Hei, me ryöstetään

Sain sunnuntaina luettua loppuun Suomen Pankin Turun konttorilla tapahtuneesta arvokuljetusryöstöstä kertovan kirjan Sista rånet. Ja kuinka sattuikaan; muutama päivä sen jälkeen Turun moottoritiellä Suomusjärvellä tehdään rahankuljetusauton ryöstöyritys, jossa on kovin samanlaisia elementtejä kuin Turun keikassa.

Sista rånetin on kirjoittanut kokenut arvokuljetusryöstäjä Anders Adali, joka 10 vuoden ajan onnistui tekemään tuottoisia keikkoja ilman, että oli kertaakaan epäiltynä. Kunnes erehtyi Suomeen. Adalin mukaan Ruotsissa tehtiin vuosituhannen vaihteessa arvokuljetusryöstöjä enemmän kuin siepattiin käsilaukkuja mummoilta, joten kuljetusten turvallisuutta parannettiin Ruotsissa tasolle, jolla keikat eivät enää houkutelleet. Suomi taas oli säästynyt ryöstöiltä, joten turvatoimet olivat alkeelliset. Suomen Pankin keikka vielä onnistui, mutta puoli vuotta myöhemmin kaverit jäivät kiinni Liedossa ryöstön valmisteluvaiheessa ja keikan suunnitellut, mutta kotiin jäänyt Adali kärähti samalla kertaa ja sai tuomion.

Sista rånet julkaistiin alunperin Suomessa vuonna 2011 nimellä Pengar, pengar, pengar ja sai siksi Johnny Knigan suomennoksessa nimekseen Rahaa, rahaa, rahaa: arvokuljetusryöstön perusteet. Sen verran perusteellisesti Adali toimintatapojaan kuvaileekin, että eräänlaisena opaskirjana sen voi ottaa ja voitte uskoa, että sain aikamoisia välähdyksiä lukemastani, kun selailin suomalaismedian kirjoituksia päivän ryöstöyrityksestä. Ammuskelun, räjähteiden ja auton polttamisen funktio on tarkoin selitetty kirjassa. Ammuskelu siksi, että saadaan peloteltua mahdolliset sankarit peräytymään. Osumia ei haluta, koska ylipäänsä ei haluta vahingoittaa ketään, eikä toisaalta haluta itselle isompaa tuomiota sen takia. Räjähteillä voidaan joko yrittää saada kohteen ovi avattua tai sitten jätetään pikku pommi viritettynä strategisesti sopivalle paikalle, jotta poliisi joutuu kutsumaan pommiryhmän paikalle ja konnat saavat etumatkaa. Auto taas poltetaan siksi, ettei jää sormenjälkiä tai muita dna-tunnisteita. Moni autoihin murtautuja muuten polttaa auton samasta syystä, joten lähiöiden palavat autot eivät läheskään aina ole mitään ideologista sodankäyntiä niinkuin joissain piireissä luullaan.

Jossain lehdessä mainittiin, että osa ryöstäjistä puhui suomea, joten ainakin joidenkin porukasta oletetaan olevan suomalaisia. Niin oli Adalin keikallakin. Sekä ruotsinsuomalaisia että ihan Suomesta kontaktien avulla värvättyjä. Syynä yksinkertaisesti se, että Suomessa on pakko osata Suomea ja lisäksi porukka ei saanut herättää liikaa huomiota ulkonäöllään. Ehkä huvittavin kohta Adalin kirjassa on se, kun keikan alunperin keksineet ja Suomessa tiedustelumatkalla käyneet konnat tajuavat, etteivät voi itse keikkaa tehdä ja päätyvät tilaamaan sen Adalilta. Syy on seuraava:

– Olemme käyneet siellä ja tsekanneet mestat. Kaikki näyttää sikahyvältä. On vain yksi iso mutta. Kun meidän jengi oli siellä tiedustelemassa, se oli täyshärdelli. Ihan kuin ne eivät olisi koskaan nähneet mustien porukkaa. Kun olimme bensa-asemalla tankkaamassa, joka ikinen ihminen kääntyi katsomaan meitä.

Toinen kaveri yhtyi:

– Niitten päivien aikana kun olimme siellä, en nähnyt yhtä ainutta muuta mustaa kuin kaverit, joten ei tuntunut kauhean hyvältä idealta pörrätä ympäriinsä tiedustelemassa. Sitä paitsi kukaan meistä ei osannut suomea, joten sekään ei auttanut joukkoon sulautumisessa.

Tämä siis Suomen Turussa 10 vuotta sitten. Balkanilaisen Adalin katsottiin menevän ulkonäöllisesti suomalaisesta varsinkin kun mukaan otettiin pari sverigefinneä ja suomalainen rauhanturvaaja. Hämäyksen vuoksi porukka vielä opetteli puhumaan englantia venäläisittäin murtaen, mutta ehkä tämän päivän ryöstäjille olisi ollut liian haasteellista opetella uskottavaa suomea, joten eiköhän aitoja suomipoikia porukasta löydy.

Adalilla on tuomionsa kärsittyään mennyt ihan hyvin. Mies on kahden lapsen isä, työskentelee juontajana TV3:n rikosohjelmassa ja lisäksi turvallisuusalan konsulttina. Pätevyyttä ja kokemusta on ainakin tarpeeksi.