Vuoden paras koiranäyttelijä ja ambulanssikilpaa Mexico Cityn kaduilla – neljä tärppiä Night Visionsiin

Kevät on tullut! Jos sen jostain huomaa, niin elokuvafestivaalien määrästä. Season Film Festival tuli ja meni, Suomalaisen elokuvan festivaali alkaa Turussa huomenna ja Espoo Cinékin lähestyy. Cannesiin on enää reilu kuukausi.

Tänään käynnistyy Helsingissä genre-elokuvaan keskittyvä Night Visions, joka on vuosien saatossa laventanut ohjelmistoaan kauhun ja fantasian ulkopuolelle, mutta harkiten. Linja tuntuu yhä yhtenäiseltä.

Poimin laadukkaan oloisesta ohjelmistosta neljä pikaista tärppiä. Näiden lisäksi olen kuullut hyvää ainakin Sam Levinsonin Assassination Nationista, Johannes Nyholmin Koko-di Koko-dasta ja Lee Croninin The Hole in the Groundista, jossa näyttelee Kati Outinen.

Omalla katselulistallani on myös It Followsin ohjanneen David Robert Mitchellin uutuus Under the Silver Lake.

 

Midnight Family

Mexico Cityssä on 14 miljoonaa asukkia, mutta vain nelisenkymmentä valtion ambulanssia. Rampa systeemi on synnyttänyt pimeän ambulanssikuskien ja ensihoitajien verkoston. Yksityisyrittäjät kisaavat toisiaan vastaan kaupunkin ruuhkaisilla kaduilla ehtiäkseen ensiksi potilaiden luo. Onnettomuuspaikalta he vievät potilaan sairaalaan, jonka kanssa heillä on diili. Joskus sairaala on lähellä, usein ihan liian kaukana. Matkasta veloitetaan kohtuuttoman iso taksa – pakko, koska virkavalta ottaa siivun tuloista lahjuksina. Luke Lorentzen seuraa dokumentissaan perhettä, joka elää ambulanssinsa kanssa kädestä suuhun. 80 yön ajalta parsittu materiaali näyttää työn ja yrittäjäarjen kaikessa raadollisuudessaan. Hahmojen nimiä tai kasvoja ei peitellä, oli kyseessä sitten ammattitaidoton ensihoitaja, hengenvaarassa oleva uhri tai läpeensä korruptoitunut poliisi. Midnight Family on ravisuttava kokemus.

 

The Standoff at Sparrow Creek

Todellisen elokuvantekijän testi on saada pikkubudjetin tuotanto näyttämään kokoaan isommalta. Henry Dunhamin ohjaama ja käsikirjoittama The Standoff at Sparrow Creek on tehty pikkurahalla, mutta tähän ei katsojana kiinnitä huomiota. Tapahtumat on rajattu johdantoa ja takaumia lukuunottamatta fiksusti yhden varastorakennuksen sisään. Toisesta pikkurahan trilleristä Reservoir Dogsista vaikutteita ottava elokuva seuraa kriisikokoukseen vetäytynyttä survivalistiryhmää, jota epäillään poliisin hautajaisiin kohdistuneesta aseellisesta hyökkäyksestä. Ryhmän asevarasto näyttää vajaalta, joten syyllinen iskuun löytyy omista joukoista. Dialogi on nasevaa ja harvoihin toimintakohtauksiin ladataan kiitettävästi panoksia. Rooleissa nähdään pienen profiilin laatunimiä, kuten Happy Anderson (Mindhunter-sarjan Jerry Brudos) ja Patrick Fischler (Mad Menin Jimmy Barrett).

 

The Man Who Killed Hitler and Then the Bigfoot

Sam Elliott on tämän hetken halutuimpia konkarinäyttelijöitä Hollywoodissa. The Heron (2017), Netflix-sarja The Ranchin (2016–) ja A Star is Bornin (2018) lisäksi hänet voi nähdä nyt miehenä, joka tappoi sekä Adolf Hitlerin että Isojalan. Night Visionsiin vieraaksi saapuvan Robert D. Krzykowskin ohjaama ja kirjoittama The Man Who Killed Hitler and Then the Bigfoot kuulostaa vitsiltä, ja sitä se paikoin onkin. Elokuvan tyylilaji vaihtuu pariin otteeseen hämmentävästi. Pääosin kyseessä on surumielinen kertomus yhdysvaltalaisessa pikkukaupungissa asuvasta sotaveteraanista, jonka harteita painaa syyllisyys ja yksinäisyys. Välillä kiipeillään kuitenkin pystysuoria kallionseinämiä ja metsästetään pyssyt raikuen Isojalkaa, joka näyttää halvalta 2001: Avaruusseikkailu -naamiaisasulta. Onneksi Elliott juurruttaa elokuvan vakuuttavalla roolisuorituksellaan niin, ettei katsojan ote kirpoa tyylirikoista huolimatta. Erityismaininta täytyy antaa Ralph-koiraa näyttelevälle Sallylle. Vuoden paras koiranäyttelijä.

Haastattelin Sam Elliottia elokuvasta, Lady Gagasta, vanhenemisesta sun muusta Helsingin Sanomiin. Juttu löytyy täältä.

 

Brothers’ Nest

Keski-ikäiset veljekset saapuvat hiljaiseen taloon keskelle Australian maaseutua, vetävät haalarit ylle ja ryhtyvät hommiin. Talo on äidin uuden miehen, ja suunnitelma on selvä. Kun mies saapuu, veljekset tappavat hänet ja lavastavat tapahtuneen itsemurhaksi. Elokuvan ensimmäinen puolisko rakentuu Jeffin ja Terryn (ohjaaja Clayton Jacobson ja hänen veljensä Shane Jacobson) välisen dialogin varaan. Vaikutteita on selvästi otettu Coenin veljeksiltä. Epätoivon ja pikimustan huumorin cocktailista tulevat mieleen ainakin Blood Simple ja Fargo. Tapa, jolla Jeff suunnittelee murhaansa detalji kerrallaan, on suorastaan hitchcockiaaninen. En ole nähnyt Jacobsonien edellistä yhteiselokuvaa Kenny (2006), mutta Brothers’ Nestin perusteella täytynee siihen tutustua. Kyseessä on  fokusoitunut, hauska ja koskettavakin draama siitä, miten perhesiteisiin takertuminen katkeroittaa ja lopulta tuhoaa.

 

Night Visions: Back to Basics 2019 Helsingissä 10.–14. huhtikuuta.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *