Cannesin elokuvajuhlat alkavat tänään – näitä kymmentä elokuvaa kannattaa pitää silmällä

Tänään se alkaa. 72. Cannesin elokuvajuhlat. Olen itse paikalla perjantaista eteenpäin ja raportoin luonnollisesti blogiini kaikesta kiinnostavasta.

Näitä kymmentä elokuvaa odotan erityisellä mielenkiinnolla. Melko suurella varmuudella osa pettää odotukset, joku ehkä ylittääkin. Näiden ohella löydän festivaalilta toivottavasti uusia elokuvantekijöitä – virallisessa ohjelmistossa on mukana kahdeksan esikoisohjaajaa, ja samaan aikaan järjestettävässä Director’s Fortnightissa heitä on vielä muutama lisää.

Listallani on vain yksi naispuolinen ohjaaja. Se kertoo siitä, että Cannes-profiilin omaavia naispuolisia ohjaajia, joilla olisi takanaan jo pidempi ura (ja joiden uutuuksia täten osaisin odottaa), on maailmassa yhä vain kourallinen.

Jim Jarmusch: The Dead Don’t Die

Cannesin avajaiselokuva on festariveteraani Jim Jarmuschin zombiekomedia The Dead Don’t Die. Jarmusch oli Cannesissa viimeksi keväällä 2016 Patersonin kanssa. Siinä Adam Driverin näyttelemä päähenkilö ajaa bussia ja kirjoittaa runoja, kun vaimo (Golshifteh Farahani) maalaa, leipoo ja keksii uusia ruokalajeja. Elokuva on upea, yksi ohjaajan parhaista. Cannesissa se palkittiin vain parhaan koiranäyttelijän palkinnolla – ihan ansaitusti. The Dead Don’t Diessa näyttelevät Adam Driverin ohella muun muassa Bill Murray, Chloë Sevigny, Tilda Swinton, Steve Buscemi, Iggy Pop, RZA, Tom Waits ja Selena Gomez. Täydellinen avajaiselokuva siis.

(Edit. Pian jutun julkaisun jälkeen The Dead Don’t Dien Suomen-ensi-illaksi ilmoitettiin 23. elokuuta.)

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=bs5ZOcU6Bnw]

Pedro Almodovar: Pain & Glory

Festivaalin konkariosastoa edustavan Pedro Almodovarin uutuus kertoo Salvador Mallo -nimisestä elokuvantekijästä (Antonio Banderas), joka muistuttaa enemmän kuin vähän ohjaajaa itseään. Almodovarin kuudennesta Palme d’Or -ehdokkaasta on julkaistu jo joitain positiivisia arvioita, mikä on ilahduttavaa, koska viime vuodet hän on ollut aika hit & miss.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=F9dq66KO9eQ]

Bertrand Bonello: Zombi Child

Bertrand Bonello lukeutuu Ranskan kiinnostavimpiin nykyohjaajiin, vaikka/koska hänen elokuvansa jakavat mielipiteitä. Tapasin Bonellon Sodankylässä kaksi vuotta sitten ja juttelimme tabuista, nykynuorisosta ja terrorismista. Bonello esitteli Sodiksessa elokuviaan, joista tuorein oli terrori-iskun jälkipyykkiä seurannut hieno ja kylmäävä Nocturama. Nyt hän on saanut valmiiksi fantasiaelokuvan Zombi Child, jossa on joukko pariisilaisia nuoria ja haitilainen zombie. Muuta en tiedä. Elokuva esitetään Directors’ Fortnightissa.

Jessica Hausner: Little Joe

Itävaltalainen Jessica Hausner on yksi kilpasarjan neljästä naispuolisesta ohjaajasta. Wienissä opiskelleen Hausnerin kaksi ensimmäistä pitkää elokuvaa Lovely Rita (2001) ja Hotel (2004) valittiin Cannesin Un Certain Regard -sarjaan, kuten myös vuoden 2014 Amour fou. Nyt Hausner on kilpasarjassa ja voi yllättää – kunhan elokuva on hyvä.

Robert Eggers: The Lighthouse

Yksi hartaimmin odottamistani kauhuelokuvista saa ensi-iltansa Directors’ Fortnightissa. Robert Eggersin esikoiselokuva The Witch (2015) oli kompromissiton 1600-lukulaiseen maalaistaloon sijoittunut noitapainajainen. Mustavalkoinen, majakanvartijasta 1920-luvun Mainessa kertova The Lighthouse on kuvattu 35-milliselle filmille. Pääosissa nähdään Robert Pattinson ja Willem Dafoe. Yritän olla odottamatta liikoja, mutta se on vaikeaa.

Terrence Malick: A Hidden Life

A Hidden Life tunnettiin pitkään nimellä Radegund. Kyseessä on Terrence Malickin toisen maailmaansodan aikaan sijoittuva draama itävaltalaismiehestä, joka ei suostu taistelemaan natsien joukoissa. A Hidden Life kuvattiin jo vuonna 2016, ja siitä asti Malick on ilmeisesti leikannut sitä. Jälkituotannon aikana niin Bruno Ganz kuin Michael Nyqvistkin ehtivät kuolla. Pari vuotta sitten Malick vakuutti palaavansa jäsentyneempään elokuvakerrontaan – pian selviää, pitääkö lupaus.

Asif Kapadia: Maradona

Formulakuski Ayrton Sennasta kertovan Sennan (2010) jälkeen Asif Kapadia vannoi, ettei tekisi enää dokumenttia urheilijasta. Toisin kävi. Napolista löytyi vanhaa kuvamateriaalia Diego Maradona -dokumenttiin, jota ei koskaan saatu valmiiksi, ja Kapadia innostui. Maradona eroaa Sennasta ja Amy Winehouse -dokumentti Amysta (2015) siinä, että sen päähenkilö on yhä elossa. “Värikäs” Maradona on epäluotettava kertoja, ja se tuo dokumenttiin lisäkierteen. Maradona esitetään Cannesissa kilpailun ulkopuolella, mikä ei yllätä. Dokumentit (ja esimerkiksi animaatio) tuntuvat olevan vähän pannassa. Sääli, sillä aiempien näyttöjen perusteella Maradona voi olla vaikka kuinka hyvä. Aiheensa puolesta se on myös yksi festivaalin kaupallisimmista elokuvista: jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji ja Diego Maradona yksi sen ikoneista.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=nE1kCWzciLs]

Ira Sachs: Frankie

Tätä odotan kilpasarjasta ehkä eniten. Ira Sachs ohjaa pieniä queer-vaikutteisia elokuvia New Yorkissa. Edellinen, vuoden 2016 Little Men, oli yksi Berliinin elokuvajuhlien valopilkuista. Kehotin tuolloin, että se näytettäisiin kaikissa peruskouluissa. Allekirjoitan ajatuksen yhä. Frankie kertoo kuuluisasta ranskalaisesta näyttelijästä (Isabelle Huppert), joka kuulee kuolevansa ja kerää perheensä viimeiseen yhteiseen lomanviettoon Portugaliin. Huppertin rinnalla nähdään Little Menissäkin näytellyt Greg Kinnear, Love is Strangessa esiintynyt Marisa Tomei sekä Brendan Gleeson.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=d9MwsVqO-bs]

J-P Valkeapää: Koirat eivät käytä housuja

Muukalainen (2008) ja He ovat paenneet (2014) keräsivät Suomessa yhteensä alle 5000 katsojaa. Se on sääli, sillä kumpikin on 2000-luvun parhaita suomalaisia elokuvia. Molemmat palkittiin muun muassa Göteborgin elokuvajuhlilla, ja jälkimmäinen sai neljä Jussia, yhden parhaasta elokuvasta. En tiedä, onko J-P Valkeapään Koirat eivät käytä housuja paljon edellä mainittuja kaupallisempi, mutta ainakin siinä on pääroolissa ehta filmitähti. Krista Kosonen näyttelee dominatrixia, johon päähenkilö Juha (Pekka Strang) kiintyy. Ensi-ilta on Directors’ Fortnightissa.

Quentin Tarantino: Once Upon a Time in Hollywood

En ole maailman suurin Tarantino-fani, mutta luonnollisesti odotan hänen elokuviaan aina mielenkiinnolla. Once Upon a Time in Hollywoodin tuloa Cannesiin pidettiin pitkään varmana, mutta vahvistusta saatiin jännittää viimeiseen saakka. Elokuva tuo festivaalille muassaan isoja tähtiä, ennen kaikkea pääosissa nähtävät Leonardo DiCaprion, Brad Pittin ja Margot Robbien. Suomessa ensi-iltaa on ilmeisesti kaavailtu elokuulle.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=Scf8nIJCvs4]