Asiaton lehdistökatsaus
Asiaton lehdistökatsaus

Tuopin jäljet

Alkoholimainonnan kielto ja keskustapuolueen keskiolutsekoilu ovat pitäneet alkoholipolitiikkaa keskustelussa. Keskustelu rajoittuu kuten aina täysin alkoholin haittoihin ja niiden ehkäisyyn kieltojen ja verotuksen avulla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on ennustettavasti aina ja kaikkien kieltojen kannalla. Mutta yllättävää kyllä, mainontakiellon puolustajia on myös nuorekkaassa Nyt-liitteessä.

Lähes kaikki tuntuvat Suomessa olevan sitä mieltä, että kireän alkoholipolitiikan päähyöty on alkoholinkulutuksen vähentyminen. Todellisuudessa alkoholinkäytön vähentyminen on kuitenkin alkoholipolitiikan kustannus, ei hyöty. Vähentynyt kulutus on se hinta, joka joudutaan maksamaan alkoholin haittojen ehkäisystä alkoholipoliittisilla toimenpiteillä. Eli kun poliitikot ja terveysväki tavoittelevat alkoholin kulutuksen vähentämistä, he yrittävät maksimoida alkoholipolitiikasta aiheutuvat haitat.

Jos tämä kuulostaa hassulta, niin vaihdetaan alkoholin tilalle jokin muu asia, vaikkapa pyöräily. Ajatellaan, että pyöräilyn aiheuttamia vammoja halutaan vähentää esimerkiksi kypäräpakon tai pakollisten turvalaitteiden avulla. Mutta nämä nostavat pyöräilyn hintaa ja siksi vähentävät pyöräilyä. Nyt kaikki ymmärtävät, että pyöräilyn väheneminen on kypäräpakon kustannus, ei hyöty. Kypäräpakon aikaansaamia terveyshyötyjä pitää punnita vähentyneen pyöräilyn haittoja vastaan. Mutta alkoholi on hyödyke siinä kuin pyöräilykin ja aivan sama taloudellinen logiikka pätee siihen.

Niille, jotka haluavat miettiä asiaa vähän tarkemmin sitä voidaan valaista tarinan avulla. Tarina saattaa kuulostaa uskollisimmille lukijoille tutulta. Asta omistaa baarin. Oluttuopin kustannus on Astalle 3 euroa. Leena on baarin asiakas. Hän on valmis maksamaan ensimmäisestä tuopista 7 euroa ja toisesta 5 euroa. Asta myy tuoppeja hintaan 4 euroa. Alkoholimyynnin yhteiskunnallinen hyöty muodostuu Astan saamista voitoista ja Leenan saamasta ylijäämästä (siis maksuhalukkuuden ja hinnan erotuksesta). Ensimmäisestä tuopista hyöty on 7 – 3 = 4 euroa ja toisesta 2 euroa, siis yhteensä 6 euroa.

Valtio asettaa alkoholille veron, jonka suuruus on 3 euroa / tuoppi. Veron jälkeen ei ole mitään hintaa, jolla Asta suostuisi myymään toisen tuopin ja Leena ostamaan. Leena ostaa vain yhden tuopin, ja yhteiskunnallinen hyvinvointi on enää 4 euroa (josta 3 euroa on veroa). Yhteiskunnallinen hyvinvointi siis alenee 2 eurolla. Tämä on verotuksen hyvinvointitappio, josta on puhuttu jo aiemmin toisaalla. Ja kuten kirjoituksen alussa esitettiin, hyvinvointitappio johtuu alkoholin kulutuksen vähentymisestä. Vähentyminen on siis kustannus, ei hyöty.

Nyt terveyden edistäjät sanovat, että tässä ei ole otettu huomioon alkoholin haittoja. Näiden saamiseksi mukaan esitellään Liisa, joka on myös baarin asiakas. Liisa on Leenan identtinen kaksonen ja hänen maksuhalukkuutensa on sama kuin Leenan. Ilman veroa alkoholimyynnistä Liisalle saadaan siis samat 6 euron hyödyt. Ongelma on se, että Liisa rikkoo 5 euron arvoisen ikkunan jos hän juo kaksi tuoppia. Yhden tuopin jälkeen Liisa on lauhkea kuin lammas.  Liisan alkoholinkäytöstä tulee vähemmän yhteiskunnallisia hyötyjä kuin Leenan. Hyödyt ovat kahden tuopin kulutuksesta syntyneen hyödyn ja rikotun ikkunan arvon erotus eli 1 euro.

Nyt veron asettaminen on yhteiskunnallisesti hyödyllistä. Liisa ja Leena kumpikin juovat veron vallitessa vain yhden tuopin, mikä vähentää hyvinvointia yhteensä 4 euroa. Mutta ikkuna säästyy, joten hyvinvointitappion vastapainoksi saadaan 5 euron hyvinvoinnin lisäys. Alkoholipolitiikka siis lisää hyvinvointia 1 euron verran.

Mutta yksi asia pysyy täsmälleen samana aiempaan liisattomaan tilanteeseen verrattuna: alkoholin kulutuksen väheneminen on edelleen alkoholipolitiikan kustannus, ei hyöty. Kun järkevä politiikantekijä arvioi alkoholiveron hyötyjä ja kustannuksia, hyöty on säästynyt ikkuna. Mutta  kustannus on menetetyn kulutuksen arvo. Järkevä politiikantekijä siis pyrkii saavuttamaan tavoitteet niin, että alkoholin kulutus vähenee mahdollisimman vähän, ei mahdollisimman paljon. Jos ikkunan voi esimerkiksi säästää säätämällä Liisalle vahingonkorvausvastuu niin, että tämä itse päättää juoda vain yhden tuopin, mutta Leena juo edelleen kaksi, tämä politiikka on parempi kuin veron asettaminen molemmille juojille. Jos politiikantekijä pystyy säästämään ikkunan ilman että Liisakaan vähentää juomista, tämä on vieläkin parempi tulos.

Kommentit (131)

  1. Anonyymi

    RH siis lopulta tunnusti, että hänen looginen arviointinsa perustuu puhtaasti mutuun.

    No sillä tavallahan tätä maata pääasiassa johdetaan, annetaan piut paut tutkimuksille ja vedetään mutulla.

    – Syltty

    PS KH-analyysi toimii ihan hyvin kun pilalle menneille lasten elämille laitetaan jokin järkevä hintalappu niillekin.

    • RH

      Höpö höpö. Lauseissasi ei ole päätä eikä häntää.

    • RH

      Sinänsä surullista kuulla, että koet etiikan noin vastenmieliseksi asiaksi. Kaipaat höttöisen "mutun" sijaan jotain tukevampaa ja jämerämpää. Mitä jos kokeilisit aloittaa vaikka tästä: http://www.cambridge.org/us/academic/subjects/philosophy/ethics/introduction-ethics

    • Anonyymi

      RH, jos sinulla on 10 000 euroa käytettävissä ja voit pelastaa sillä joko yhden juopon hengen tai 10 lapsuutta, niin kumman teet ja millä perusteella? En ihan kirjoituksestasi (RH 9. maaliskuuta 1.55) ymmärtänyt kuinka pelkästä seuraavan säästetyn hengen rajakustannuksesta päästään tehokkaaseen resurssien allokointiin. Olen kanssasi samaa mieltä, että valtiolla tuskin on ”kiinteää hintaa” suomalaisen elämälle. Ja voi olla, että sen pitääkin vaihdella kuvauksesi mukaan eri tilanteissa. Mutta, minua kiinnostaa tietää, miten se on määritelty ja kuinka suuri se on eri tilanteissa.
      Olet siis sanomassa (RH 9. maaliskuuta 15.16), että sen sijaan, että ihmisten preferenssejä kysyttäisiin tai ne laskettaisiin auki ihmisten tekemistä valinnoista, on parempi, että pieni porukka virkamiehiä arvio ne mutu, vati tai jollain muulla yhtä täsmällisellä menetelmällä. Näistä arvioista sitten rakennetaan pari politiikkavaihtoa Mikko Alatalolle ja kumppaneille Arkadianmäellä päätettäväksi.
      Maallikoina (en ole kansantaloustieteilijä enkä minkään politiikan tuntija) voisin nostaa kädet pystyyn ja todeta, että ”ok, näillä mennään”. Siinä tapauksessa kaipasin kuitenkin vielä selityksesi sille, miksi olet esitellyt ”talousteknokraatit” tunteettomiksi ja ylimielisiksi ja tuominnut heidän etiikan ja moraalin? Voisitko hieman perustella tätä.
      -Frank-
      PS. Mielestäni Syltty vastasi hyvin kysymyksiisi

    • RH

      Frank, Ajattele rajakustannuskoordinaatistoa. Akseli y on kustannus euroina ja akseli x on ihmishenkien määrä. Rajakustannuskäyrä on yleensä nouseva, eli kustannus yhtä uutta yksikköä kohden on suurempi kuin edellistä yksikköä kohden. Tiedämme aina, kuinka paljon maksaa seuraavan ihmishengen säästäminen, koska käyrä on koordinaatistossa, jonka akselit on tiedossa. Varsinaista "tuotteen", eli tässä tapauksessa ihmishengen hintakäyrää meidän ei tarvitse tuohon koordinaatistoon piirtää.

      Luulen, että niin kauan kuin puhutaan tilastollisista kuolemista, arvovalinta on aina helpompi tehdä niin, että yritetään säästää mahdollisimman monta henkeä. Valinta on pelkistetty ja abstrakti, ei ole tiedossa keitä nuo ihmiset ovat, kyse on ikäänkuin paholaisen arpajaisista. Se, että valinta on helppo tehdä, ei tarkoita sitä, etteikö se olisi arvovalinta, kun käytännössä kuitenkin joudutaan päättämään kuinka paljon olemassaolevia resursseja kohdistetaan henkien säästämiseen ja kuinka paljon muihin tarpeisiin.

      Tilanne muuttuu inhimillisesti katsoen vaikeammaksi, jos oletetaan pakottava valintatilanne, jossa täytyy valita Ainon elämä tai Reijon, Pirkon ja Matin elämä. Juuri se, että valinta voi olla vaikea tehdä Ainoa silmiin katsellen, kertoo sen, että kysymyksessä on aito arvovalinta, eikä mikään mekanistinen laskutoimitus. Kun valinta on vaikea, se synnyttää monenlaisia epäilyksiä ja epävarmuuden tunnetta. "Teinkö sittenkään oikein?". Jossain spesifissä tilanteessa joku saattaisi säästää Ainon, jos Aino on nuori ja hänellä on useita huollettavia lapsia ja toisaalta Reijo, Pirkko ja Matti ovat saattohoidossa olevia vanhuksia. Ei ole mitään yhtä oikeaa laskukaavaa tai manuaalia tällaiseen päätöksentekoon.

      Ihmishenkiä koskeva päätös (esim. käytetäänkö rahat toimitusjohtajan uuteen bemariin vai vielä yhteen työläisen hengen säästämiseen) on aina omantunnon valinta, mutta mitä spesifimpi tilanne on, sitä korostuneemmalta tuo omantunnon osuus tuntuu. Jossain vakuutusmatemaatikkojen toimistossa se päätös ei varmaan tunnu kauhean iholle tulevalta, toisin kuin pelastusveneessä, josta yksi pitää heittää pois, jotta muut säästyvät.

      Teillä tuntuu olevan vaikeuksia käsittää, että ihminen voi joutua päätöksiä tehdessään kuuntelemaan omaatuntoaan. Jos ette tiedä mikä on omatunto, en osaa tästä eteenpäin auttaa.

      Toistan nyt vielä kerran oman pointtini ja tämä saa olla viimeinen kerta: se, että lähes jokainen ihmisyksilö arvostaa omaa henkeään äärettömästi, tarkoittaa sitä, että yhteiskunta ei voi mitata ihmisten hyötyjä siten, että kaikkien ihmisyksilöiden arvostukset kvantifioidaan ja sen jälkeen lasketaan yhteen. Ajatus on tehdä summaavaa etiikkaa, jossa yksilöiden arvostuksista matemaattisesti johdetaan yhteisön etiikka. Mutta tämä on loogisesti mahdoton operaatio, koska yhtälö päätyy äärettömään heti kun yksikin ihminen arvostaa jotain asiaa (elämäänsä) äärettömästi. Summavassa etiikassa on lisäksi valtavia käytännöllisiä ongelmia liittyen siihen, miten arvostuksia mitataan tai tulkitaan, mutta niitä emme ole vielä edes ottaneet puheeksi.

      Tätä loogisesti ja empiirisesti viallista mekanismia Katsastaja kuitenkin tarjoaa päätöksenteon perustaksi. Minusta se on vaarallinen tie. Se ikäänkuin pilkkoo eettiset päätökset osiin, ja piilottaa ne lukuisiksi erilaisiksi oletuksiksi, pyöristyksiksi ja kompromisseiksi laskenta-apparaatin sisään. Siellä ne kuitenkin ovat ja jos luotat Katsastajan apparaattiin, olet tosiasiallisesti luovuttanut eettisen päätösvalinnan hänelle.

    • RH

      Teknokraatti: "Me olemme laskeneet kaikkien ihmisten hyödyt ja haitat yhteen, joten me osaamme kertoa, mikä vaihtoehto tuottaa yhteiskunnalle eniten hyötyä. Teidän ei tarvitse tehdä muuta kuin noudattaa meidän politiikkasuositustamme. Tässä paperi allekirjoitettavaksi."

      Kansalainen: "Mutta entäs arvot? Me kuitenkin arvostamme hyvinvointia, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja muita sellaisia asioita. Haluamme suojella heikkoja ja varmistaa, että väärintekijät saavat ansionsa mukaan. Haluamme tehdä päätöksen, joka on moraalisesti oikein."

      Teknokraatti: "Älkää huoliko, kaikki on jo laskelmassa huomioitu. Luottakaa meihin, olemme ottaneet kaiken sen, mitä te kutsutte väärinteoksi jo huomioon tässä laskelmassa haittana. Se mitä te kutsutte heikkojen suojelemiseksi, on hyötyä ja se on tuossa tuolla rivillä kvantifioituna, näettekö? Ylipäätään kaikki mitä te kutsutte hyvinvoinniksi, oikeudenmukaisuudeksi ja tasa-arvoksi, on jo laskelmassa huomioitu. Se mitä te kutsuttu moraaliksi, on haittojen ja hyötyjen summa. Allekirjoittakaa jo."

      Kansalainen: "Mutta eihän se näin voi olla. Täytyyhän meidän voida sanoa mitä mieltä me olemme asioista. Mikä on oikein tai väärin, mikä on hyvää tai mikä on pahaa!"

      Teknokraatti: "Se on kaikki täällä jo. Me olemme laskeneet kaiken jo. Me tiedämme mitä te kutsutte "hyväksi" ja mitä "pahaksi", mitä "oikeaksi" ja mitä "vääräksi", ne on kaikki laskettu jo, kvantifioitu, tarkistettu ja muutettu hyödyksi ja haitaksi. Plussaksi ja miinukseksi. Tässä on lopputulos. Allekirjoittakaa!"

      Kansalainen: "Mutta entäs tämä alkoholipolitiikka tässä sitten? Minusta näyttää, että tämä ei ole ihan oikein. Tämähän tarkoittaa, että…, onkos tämä nyt ihan oikein…?"

      Teknokraatti: "Ei mitään arvokeskustelua tähän nyt enää, herranjestas sentään! Arvot on kaikki laskettu jo! Se sinun "oikeasi" on siellä jo, hyvä ihminen, katso nyt riviä 11.234/a, tuossa: 2.456,87€. Siinä on se mitä sinä sanot "oikeaksi" (senkin vanhanaikainen tollo). Kuinka monta kertaa tämä pitää teille sanoa? Tämä laskelma sisältää ihan kaikki arvot ja that's it. Joten suu kiinni ja allekirjoittakaa!"

    • RH

      Seuraava vaihe tässä dystopiassa on sitten se, että me tollot emme saa enää edes äänestää. Siitähän esim. Soininvaara on haaveillut. Ja tässä ketjussa joku, joka väitti, että polittikot ovat lähtökohtaisesti korruptoituneita (toisin kuin ekonomistit, ilmeisesti sitten.) Että on se niin väärin, että tyhmät ihmiset saavat päättää omista asioistaan, vaikka talousmatemaatikot ja tilastotieteilijät ovat laskeneet kaiken ja tietävät mikä on parasta.

    • RH

      Tuolla ylhäällä Anonyymi K kirjoitti (2.3. klo 11:57) näin:

      "Siksi katsastajien kustannus-hyöty-analyysi on paras esitetty työkalu. Asiaa on tutkittu paljon ja todettu, että tietynlaisissa tilanteissa siihen kannattaa tehdä eräitä täsmennyksiä, mutta käytännössä tämän täsmennysoikeuden antaminen poliitikoille johtaa keskimäärin korruptioon, populismiin, mielivaltaan ja tehottomuuteen."

      Tämähän on aivan karmaiseva mielipide. Infantiili fantasia, joka kirkkaasti ilmaisee teknokratian pappisluokan tietämättömyyden, ymmärryskyvyn puutteen, omahyväisyyden, hybriksen, naivin uskon omaan kaikkivoimaisuuteen. Argumentti on jo ensi askelilla täysin metsässä, ikäänkuin poliitikot olisivat jotenkin synnynnäisesti korruptoituneita ja ekonomistit synnynnäisesti hyväntahtoisia ja rehellisiä.

    • RH

      Tuossa aikaisemmin yritin kysyä Katsastajalta, minkä kategorian asia on "politiikkasuositus", mutta en saanut siihen mitään vastausta.

      Päätöksenteon suhteen relevantteja lauseita on olemassa vain kahdenlaisia: arvolauseita ja tosiasiaväittämiä. Tosiasiaväittämä on esim "Alkoholin kokonaiskulutuksen 25% kasvu johtaa 80% todennäköisyydellä lasten huostaanottojen kasvamiseen 45%:lla".

      Arvolauselma on taas esim "Minusta meidän tulisi alkoholipolitiikassa preferoida haittojen minimoimista, erityisesti lasten suojelua, eikä antaa painoa alkoholin mahdollisille hyödyille, jotka muutenkin ovat ihmiselämässä toissijaisia."

      Katsastaja välttelee tällaisen selkeän kannan ottamista. Hänen "politiikkasuosituksensa" on humpuukia, simänkääntötemppu, jolla arvovalinta saadaan piilotettua kalkyylin taakse niin että se näyttää tosiasiaväittämältä. Ja se arvovalinta on negatiivista vapautta korostava äärilibertaarinen kanta: jokainen ryypätköön omalla vastuullaan kuinka paljon haluaa, ja huolehtikoon omista lapsistaan niinkuin parhaaksi näkee.

    • Anonyymi

      Mitä se RH oikein taas sekoilee?

      Jos laitat K-H-laskentaan alkuarvoksi että yhden ihmisen kuoleminen alkoholiperäiseen sairauteen aiheuttaa miljardin euron haitan, niin ylläripylläri kaikki kiristykset mitä ehdotit, ovat aivan kevyttä kamaa sen rinnalla, minkälaiseen panostukseen K-H-analyysin mukaisesti pitäisi ryhtyä haittojen vähentämiseksi. Tuloksenä nimittäin olisi, että alkoholi aiheuttaa enemmän kustannuksia mitä koko Suomen bruttokansantuote!

      Se ihmiselämälle laitettava kustannus on sama asia kuin arvolause. Ei sitä saa mistään objektiivisesti johdettua.

      – Syltty

    • RH

      Voi voi sentään. Menee ihan jankkaamiseksi jo. Lopetan osaltani tähän. Hyvää jatkoa kaikille!

  2. Anonyymi

    Vastustan periaatteessa kieltoja ja katson yhdessä lasten kanssa Youtubesta tupakkamainoksia, enkä taatusti moralisoi: maistatan lapsilla eri olutlaatuja ja puhaltelen tyynellä säällä savurenkaita sikaristani varsinkin nuoremman lapseni riemuksi. Samaan aikaan tietysti paheksumme yhydessä juopottelua ja muistutan, että tupakka addiktoi ja aiheuttaa syöpää. Jännittävä ihmiskoe siis: tuleeko lapsistani nortti huulessa kaljoittelevia joutomiehiä, vai astronautti-aivokirurgeja, jotka nauttivat marsia kohti matkatessaan nauttivat viilentävän rose-viinilasillisen pelastettuaan juuri USA:n presidentin hengen. Mistä päästään varsinaiseen kysymykseeni: miksi rajoittaa tämä keskustelu vain alkoholiin? Onhan muitakin "aineita", kuten kannabis, heroiini jne. Heroiininkäyttäjien kokema hyöty jää keskustelussa suotta paitsioon. Miten sitten mitataan sitä, että alkoholisti olisi valmis mahdollisesti maksamaan pitkän pennin siitä, että heidän ei olisikaan pakko ostaa seuraavaa annosta. Mutta he ostavat, koska riippuvuus.
    Tannenberg

  3. Salaliittohörhö

    Hei! Hienoa, että jaksatte käydä tätä vääntöä julkisesti internetissä.

    Haluaisin kritisoida kuitenkin hieman.

    "Jos ikkunan voi esimerkiksi säästää säätämällä Liisalle vahingonkorvausvastuu niin…"

    No tämä on tietysti vertauskuva terveydenhuoltoon -> jos juot, maksat terveydenhoitokulut itse. Jatketaan kuitenkin ikkuna-analogialla.

    Oletetaan, että Liisa on juonut muutaman tuopin ja rikkonut ikkunan. Liisa kuitenkin väittää, ettei rikkonut ikkunaa kännipäissään, vaan horjahti sitä vasten, koska ei huomannut kynnystä. Hänen kaverinsa myös väittää, että kolmas osapuoli olisi saattanut hieman tönäistä Liisaa, jonka takia ikkuna meni rikki. Eli tämä tarkoittaa sitä, että joudumme selvittämään, kuka ikkunan rikkoi, eihän muuten ketään voi laittaa maksajaksi!

    Oletetaan, että asia selvitettiin ja lopulta selvisi, että Liisa liukastui ikkunaa vasten, eikä varmuutta alkoholin osuudesta tapaturmaan ole. (Vrt. terveydenhoito: mitkä terveysongelmat ovat alkoholin aiheuttamia? Entä jos 10v päästä tuleekin tutkimustulos, että viina ei pilaa maksaa?) Oletetaan, että tapauksia tulee sellaisessa suhteessa, että 70% tapauksista todetaan "ei alkoholin aiheuttamaksi", jolloin valtio joutuu maksamaan selvityskuluja aika paljon (jos oletetaan, että hävinnyt osapuoli maksaa selvityksen). Eikö näiden tapauksien selvittäminen tule niin kalliiksi, että voidaan perustella korkeampi alkoholivero?

    Entä jos alkoholisteista suurin osa sattuisi olemaan varattomia? Kuka maksaa heidän selvittelykulunsa, kun todetaan, että heidän maksaongelmansa ovat todella alkoholin seurausta?

    Tämähän ratkeaisi sillä, että kaikki terveydenhuolto olisi maksullista, mutta siitä ei nyt käsittääkseni puhuttu.

    • Anonyymi

      En näe mitään ongelmaa sisällyttää noita kustannuksia analyysiin. Kysehän on vain siitä että kustannukset pitää selvittää mahdollisimman tarkkaan ja niiltä osin kun se on mahotonta niin arvioida ainakin kertaluokka ja tehdä erilaisia skenaarioita.

      – Syltty

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *