Justice Leaguen uusi traileri osoittaa, ettei DC vain kykene kilpailemaan Marvelin kanssa

Tulevan Justice Leaguen uusi traileri julkistettiin muutama päivä sitten. Marraskuussa ensi-iltansa saava elokuva on jatkoa vuoden takaiselle Batman v Superman: Dawn of Justicelle, ja ohjaajana jatkaa Zack Snyder. Trailerin katsottuani en voi sanoa muuta kuin että NO EI HYVÄLTÄ NÄYTÄ.

Trailerin voi katsoa tästä:

 

Puretaanpa tilannetta osiin. Ensin lyhyesti historiaa, jonka useimmat jo tietävät:

Marvelin ensimmäinen Iron Man vuonna 2008 valoi pohjan sille, mitä Marvel on seuraavat kymmenisen vuotta tehnyt. Thor, Captain America ja Ant-Man saivat omat elokuvansa, ja perässä tulevat vielä ainakin Spider-Man ja Black Panther. Ja sitten on kaikki nämä hahmot yhteen nivova Avengers. Kaikki edellä mainitut ovat osa Marvelin ”elokuvauniversumia”.

Samaan aikaan Marvelin merkittävä kilpailija DC on poikinut Christopher Nolanin ylistetyn Yön ritari -trilogian, ja sen rinnalla sellaisia unohdettuja tuhnuja kuten Jonah Hex, Green Lantern ja pari Teräsmies-elokuvaa. Niistä jälkimmäinen, Snyderin ohjaama Man of Steel (2013), starttasi DC:n oman universumin, ”DC Extended Universen”, johon kuuluvat Batman v Superman, viime kesän Suicide Squad, tämän vuoden Justice League ja Wonder Woman, sekä x määrä lähivuosien elokuvia.

Karkeasti sanottuna Marvelin elokuvat ovat nauttineet kriitikoiden suostiosta, DC:n eivät. Molemmat ovat tuottaneet paljon rahaa, mutta DC:n elokuvissa lipputulot ovat usein huomattavan etupainotteisia. Suicide Squadin tuotot tippuivat toisena viikonloppuna 67 prosenttia, Batman v Supermanin peräti 69. Vastaavasti Captain America: Civil Warin (2016) luku oli 59 ja Avengers: Age of Ultronin (2015) 60. Nämä luvut siis Yhdysvalloissa.

Iso tiputus ei ole harvinaista (ja luvut ovat viime vuosina kiihtyneet, kun elokuvien hyllyikä lyhenee), mutta numeroista voidaan päätellä, että DC:n elokuvilla on todella huono ”word of mouth”-kerroin. Niistä ei puhuta hyvää eikä niitä suositella kavereille.

DC starttasi oman universuminsa rakentamisen viisi vuotta Marvelia myöhemmin, ja tuota eroa se ei ole saanut kurottua umpeen. Ajoitus on yksi syy sen epäonnistumiseen, mutta ei se riitä selitykseksi. Se, että DC on kiinni tylsien origin-tarinoiden kertomisessa, kertoo lähinnä siitä kuinka huonosti sarjakuvajätillä ja sille elokuvia tekevillä studioilla harjoitetaan luovaa ajattelua. Vuonna 2017 pitäisi olla selvää, ettei elokuvan konseptiksi riitä ”miten Ihmenaisesta tuli Ihmenainen”, ”miten Teräsmiehestä tuli Teräsmies”, tai ”mikä Vesimies (vuoden 2018 Aquaman) oikein on”.

Marvel on ottanut sen seuraavan askeleen: sen elinvoimaisimmilla hahmoilla Iron Manilla ja Captain Americalla tehdään oikeasti kiinnostavia asioita. Heidät laitetaan keskelle Kylmän sodan agenttitrilleriä (Captain America: Winter Soldier, 2014) tai heidän maailmankatsomuksiaan koetellaan YK:n ja mutkikkaan globaalin turvallisuuspolitiikan kautta (Civil War). Heitä liikutellaan motivoidusti uusiin ja erilaisiin suuntiin, vaikka jonkinlaisena isona juonen usein onkin suuren pahuuden kukistaminen.

Marvel on muutenkin tajunnut sen, ettei supersankarielokuva ole itsessään genre. Sankarit itsessään eivät ole kiinnostavia: kiinnostavaa on, mitä he tekevät ja miten he reagoivat maailmaan – ja maailma heihin. Siksi Marvel tekee agenttijännäreitä, college-elokuvaa (Spider-Man: Homecoming), heist-filmejä (Ant-Man) ja mitä ikinä Taika Waititin tuleva Thor: Ragnarok onkaan. Ja sitten on vielä pääosin kiinnostava X-Men-universumi, jonka viimeisin spin-off Logan (2017) on vuosituhannen parhaita lännenelokuvia.

Niin, ja Netflixille tehdyt tv-sarjat. Iron Fist (2017–) sai osakseen murskakritiikkiä, mutta Luke Cage (2016–) ja Daredevil (2015–) ovat oikein hyviä, Jessica Jones (2015–) ehkä parasta mitä Marvelin tallista on koskaan tullut.

Genrejen moninaisuus kielii myös hauskuudesta. Marvelin elokuvat ovat tietenkin isoja ja laskelmoituja, mutta niissä on yleensä hyvät one-linerit, uusia visuaalisia oivalluksia ja oikeanlaista vauhtia. Ne luottavat siihen, että värejä ja valoa voi käyttää ilman että vaikuttaa lapselliselta. Ja ennen kaikkea ne ovat itseironisia. Ne tiedostavat ajoittaisen hölmöytensä ja pysyvät siksi uskottavina silloinkin kun valkokankaalla tapahtuu jotain ihan päätöntä.

DC on totinen eikä se osaa nauraa itselleen. Se luottaa fraasiin ”pimeintä on juuri ennen aamunkoittoa”, siinä missä Marvel ajattelee melkein päinvastoin. Justice Leaguen trailerissa ei ole yhtä ainutta hauskaa one-lineria. Erittelin esimerkinomaisesti tähän ne ”heitot”, joilla uudet hahmot esitellään:

Cyborg: ”You should probably move.”

The Flash: ”Whoever you’re looking for, it’s not me.”

Wonder Woman: ”Shall we?”

Aquaman: ”It’s on him.”

Batmanin (Ben Affleck) ja Wonder Womanin (Gal Gadot) alkudialogi on ambivalentissa yrmyilyssään jo ihan nextiä leveliä jopa Zack ”300” Snyderille:

”We have to be ready. You, me, the others. There’s an attack coming from far away.”

”Not ’coming’, Bruce. It’s already here.”

Joku voisi uumoilla, että Man of Steelin ja Justice Leaguet 1 ja 2 (kakkonen sitten joskus 2019) ohjaava Snyder on isoin syypää DC-universumin surkeaan tilaan. Hänellä on intohimo pompöösiin ja keinotekoiselta näyttävään melankalisteluun, joka ottaa Matrixista kaiken huonon eikä mitään hyvää.

Toisaalta David Ayerin Suicide Squad (Rotten Tomatoes -keskiarvo 25%) oli ilmeisen kamala, ja tuleva Wonder Woman näyttää tarpeettomalta. Olkoonkin, että sen ohjaa kompromissittoman Monsterin (2003) viimeksi tehnyt Patty Jenkins. En siis tiedä, onko vika lopulta tekijöissä vai tuotantoyhtiöissä/DC:ssä. Hahmoissakin se tavallaan on, mutta kyllä tylsäksi moititusta Teräsmiehestäkin saa kiinnostavan, kunhan sitä osaa käsitellä oikein.

Mielestäni Teräsmiehelle pitäisi tehdä jotain tällaista:

 

Ja jos nyt kuulostan Marvel-fanilta, niin sellaiseksi en itseäni tunnista. Studio on kuitenkin ottanut valtavia harppauksia ja tullut ihan uudella tavalla relevantiksi toimijaksi, sitä on kenenkään vaikea kiistää.

Mutta niin, palataan lopuksi vielä Justice Leaguen traileriin ja siihen, miksi se on niin huono. Paitsi että se on tylsästi leikattua sinisen mustan ja harmaan sotkua, isoin ongelma on ettei siitä saa minkäänlaista tolkkua elokuvan tapahtumista. Miten Justice League kokoaa voimansa, miksi, ja ketä vastaan he oikein taistelevat?

Täytyy kääntyä Wikipedian puoleen. Tässä sieltä löytyvä juonisynopsis:

”Months after the events of Batman v Superman and inspired by Superman’s sacrifice for humanity, Bruce Wayne and Diana Prince assemble a team of metahumans consisting of the Flash, Aquaman, and Cyborg to face the catastrophic threat of Steppenwolf and the Parademons who are on the hunt for three Mother Boxes on Earth.”

ei hyvältä näytä

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *