kanssa ja asuminen olisi meille kaikille ilmaista.
Esseen kirjoittajan omaa taloudellista logiikkaa mielenkiintoisempi osa esseestä käsittelee taloustiedettä. Esseen mukaan:

“Perinteisten talousteorioiden ihmiskuva on ankea. Ihminen on ensisijaisesti omaa etuaan tavoitteleva olento. Hän toimii itsekeskeisesti ja yleensä lyhytnäköisesti. Hänen turvallisuudentunteensa perustuu rahaan ja omaisuuteen. Hän maksaa laskunsa, koska on pakko, toisin sanoen rangaistuksen pelossa. Talousjärjestelmän väitetään perustuvan luottamukseen, vaikka usein todempi sana olisi epäluottamus. Kapeaan ihmiskuvaan perustuvat teoriat valitettavasti ohjaavat myös käytäntöä: koko elämänmalliamme ja yhteiskuntiemme johtamista. Ahnetta ja itsekästä ihmistä on paras ohjata porkkanalla, kepillä ja kurilla. Kurista on lyhyt askel julmuuteen. Tämä näkyy suomalaisten ylivelkaisten kohtelussa, kreikkalaisten kiilusilmäisessä nöyryyttämisessä ja kaikessa talouspoliittisessa retoriikassa. Ankaruus, rike, rangaistus, kuri, moite, velvollisuus, uhka ja pakko ovat normaaleja talouskielen käsitteitä.”

En tiedä, puhutaanko kuuluisaa talouspuhetta talouskielellä, mutta useat lainauksen kohdat ovat kerrassaan kummallisia. Harhakäsitystä taloustieteestä ja itsekkyydestä on käsitelty Asiattomassakin jo kyllästymiseen saakka. On kuitenkin syytä muistuttaa, että itsekkyys ei ole kovin huono lähtökohta, etenkään politiikkasuosituksia annettaessa (ks. tämä aiempi kirjoitus aiheesta). Jos ihmiset olisivat altruistisia, ei maailmassa olisi ilmastonmuutosongelmaa, liikenneruuhkia tai rikollisuutta, eikä oikeastaan mitään syytä julkisen vallan toimille.
Lyhytnäköisyys on yllättävämpi syytös taloustiedettä kohtaan. Yleensä ei-taloustieteilijöiden on nimenomaan vaikea sulattaa taloustieteen oletusta siitä, että ihmiset ovat äärimmäisen kaukonäköisiä (ks. esim. tästä kirjoituksesta virinnyt keskustelu). Useissa taloustieteen malleissa ihmiset ovat niin kaukonäköisiä, että esimerkiksi velkaelvytys ei voi toimia. Kaukonäköiset ihmiset nimittäin ymmärtävät, että velka on maksettava korkoineen ja siksi veroja on korotettava tulevaisuudessa. Tästä syystä ihmiset lisäävät säästämistään valtion velkaantuessa, eikä velkaelvytys siten lisää kokonaiskulutusta.
Myös vihjailut rangaistuksista ja etenkin julmuudesta ovat outoja. Asiattoman toimitus ei ole koskaan nähnyt taloustieteellistä mallia, jossa ihmiset maksavat laskunsa rangaistuksen pelossa. Sähkölasku maksetaan, koska jos ei maksa, ei saa myöskään sähköä.
Silloinkaan, kun taloustieteen malleissa esiintyy rangaistuksia, niitä ei käytetä julmuuden välineenä. Esimerkiksi Gary Beckerin alulle panemassa rikostaloustieteessä rikoksista ei rangaista siksi, että ihmiset haluavat kostaa tai julmuuttaan nauttivat rikollisten rankaisemisesta. Miksi nauttisivat, koska ovat itsekkäitä? Ihmisen täytynee olla jossain mielessä epäitsekäs voidakseen nauttia muiden kärsimyksistä. Rangaistusten tehtävä on ainoastaan luoda sopivat kannustimet, jotta rikoksia tehdään yhteiskunnan kannalta optimaalinen määrä.

On myös täysin epäselvää, miten taloustieteen lähtökohdat johtaisivat pakon ihannointiin. Ajatellaan vaikkapa sitä, miten taloustiede pohtii asumistukea tai muita korvamerkittyjä tukia. Taloustieteen määritelmän mukaan asumistuen aiheuttama hyvinvointitappio on se määrä hyvinvointia, joka häviää, koska tuki korvamerkitään asumiseen sen sijaan, että samansuuruinen tuki annettaisiin suoraan rahana. (Tarkkaan ottaen hyvinvointitappio syntyy, jos ihmiset kuluttavat asumista enemmän saadessaan asumistukea kuin saadessaan samansuuruisen rahallisen tuen.) Hyvinvointitappio on yksi keskeisimmistä taloustieteen käsitteistä, ja verojen ja tukien tapauksessa se perustuu siihen, että ihmisiä lahjotaan tai pakotetaan tekemään jotain, mitä he eivät muuten tekisi. Taustalla on ajatus siitä, että ihmiset osaavat itse parhaiten päättää, mihin rahat kannattaa kuluttaa. Tämä ei kuulosta tieteeltä, jossa pakottaminen tai vapauden rajoittaminen olisi hienoa. Päinvastoin, pakko ja vapauden rajoittaminen ovat eksplisiittisesti kustannuksia.

Taloustiede opettaakin, että jos haluamme rajoittaa tuensaajan vapautta antamalla asumistukea suoran rahallisen tuen sijaan, siihen on oltava erityisen hyvät perusteet (joita tietenkin voi olla).
Kuten Asiatonta arvovaltaisempi taho toteaa, ankaruus, julmuus, pakko tai uhka kuuluvat vain harvoin taloustieteilijän sanavarastoon, muiden kyllä. En malta olla linkittämättä tässä yhteydessä myös tätä Tyler Cowenin loistavaa kirjoitusta taloustieteen syvimmästä olemuksesta.

Kommentit (67)

  1. Anonyymi

    Ekonomistina minun on pakko myöntää Katsastajien puolesta: Kyllä tämä ajatus tekstissä selvästi on:

    "Taloustieteessä taustalla on ajatus siitä, että ihmiset osaavat itse parhaiten päättää, mihin rahat kannattaa kuluttaa."

  2. Anonyymi

    Taloustiedettä kritisoidaan (jo ainakin eräästä Karlista lähtien) olemassaolevien arvojen ottamisesta annettuna ja niistä johdetun yhteiskuntajärjestyksen oikeuttamisesta vailla mitään kriittistä suhtautumista siihen, että mitä jos asiat olisivatkin tosin. On perin liberaalia sanoa, että ihmisen pitäisi saada vapaasti käyttää omia rahojaan. Kun sanotaan, että uusklassinen taloustiede on uusliberalismin jatketta, niin tällä kritiikillä on ihan perää. Se näyttäytyy mm. valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkijoiden ylläpitämässä blogissa todeksi. Ei tuo katsastaja T:n toteama moraalipremissi ole mitään muuta kuin uudelleen elvytettyä (vai kuoliko ne länsimaissa koskaan?) JS Millin ja kumppanien moraalifilosofiaa.

    Neuvostoliitossa tuotetttin kirjahyllykilometreittän tieteeksi väitettyä hevonpaskaa siitä, kuinka kommunismi on niin mahtavaa ja kuinka kapitalismissa ei ole mitään hyvää. Länsimaissa vastaavasti tungetaan nettiä täyteen tieteeksi naamioituja moraalipäätelmiä, jolla pyritään perustelemaan 180 astetta erilasita maailmankuvaa. Onneksi aika moni (minä mukaan luettuna) näkee tämän asian läpi.

    (Uusklassiset) taloustieteilijät itse sen sijaan tuntuvat olevan hukassa kaikesta muusta paitsi niistä matemaattisista johtopäätelmistä, joita ovat premisseistään vetäneet. Esimerkiksi tuo anonyymi 1.8. klo 00.43 puhuu "ontologiasta" (olemassaoloa käsittelevä filosofian haara) vaikka puheen aiheena on tämän blogitekstin taustalla vaikuttava moraalifilosofia ja blogin kirjoittajien oma sokeus kyseiselle filosofialle. Jos taloustieteilijöiden journaalien vertaisarviotsijat ovat ihan yhtä sokeita omien arvojensa tunkeutumiselle tieteeseensä, niin ei ihme, että noiden jounraalien vertaisarviointiprosessia syytetään sisäänpäinlämpiävästä rinkirunkkauksesta. Kilpaileva hypoteesi on tietenkin se, että he ymmärtävät arvojen ja faktojen välisen eron ja pystyvät kriittisesti arvioimaan oman maailmankuvansa arvoja ja faktoja.

    Ihminen tekee valintoja hypoteesien välillä saatavilla olevan informaation perusteella. Tietyn koulukunnan taloustieteilijät jatkuvasti omalla käytöksellään ja ulostuloilla todistavat sitä, kuinka ovat sokeita arvoilleen ja kutsuvat niitä tieteeksi. Tämä kilpaileva hypoteesi on siis vaikeampi hyväksyä kuin se hypoteesi, joka esittää taloustieteen lippulaivajulkaisujen olevan vain tietyn moraalifilosofian kaikukammioita.

    • Anonyymi

      Ehdotat, että taloustieteen pitäisi pohtia, mitä seuraa, jos olemassaolevia arvoja tai niistä johdettuja yhteiskuntajärjestystä ei otettaisikaan annettuna. Ihan hyvä ajatus. Ensimmäistä muuten käsittelee sosiaalisen valinnan teoria (mm. Nobel 1972, 1994, 1998), jälkimmäistä mekanismin suunnittelun teoria (mm. Nobel 2001, 2007, 2012). Kannattaa ehkä tutustua näihin valtavan suuriin kirjallisuuksiin ennen revolutionaarisiä uusia kontrbuutioita taloustieteeseen.

      Voisitko muuten vääntää vielä rautalangasta, mitä ovat ne arvot, joita taloustietelijät edustavat ja joille he ovat sokeita?

  3. katsastaja h

    Mukava havaita täällä taas näin sankoin joukoin taloustieteestä kiinnostuneita ihmisiä. Pari vaatimatonta huomiota. Ensiksi se, että monille kommentaattoreille tuntuu tuottavan vaikeuksia ymmärtää, mitä malleilla tehdään tieteessä. Kun taloustieteilijä mallintaa ihmisten käyttäytymistä rationaalisena valintana, tämä ei ole hänen "maailmankuvansa", saati taloustieteen. Kysymyksessä on mallinnusratkaisu, jonka avulla pyritään ymmärtämään jotakin yhteiskunnallista ilmiötä. Ei siis juhlallinen lausuma siitä, mitä ihminen on. Myöskään teoreettinen biologi, joka mallintaa ihmisen käyttäytymistä peliteorian avulla ei julista, että strategioiden välinen kilpailu on tyhjentävä kuvaus ihmisenä olemisesta. Kun fyysikko mallintaa idealisoitujen geometristen objektien liikkeitä tyhjiössä, hän ei väitä, että elämme tyhjiössä tai että tyttäresi jalkapallo on täydellinen pallo.
    Taloustieteen mallien kritisointi siitä, että rationaalinen päätöksenteko ei kuvaa täydellisesti tai oikein ihmistä, on siis yhtä viisasta kuin sen toteaminen, että ihminen ei ole pelkkä lisääntymiskone tai että jalkapallot eivät ole täysin pyöreitä tai että geenit eivät oikeasti ole itsekkäitä koska eivät ajattele. Jos oivallus tulee lahjakkaalta koululaiselta, hienoa. Jos aikuiselta, ei niin kauhean innostavaa.
    Tieteellisiä malleja, jotka siis aina tekevät väkivaltaa todellisuuden vivahteille, arvioidaan muilla perusteilla. Otetaan esimerkiksi huutokauppateoria, jossa tehdään tavanomaisen utiliteetin maksimointioletuksen lisäksi myös mahtipontisia oletuksia esimerkiksi siitä, kuinka ihmiset muodostavat uskomuksia muista ihmisistä ja vuorovaikuttavat näiden uskomusten perusteella. Esimerkkinä vaikka tämä paperi puutavarahuutokaupoista: http://web.stanford.edu/~jdlevin/Papers/Auctions.pdf. On melko varmaa, että puutavaraa ostava henkilö ei todellisuudessa kykenisi vaadittavia laskutoimituksia suorittamaan. Mutta ei näitä oletuksia olekaan tarkoitettu kertomukseksi siitä, millaisia veijareita puun ostajat todellisuudessa ovat. Tarkoitus on tutkia sitä, millaisia vaikutuksia huutokauppatyypin valinnalla on erilaisten ostajien kannustimiin ja sitä kautta huutokaupan lopputulokseen. Teoriamallin ennusteita verrataan paperissa isoon huutokauppa-aineistoon ja malli toimii empiirisesti erittäin hyvin. Tuloksena on kiinnostavaa tietoa siitä, miten huutokaupat pitäisi suunnitella ja miten suunnittelu vaikuttaa erilaisten ostajien käyttäytymiseen ja puutavaran hintaan. Yksinkertaistetut oletukset ovat siis tuottaneet kiinnostavaa tietoa ilman, että meidän täytyy sitoutua sellaiseen maailmankuvaan, jossa mummosi on rationaalinen bayesiläinen agentti.
    Yleisenä pointtina vielä se, että taloustieteen kritisointi ylätasolla hienolta kuulostavien tieteenfilosofisten puheenparsien avulla on aika hedelmätöntä. Kukaan ei jaksaisi samanlaista keskustelua lääketieteen filosofiasta. Tiedettä tulee arvioida sen parhaiden saavutusten perusteella. Siksi laitan tännekin nyt linkin taloustieteen lippulaivajulkaisun AER:n kahteen viimeiseen numeroon https://www.aeaweb.org/articles.php?doi=10.1257/aer.105.7 ja https://www.aeaweb.org/articles.php?doi=10.1257/aer.105.6.
    Pyydän kriitikoita esittämään yksilöidyn kritiikin aiempaa huutokauppapaperia ja vapaasti valittua viittä AER-artikkelia kohtaan. Esimerkiksi miksi oletukset ovat tyhmiä, miksi johtopäätökset ovat vääriä, miksi empiirinen lähestymistapa on väärä ja miten kriitikko itse olisi itse tutkinut asiaa jos pitää sitä lainkaan relevanttina.

    • Anonyymi

      On tarkastaja H:lta vähän keinotekoista pakoilua pyytää kritisoiman AER:n papereita kun kommentikentässä kritisoidaan lähinnä sitä, että tässä blogitekstissä pidetään arvoja tieteenä. Tarkastaja H varmaan itsekin ymmärtää, että omaa väitöskirjaansa ei voi puolustaa sillä, että toteaa "kohdista kritiikkisi johonkin muuhun" – miksi sitten tätä blogitekstiä pitäisi pystyä puolustaa samanlaisella argumentoinnilla?

      Kukin taplaa tyylillään, tarkasta H argumentoi punaisilla savusilleillä.

    • Anonyymi

      "Kukaan ei jaksaisi samanlaista keskustelua lääketieteen filosofiasta."

      Itse asiassa lääketieteestä käydään paljonkin vastaavaa keskustelua. Erityisen kiinnostavaa on mielestäni psykiatrian käypähoitoihin liittyvä keskustelu. Siellä on todella perustavanlaatuisia kysymyksiä vaikkapa psykiatristen oireiden syy-muuttujista ja millainen suhde niillä oletuksilla on esimerkiksi medikalisaatioon. Erittäin yhteiskunnallisesti relevantti asia, jossa vain yhdenlaisen logiikan soveltaminen hukkaa huomattavan määrän oleellisia näkökulmia.

      – OH

    • Anonyymi

      "Yleisenä pointtina vielä se, että taloustieteen kritisointi ylätasolla hienolta kuulostavien tieteenfilosofisten puheenparsien avulla on aika hedelmätöntä. Kukaan ei jaksaisi samanlaista keskustelua lääketieteen filosofiasta."

      Tieteenfilosofinen kritiikkihän on sitä kaikista hedelmällisintä kritiikiä! Sen vähättely olisi kuin vähättelisi Hippocrateen vallankumouksellista ajatusta, jonka mukaan yliluonnollinen ei selitä sairauksia vaan luonnollinen on sairauksia selittävä tekijä. Esimerkiksi arvostettu tieteenfilosofi Thomas Kuhn on esittänyt ajatuksen, että tiede etenee käytännössä vain silloin, kun se vaihtaa omaa paradigmaansa: https://en.wikipedia.org/wiki/Paradigm_shift

      Tarkastaja H:n kritiikki lääketiedettä kohden menee kyllä ihan metsään. Tässä vain yksi esimerkki siitä, millä tavalla lääketieteen sisällä kritisoidaan lääketieteen paradigmoja:

      Cochrane tekee laadultaan erinomaisia katsauksia viimeisimpään lääketieteelliseen kirjallisuuteen. Heitä on kritisoitu erittäin voimakkaasti siitä, että homeopatiaa katsastaessaan (heh!) he kirjoittavat tutkimusten johtopäätelmiin mm:

      "We therefore judged the evidence overall as low quality, preventing clear conclusions from being made about Oscillococcinum® in the prevention or treatment of flu and flu-like illness."

      http://www.cochrane.org/CD001957/ARI_homeopathic-oscillococcinumr-for-preventing-and-treating-influenza-and-influenza-like-illness

      "This is systematic review found no evidence for Laetrile to be effective as [an] anti-cancer agent. The claim that Laetrile has anti-cancer effects is not supported by data from controlled clinical trials. The potentially relevant studies identified were case series that do not provide good quality evidence as they do not include a comparison group. Therefore, Laetrile cannot at present be recommended as an anti-cancer treatment.”

      http://www.cochranelibrary.com/editorial/10.1002/14651858.ED000024

      Onko joku tämän blogin kommentoija samaa mieltä Cochranen katsauksen kanssa? Onko joku sitä mieltä, että olemassaoleva tutkimusaineisto ei riitä siihen, että toteamme kraanaveden olevan flunssan ehkäisyssä ja hoidossa tai syövän hoidossa jotakin muuta kuin huuhaata? Toivon todella, että tämä ei ole tilanne. Cochranen katsaus kuitenkin heijastelee olemassaolevaan lääketieteen paradgimaan, jossa kliiniset kokeet linjaavat sen, onko jokin hyvää hoitoa vai ei. Tästä syystä Cochrane kirjoittaa mitä Cochrane kirjoittaa; jos ei ole kliinisiä kokeita tarjolla niin silloin olemassaolevan paradigman mukaan ei voida tietää, että onko homeopatia hyvää hoitoa vai ei. Science Based Medicine -blogissa kritisoidaan huuhaata vastustavien lääkärien toimesta jatkuvasti tätä lähestymistapaa lääkeiteteeseen. Kritisoidaan sitä, että paradigmassa otetaan huomioon pelkästään kliinisten kokeiden tulokset ja samaan aikaan pyyhitään sellaisilla perustieteillä kuten fysiikka ja kemia persettä.

      https://www.sciencebasedmedicine.org/of-sbm-and-ebm-redux-part-i-does-ebm-undervalue-basic-science-and-overvalue-rcts/

      Samoin kritisoidaan rankasti mm. sitä, minkälaista false-balance tilannetta arvostettu British Medical Journal ylääpitää omassa lehdessään.

      https://www.sciencebasedmedicine.org/false-balance-for-homeopathy-in-the-bmj/

      Minä ainakin olen ihan kiitollinen, että joku jaksaa kehittää lääketieteen paradigmaa. Joku jaksaa toimia näiden journaalien vahtikoirana, eikä päästä ihan mitä tahansa pureskelematta läpi.

      "Tiedettä tulee arvioida sen parhaiden saavutusten perusteella."

      No nimenomaan! Jos lääketieteen 'lippulaivajulkaisu' sanoo olevansa epävarma homeopatian tehosta niin sitä sietää kritisoidan ja rankasti. Jos lääketieteen journaalit katsovat, että homeopatia ansaitsee tilaa puolustaa itseään niin sitä tulee kritisoida ja erittäin rankasti.

    • SR

      Katsastajilla T ja H on ollut aikamoinen tendenssi suosia ihmisten vapaata valintaa. Yleensä se on otettu itsestäänselvyytenä eikä sitä ole perusteltu tapauskohtaisesti ja empiirisesti. Esimerkkinä on kaavoitus, H ja T ovat tahoillaan molemmat pitäneet sitä haitallisena, jopa erittäin haitallisena. Ihmisethän voivat päättää itse ja sopia keskenään kaikesta maankäytöstä, heidän mukaansa, ja hyvinvointi olisi parempi. Hyvin radikaali ehdotus. Kaiken lisäksi T:n mukaan tuon ehdotuksen kyseenalaistaja on itse näyttövelvollinen, T:llä ei ole velvollisuutta osoittaa ehdotuksen toimivuutta reaalimaailmassa, T:llä on teoria, joka perustuu ihmisten vapaaseen valintaan, ainakin katsastaja T:n oman tulkinnan mukaan.

  4. Anonyymi

    Taloustiede näyttää kehitelleen "rangaistukselle" uuden kiertoilmauksen. Se on "kannustin".

    • Anonyymi

      Kannustimia on negatiivisia ja positiivisia. Edellisiä voidaan nimittää myös sanktioiksi, mutta niiden nimittäminen kannustimiksi ei ole mitenkään väärin. Huolestuttavaa on, että tässä on mielestäsi jotain uutta.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *