TV-suositus: Upea Rectify avaa raamattuvyön ja ujuttaa kätensä syvälle ihmisyyden ytimeen

Rectify (2013–)
Rectify (2013–)

Kesällä jatkuva Rectify on parhaita tv-sarjoja ikinä. Anteeksi banaalit ylisanat. Alla yritän selittää vähän pidemmin, mistä on kyse.

Viimeisen reilun puolen vuoden aikana olen katsonut televisiota enemmän kuin koskaan. Osasyy siihen on Radio Helsinkiin kollegani kanssa toimittamani Näköradio, joka puolestaan sai alkunsa ajatuksesta ”televisio on varteenotettava taiteenlaji”.

Kevään aikana olen löytänyt paljon sarjoja ja ylistänyt niitä vuolaasti. Ehkä voimallisimmat hekumoinnin kohteet ovat olleet Looking ja Mad Men (molemmista puhuimme radiossa monesti, viimeksi Mad Menista tuoreeltaan sen päätyttyä.)

Olen nyt valmis nostamaan noiden huikeiden sarjojen rinnalle kaapelikanava SundanceTV:n alkuperäissarjan Rectify, jonka 3. kausi alkaa Yhdysvalloissa 9. heinäkuuta. Suomessa Ray McKinnonin luomaa sarjaa ei ole näytetty, ja koska sarja käsittelee kulttuurisesti varsin spesifejä asioita, eikä ole samaan tapaan pintatasolla viihdyttävä kuin vaikkapa edellä mainittu Mad Men, epäilen sen koskaan tänne rantautuvan. Se on sääli, sillä kyseessä on ainutlaatuinen tv-teos.

Suomalaiseen Netflixiin sarjan 1. kausi sen sijaan päätyi ihan vastikään. Suosittelen varauksetta kokeilemaan: ehdit hyvit ahmia toistaiseksi julkaistut 16 jaksoa (kaksi kautta) vaikka muutamassa yössä, kuten itse keväämmällä tein. Kakkoskausi täytyy tosin imeä Jenkki-Netflixin puolelta.

Rectifyn päähenkilö on 16-vuotiaan tyttöystävänsä raiskauksesta ja murhasta kuolemaan tuomittu Daniel Holden (yhden kaikkien aikojen roolisuorituksista tekevä Aden Young), joka 19 vuoden vankeuden jälkeen vapautetaan uuden DNA-löydöksen vuoksi. Shokkikäänne palauttaa tapauksen uudelleenkäsiteltäväksi mutta ei poista Danielin syyllisyyttä pienen kyläyhteisön silmissä. Georgian osavaltiossa sijaitseva kuvitteellinen Paulie on ahdas pikkukaupunki, surmatun Hannahin muistoa vaaliva paikka jossa Danielin paluu herättää väkeviä tunteita. Osa on varovasti tämän puolella, osa näkyvästi vastaan.

Tietenkin yksi Rectifyn juonitasoista on se, jossa viedään eteenpäin rikostutkinnan ja oikeudenkäynnin monisyistä sumppua. Syyttäjänvirastolla on tietyt poliittiset intressit, eikä Danielin kohtalo ehkä riipu siitä, onko hän todella syyllinen rikoksiin. Kyse on myös siitä, voiko valtiollinen laitos myöntää olleensa väärässä.

Rectify on lokaatiokeskeinen, kuten niin monet viime vuosien parhaista rikossarjoista. Silti se ei kuvaa pienen kyläyhteisön kollektiivista mädättyneisyyttä ihan samaan tapaan kuin esimerkiksi Top of the Lake (rikossarjojen paikallisuudesta keskustelimme muuten tarkemmin Näköradion kevätkauden finaalissa – lupaan, että tämä on viimeinen Näköradio-linkki!). Paulie jää vähän viitteellisemmäksi, ja voisi olla mikä tahansa kaupunki etelän raamattuvyöhykkeeltä.

Sen sijaan sarjan tarkin katse kohdistuu Danieliin ja tämän ainutlaatuiseen paikkaan. Kahden sellissä vietetyn vuosikymmenen jälkeen jokainen päivä sen ulkopuolella on pieni ihme.

Kuolemaantuomittuna Daniel on istunut eristyksissä pienessä valkoisessa kuutiossa. Juttukaverit ovat löytyneet ilmanvaihtokanavien kautta viereisistä selleistä. Toisessa istui julman sadistinen, raiskausmuistoilleen ja -fantasioilleen onanoiva Wendall (Jayson Warner Smith), toisessa helpommin lähestyttävä Kerwin (Johnny Ray Gill). Kerwinin kanssa Daniel muodosti vahvan, ja ehkä ainoan, ystävyyssuhteensa. Ja miten syvä onkaan ihmissuhde, jota ei vankilaitoksessa pääse pakoon hetkeksikään.

Vankilaan palataan sarjassa useaan otteeseen. Takaumat loksauttelevat palasia kohdilleen, mutta eivät niinkään juonen, vaan Danielin persoonan suhteen. Miten 18-vuotiaasta, sieniä ja viinaa sekakäyttäneestä teinistä on kasvanut varovainen, sosiaalisesti omaehtoinen ja suunnattoman kaunopuheinen älykkö?

Daniel (Aden Young)
Daniel (Aden Young)

Danielin kokema trauma on aihe, jota yhdysvaltalainen televisio tai elokuva on käsitellyt yllättävän vähän, eikä kai koskaan näin syväluotaavasti. Mitä vuosikymmenten vankeus tekee ihmiselle? Miten tätä pidetään järjissään? Jos suuntana on teloitus, onko sillä mitään väliä?

Ja vielä: mikä on perheen rooli yhtälössä? Rectifyn maailma on konservatiivinen ja perhekeskeinen. Tukenaan Danielilla on ollut tämän pikkusisko Amantha (Abigail Spencer). Kotona odottavat myös äiti ja tämän uusi perhe. Velipuolista toinen (Jake Austin Walker) on täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja ihmeissään kaikesta, toinen (Clayne Crawford, joka piirtää ärsyttävän ja herkästi rikkoutuvan amerikkalaisen miehen aivan briljantilla herkkyydellä) vähän vanhempi ja skeptisempi. Vanhemmalla on myös vaimo (Adelaide Clemens), jonka kautta sarja aivan erityisesti käsittelee keskeistä kristinuskon tematiikkaa, syntiä ja anteeksiantoa.

Vapauteen astuu sarjan alussa hiljainen, huolensa sisäänsä sullonut, rikkinäinen ihminen. Danielin enigmaattisuus turhauttaa jo siksi, että olemme katsojina tottuneet päähenkilön motiivien selkeyteen. Keneen samastumme, jos emme voi sataprosenttisesti tietää, onko Daniel syytön? Miten reagoimme, jos käykin ilmi, että hän on todella surmannut Hannan?

Parasta Rectifyssa on tapa jolla se kuvaa Danielin ja maailman yhteentörmäystä. Sitä, kuinka Daniel hiljalleen päästää asioita iholleen; kokeilee vapaana olevan miehen vaatteita, jotka tuntuvat vähän liian isoilta. Imee itseensä viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunutta maailmaa. Katsoo pikkuveljensä kanssa Dazed and Confusedia (1993) ja opettelee sosiaalisia konventioita: sitä, mille tulee nauraa ja mille ei.

Pieni ihme on jo auringonpaiste. Siitäkään Daniel ei ole päässyt vapaasti nauttimaan kahteen vuosikymmeneen. Nyt hän tekee sitä tuntikausia.

Rectifylla ei ole koskaan kiire mihinkään – vähän samaan tapaan kuin toisella hiljattain ylistämälläni sarjalla, The Affairilla. Ensimmäinen kausi kattaa ajallisesti noin viikon. Siihen mahtuu loputtomasti hetkiä, jotka yleensä televisiossa leikataan puoleen (tai kokonaan pois), ja jotka tekevät sen maailmasta ja hahmoista todentuntuisia. Tätä on kaapelitelevision (ja suoratoistotelevision) taika.

The Affairin clou on epäluotettava kertoja. Rectifyssa ei tehdä ihan vastaavaa, mutta päähenkilö on kyllä mysteeri. Ehkä itselleenkin. Danielin päästä kaivetut takaumat ja nuoruusmuistot ovat subjektiivisia, osittain kenties jonkun toisen sinne ujuttamia.

Siinä missä The Affairissa on rikos, joka kiinnostaa ja jota avataan hiljalleen, Rectifyssa tekoa olennaisempaa on ihminen. Ja siinä riittää puitavaa vielä pitkäksi aikaa.

Rectifyn 1. kausi Suomi-Netflixissä, 1. ja 2. kaudet Jenkki-Netflixissä. 3. kausi alkaa Yhdysvalloissa 9. heinäkuuta. Sen Netflix-ensi-illasta ei ole tietoa.

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=Cw-TTr3sK8o]

Kommentit (2)
  1. Menee katselulistalle heti. Ilman tätä olisi saattanut mennä ohi, kiitos.
    Ja kiitos muutenkin blogistasi jonka vasta tosi sitten löysin. Kalle Kinnusen SKL:n blogin muututtua maksulliseksi / vain lehden tilaajille, on elämä ollut vähän tyhjää. Ei ole enää.

    1. Anton Vanha-Majamaa
      10.7.2015, 21:08

      Kiitos kun luet, Helmi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *