Verotus ja katoavat farmarihousut

Lukijamme ihmetteli kommentissa miksi meillä Asiattomassa ollaan veroja vastaan. Luonnehdinta on mielestämme hivenen liioiteltu. Mekään emme sentään vastusta kaikkea verotusta. Mutta miksi verotus on ongelmallista? Veroista on puhuttu lehdistössä paljon tällä viikolla. Silti tätä kysymystä ei ole julkisuudessa käsitelty lainkaan.

Asiaa voidaan valaista tarinan avulla.

Tarinan keskipisteessä ovat tälläkin kertaa farmarihousut. Olet aikeissa ostaa sellaiset. Koska olet varsin varakas henkilö (esim. pormestari), aiot hankkia ne vaatturi Astalta. Farmarihousujen arvo sinulle on 100 euroa. Et siis suostu maksamaan housuista enempää.

Vaatturi Asta tekee paljon farmarihousuja, ja hän haluaa saada farmarihousuista vähintään 80 euroa. Jos hinta on tätä alhaisempi, Asta viettää mieluummin aikaa Bachin sellosarjojen kuin ompelukoneen parissa.

Riippuen tinkimiskyvyistäsi sovitte farmarihousujen hinnaksi jotakin 80 euron ja 100 euron välillä. Kaupat tuli. Kumpikin on tyytyväinen, sinä saat satasen arvoiset farmarihousut alle satasella. Asta saa riittävän korvauksen menetetystä musiikkituokiosta.

Sitten verottaja asettaa Astalle veron. Kustakin valmiista farmarihoususta täytyy maksaa 10 euron vero. Verorahat käytetään hyödyllisesti, niillä esimerkiksi rakennetaan sairaala. Tai sitten ne annetaan tulonsiirtona vähävaraiselle Liisalle. Mitä tapahtuu?

Nyt Astan täytyy saada farmarihousuista vähintään 90 euroa, muuten hänen kannattaa kuunnella Bachia. Mutta sinä olet valmis maksamaan 100 euroa. Kaupat tuli. Hinta on 90 ja 100 euron välillä. Sinä saat edelleen satasen housut alle satasella, Asta saa riittävän korvauksen musatuokiosta ja lisäksi Liisa saa 10 euroa. Kaikki on hyvin, mitään ei ole menetetty. Farmarihousukaupan hyödyt ovat vain levinneet laajemmalle. Sinä ja Asta saatte vähän vähemmän, mutta Liisa enemmän.

Mutta entä jos vero onkin 25 euroa? Nyt ei ole mitään hintaa, jolla Asta suostuisi tekemään farmarit ja jonka sinä suostuisit maksamaan. Astan pitäisi nimittäin saada vähintään 105 euroa. Ei tule kauppoja. Kukaan ei saa mitään. Sinä et saa farmarihousuja, Asta kuuntelee musaa, vaikka farmarihousujen arvo on kaksi kymppiä suurempi kuin musahetken. Mutta myöskään sairaala sen paremmin kuin Liisakaan eivät saa mitään. Mitään verokertymääkään ei siis tule.

Tämä on verotuksen ongelma. Ei se, että veron kohteeksi joutuneilta otetaan ja annetaan muille, kuten ensimmäisessä tapauksessa. Tässä mitään ei mene hukkaan, hyvät asiat vain jakautuvat eri tavalla verotuksen seurauksena. Ongelma on se, että verotus hävittää maailmasta hyvää, kuten 25 euron veron tapauksessa katoavat farmarihousut.

Tätä hävinnyttä hyvää ei saa kukaan, eivät edes ne, joiden hyväksi veroja kerätään.