Terminator Genisys on vuoden isoimpia pannukakkuja

Tänään perjantaina teatteriensi-iltansa saava Terminator Genisys on viisiosaisen elokuvasarjan heikoin osa. Tämä on paljon sanottu, kun muistetaan, miten kehnoja Terminator 3 ja Terminator Salvation olivat. Se on myös sekavin, sekä juoneltaan että toiminnaltaan.

Yritän tiivistää juonen seuraavaan kappaleeseen. En jaksanut sitä kovin tarkkaan seurata, kuten eivät tuntuneet itse kirjoittajatkaan.

Ollaan lähitulevaisuudessa. Suurtietokone Skynet on ottanut vallan. Pieni ihmisryhmä taistelee robotteja vastaan. Heitä johtaa John Connor (Jason Clarke), apunaan nuori Kyle Reese (Jai Courtney). Vihollinen lähettävää robotin vuoteen 1984 surmaamaan Connorin äitiä, Sarahia (Emilia Clarke). John lähettää perään Kylen. Vuodessa 1984 Sarah on kuitenkin kaikkea muuta kuin avuton ummikko, sillä häntä on lapsesta asti suojellut ja kouluttanut suojelijarobotti T-800 (Arnold Schwarzenegger). Seuraavaksi Kyle ja Sarah matkaavat vuoteen 2017, jossa Skynetin lanseeraama uusi käyttöjärjestelmä Genisys on syöksemässä maailmaa tuhoon. Välillä meinataan piipahtaa myös vuodessa 1997, ja vuoteen 2014:kin on joku ehtinyt.

Ilmeisesti liikutaan jonkinlaisessa vaihtoehtoisessa ulottuvuudessa, johon ensimmäisten Terminator-elokuvien tapahtumat vaikuttavat, mutta jossa myöhempiä 2000-luvun Terminatoreita ei ole tapahtunut.

Sekavan, aikatasoja ja eri ulottuvuuksia huoletta sekoittelevan käsikirjoituksen ohella toinen valtava ongelma on huono ohjaus. Lähinnä televisiota (sekä kuulemma kehnon Thor: The Dark Worldin) aiemmin tehneen Alan Taylorin taustat näkyvät ikävällä tavalla. Valkokangas tuntuu ahtaalta ja sotkuisalta, eikä toiminnan mittakaava välity yhtään. Lopputulos on halvan oloinen, vaikka elokuvan hintalappu on 170 miljoonaa dollaria.

Ahtaus toimii kyllä ensimmäisen puolituntisen lähitulevaisuuteen sijoittuvassa jaksossa. Siinä hyökätään Skynetin ytimeen maailmanlopun jälkeisessä Los Angelesissa (?). Maailma on musta ja raunioissa, ilma tiheänä lasereista ja savusta. Mistään ei saa mitään selvää ja kamera on alati vähän liian lähellä. Taustalla räjähtelee robotteja ja jonkinlaisia lentoaluksia. Tapahtuu paljon, kaikkialla, koko ajan. Viholliset ovat kömpelösti animoituja retroroboja, heitä vastassa lihaksensa miehekkäisiin haarniskoihin ahtaneita äijänköriläitä. Kasaritoiminnan henki on vähintään lähellä ja kaikki näyttää siltä, ettei sen tekeminen ole vaatinut kuin ison läjän romumetallia ja paljon vapaaehtoisia.

Toki alkukin on yhtä klisettä, tympeän maskuliinista ärjyntää ja hölmön juonen petaamista. Kyle Reese, jota Courtney näyttelee kuin ajopuu aropupua, horisee jotain lapsuudestaan ja muistoistaan ja maailmasta jota ei enää ole. Silti todellinen lässähdys tapahtuu, kun Reese loikkaa menneisyyteen. Seuraa koonti kahden ensimmäisen Terminator-elokuvan toimintakohtauksista. On rekka, on nestemäinen transformer-robo T-1000, on kömpelöitä läppiä viljelevä Arnold, jonka Kalle Kinnunen väittää tässä tulkitsevan yhtä uransa parhaista rooleista.

On Emilia Clarke, joka ei ole elokuvan huonointa antia, mutta jonka roolihahmo on kamala pahvi.

Kun elokuva loikkaa nykypäivään (nimellisesti vuoteen 2017), sen tympeys saa vielä uusia kierroksia. Vaikka iso osa tieteisfiktiosta kumpuaa teknologiapelosta ja keinoälykammosta, Terminator Genisys on ihan uudella tavalla tunkkainen. Vuodessa 2017 odotetaan nimittäin Applen kaltaisen suurfirman uuden käyttöjärjestelmän, Genisyksen, launchaamista. Koko maailma (yli miljardi ennakkotilaajaa!) odottaa käyttistä, jonka myötä voi vihdoin olla online & connected 24/7. Tietokone, älypuhelin, jääkaappi, auto, ihan kaikki langalla.

Ja sitten nähdään, miten kaikki tosiaan räpläävät puhelimiaan. Sairaanhoitajat, kirurgit, etsivät, ihan kaikki. Tämähän on totta!

Loppupuolen ainut hyvä asia on, että silloin päästään (hetkeksi) auringonvaloon. Ensimmäiset 80 minuuttia kärvistellään nimittäin pimeässä: joko tulevaisuuden raunioissa, 1980-luvun korostetun nuhjuisilla kaduilla tai parkkitaloissa ynnä muissa urbaaneissa rakennuskomplekseissa. Auringonvaloa ei sittenkään kestä kauaa, sillä täysin unohdettava lopputaistelu, jossa lähinnä ammuskellaan vaarattomia hologrammeja, tapahtuu taas geneerisessä, putkia ja portaita vilisevässä hallissa.

Muistivihostani löytyy vielä joitain yksittäisiä huomioita. Yksi liittyy siihen, kuinka Sarah ja Kyle joutuvat pidättäytymään seksistä, koska eivät syystä X voi vielä lisääntyä. Mietin, että ehkäisyvalistukselle olisi ehkä sijaa.

Muut liittyvät juonikuvioihin, joista en viitsi enempää tässä puhua, koska spoilerivaara.

Terminatorin sijaan suosittelen katsomaan tänä viikonloppuna David Robert Mitchellin mainion kauhusadun It Follows. Kirjoitin siitä suht. ylistävän arvion Episodiin.