Night Visions: Borgman-ohjaajan suoraviivainen trilleri on tyylikokeilu, mutta onnistuu silti härnäämään ja kutkuttamaan

Kahden palkkatappajan välisestä mittelöstä kertova Schneider vs. Bax on tunnelmaltaan ainutlaatuinen kuvaus miehistä, jotka haluaisivat vain tehdä työnsä rauhassa. Hollantilaiselle Alex van Warmerdamille (Borgman) se on taas uusi sulka hattuun.

Lähtökohdiltaan Schneider vs. Bax on hyvinkin perinteinen palkkatappajatrilleri, jossa kohtalokasta työtä tekevät miehet yrittävät tasapainotella kodin ja murhabisneksen välillä. Kaksostytöt herättävät Schneiderin (Tom Dewispelaere) tämän syntymäpäivänään. Onnittelulaulun, pusujen ja kouluunlähdön jälkeen perheenisä saa puhelun työnantajaltaan Mertensiltä (Gene Bervoets). Tarjolla on kiireinen keikka: rantatalossa yksin asuva Bax (van Warmerdam) täytyy ampua.

“Täytyykö sen tapahtua tänään?”, aamu-uninen Schneider parahtaa. “Täytyy”, Mertens sanoo, ja lisää vielä panoksia: “Bax on lastentappaja.”

Warmerdam petaa jännärinsä ja lataa siihen tarvittavat emotionaaliset panokset taloudellisesti. Nips, naps, ja peli on käynnissä. Schneider sanoo vaimolleen (Loes Haverkort) joutuvansa töihin (vaimo luulee häntä putkimieheksi), liimaa ylähuuleensa viikset, pakkaa kiikarikiväärin autoonsa ja ajaa rannalle, jossa Bax asuu yksin pienessä mökissä.

Samaan aikaan Bax herää itseään puolta nuoremman naisen (Eva van de Wijdeven) vierestä ja muistaa yhtäkkiä, että hänen aikuinen tyttärensä Francisca (Maria Kraakman) on tulossa kylään. Bax häätää naisen kotoaan, pesee viskinhajun suustaan ja valmistautuu vierailuun. Sitten tulee puhelu Mertensiltä. Bax on unohtanut, että tänään on tiistai, päivä jolloin hänen on määrä tappaa Schneider.

Tästä eteenpäin Schneider vs. Bax purkautuu kuin mitä parhain, kaunein ja sysimustin sitcom-jakso. Nimihenkilöt menevät ristiin yrittäessään jallittaa tosiaan, törmäävät ihmisiin joita eivät saa karistettua seurastaan, ja painivat kommunikointivaikeuksien kanssa. Schneiderin matkaan tarrautuu keski-ikäinen prostituoitu (Annet Malherbe), Baxin asunnolla taas ramppaa enemmän epätoivottuja ihmisiä kuin Frasier Cranen illalliskutsuilla konsanaan – ja kuten Frasier, myös Bax joutuu alati hätistämään heitä omiin huoneisiinsa.

Van Warmerdamin edellisen, kierosti hauskan ja pelottavan Borgmanin ystäville Schneider vs. Bax saattaa tuottaa pettymyksen. Se on suoraviivainen, valoisa ja suhteellisen matter-of-fact. Muutamaa pientä detaljia lukuun ottamatta se palvelee samaa yleisöä kuin muut viime vuosien lievästi kierot trillerit Kukkoilijat, Pulp Fiction tai vaikka Fargo. Tietenkin mukana on myös Cape Fearia, sillä kaiken keskellä on koti jota on suojeltava.

Mutta oi, kuinka ihania ne pienet detaljit ovat. Ohjaaja-käsikirjoittaja ei malta pitää valttikorttejaan hihassaan, vaan ujuttaa simppelin tarinan lomaan piskuisia vieraannuttavia jekkuja. Niissä kurkitaan vainoharhaisena sängyn alle (jossa ei tietenkään ole mitään), löydetään keskeltä rämettä huoneen jossa on täysin varustettu keittiö, ja kohdataan näkövammaisia pikkulapsia.

Nämä pienet twistit voi lukea kysymysmerkeiksi (“Mistä tässä kaikessa on kyse?”), mutta lähinnä van Warmerdam käyttää niitä lisätekstuurina luodessaan elokuvan ilmapiiriä. Ja tämän hän osaa todella hyvin. Schneider vs. Baxin tunnelma on ainutlaatuisen tiheä ja vähän outo, niin, että välillä on jopa vaikea hengittää. Taiturointi hilpeän ja synkän välillä on mestarillista.

On huomionarvoista, että koko elokuva tapahtuu keskellä kirkasta päivänvaloa avaralla rannikolla, hahmot ovat pukeutuneet vaaleisiin vaatteisiin, Baxin mökki on vitivalkoinen ja luonnonvaloa tulvii joka suunnasta.

Ollaan suurten kontrastien äärellä; paikassa, joka muuttuu aurinkoisesta lintukodosta vankiselliksi sillä hetkellä, kun Schneider lataa kiikarikiväärinsä lahden vastapäisessä heinikossa.

Kotimaassaan Schneider vs. Bax ei ollut niin iso hitti kuin se olisi voinut olla. Borgmanin menestyksen myötä (se oli Cannesin kilpasarjassa ensimmäisenä hollantilaiselokuvana 38 vuoteen) se on silti saanut kosolti huomiota ja pyörinyt merkittävillä festivaaleilla Locarnosta Torontoon. Yleinen vastaanotto on ollut kiittelevä, mutta Borgmanin jälkeen odotukset olivat monella kohtuuttoman korkealla.

Mitään yhtä ainutlaatuista on tietenkin turha odottaa, mutta hirveän hyvä ja vetreä on 63-vuotiaan veteraaniohjaajan yhdeksäs pitkä elokuva.

ps. Unohdan tämän aina, mutta nyt muistan: Tykkää blogistani Facebookissa, niin pysyt kärryillä kaikesta!

Night Visions Back to Basics 2016 järjestetään Helsingissä 13–17. huhtikuuta. Schneider vs. Bax esitetään torstaina ja perjantaina. Lisätiedot ja koko ohjelmisto täältä.