Rakkaimmat elokuvantekijäni, osa 1: Kelly Reichardt

Kuvassa Old Joyn (2010) kolmas tähti, ohjaaja Kelly Reichardtin oma koira Lucy.
Kuvassa Old Joyn (2010) kolmas tähti, ohjaaja Kelly Reichardtin oma koira Lucy.

Näin Kelly Reichardtin Old Joyn (2006) Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla 2007. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta elokuva jäi ihoni alle kutisemaan. Nyt olen valmis nostamaan Reichardtin aikansa tärkeimpien elokuvantekijöiden joukkoon.

Old Joy on vähäeleinen ja äärimmilleen riisuttu kuvaus kahdesta ystävyksestä, jotka tapaavat pitkän tauon jälkeen. Kurt (Will Oldham) ja Mark (Daniel London) menevät metsään, vaeltavat, istuvat, kylpevät, vähän puhuvat, ja palaavat koteihinsa. Kolmas päähenkilö on Markin koira Lucy.

Ystävyyssuhteen dynamiikkaa, menetystä, itsen ja maailman muutosta tutkailevassa elokuvassa on eroottinen pohjasävy, josta ohjaaja Reichardt puhuu suhteessa katsojan odotuksiin mm. tässä haastattelussa.

Kun kaksi miestä menee metsään, vaihtoehtoja on kaksi: “Joko he tappavat toisensa, tai sitten he nussivat.”

Luulen, että itse kiinnostuin ohjaajasta jollakin Helsingin yliopiston ja KAVI:n järjestämällä kurssilla. En muista siltä paljoa, mutta eräällä luennolla avattiin juuri Old Joyn seksuaalisia virtoja. Niissä on avattavaa, sillä Reichardt ei selittele. Hänen elokuvansa ovat pintatasoltaan usein tyyniä, ja siksi ne houkuttelevat katsomaan huolella ja tarkkaan.

Old Joy oli ensimmäinen Reichardtin pitkä ohjaus sitten hänen debyyttinsä River of Grass (1994). Pitkälle tauolle oli monta syytä, joita Reichardt avaa tässä Bloomberg Businessin mahtavassa jutussa. Kiitellyn elokuvansa kanssa Sundancessa debytoinut naisohjaaja sai nuivan vastaanoton tietyiltä miespuolisilta kollegoiltaan. Clerksin ohjannut Kevin Smith moitti sitä teknisesti kälyiseksi (heh).

Onneksi tauko katkesi. Wendy and Lucy (2008) on yhä ohjaajansa kaupallisesti menestynein elokuva huimaavilla 1,2 miljoonan dollarin lipputuloilla. Se myös aloitti Reichardtin ja näyttelijä Michelle Williamsin yhteistyön, joka jatkui kahta vuotta myöhemmin. Meek’s Cutoff (2010) esitettiin edesmenneessä Artisokassa, ja kirjoitin siitä tuolloin lyhyesti.

Seuraavaksi tuli R&A:ssa 2014 nähty Night Moves (2013). Se on myös mahtava, vaikkakin mielipiteitä eniten jakanut. Toiset moittivat sitä nihilistiseksi, toiset liian viihteelliseksi. Itse pidin kolmesta ekoterroristista kertovaa, syyllisyyden taakkaa käsittelevää ja hitchcockiaaniseksi äityvää trilleriä onnistuneena tyylikokeiluna. Se oli riski, joka kannatti ottaa.

Puhun Reichardtista enemmän kunhan hänen uusi elokuvansa Certain Women saadaan Suomeen. Sen ensi-ilta on Sundancessa nyt viikonloppuna. Pääosissa nähdään Michelle Williams, Kristen Stewart ja Laura Dern.

Se taitaa olla alkuvuoden eniten odottamani elokuva.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *